Osittainen liikekannallepano, ”kansanäänestykset” Ukrainasta vallatuilla alueilla ja niiden pakkoliittäminen Venäjään. Onko kaikki osa presidentti Vladimir Putinin suurta suunnitelmaa Ukrainan sodassa vai onko sellaista olleenkaan?
Putinin aivoituksia on maailmalla arvuuteltu Ukrainaan hyökkäyksestä lähtien eikä kaikki ilmeisesti ole mennyt presidentin kaavailuiden mukaan. Viimeisimpänä osoituksena Putinin tappioista oli venäläisten joukkojen vetäytyminen strategisesti tärkeästä Lymanin kaupungista viikonloppuna.
Lue lisää: Ukraina vapautti Lymanin venäläisjoukoista – asiantuntija: ”Märkä rätti Putinin kasvoille”
Asiantuntijoiden mukaan Putinin oljenkorret käyvät vähiin.
Vladimir Putin puhui Moskovassa perjantaina.
Suuri suunnitelma tuntuu nyt olevan se, että Putin yrittää pitkittää sotaa.
– Putinin alkuperäinen suunnitelma oli vallata Ukraina nopeasti, mutta ukrainalaisten vastarinta teki sen tyhjäksi. Nyt tuntuu, että hän yrittää vain pitkittää sotaa ja sitä kautta luottaa siihen, että ukrainalaisilta loppuu vastarintatahto ja länneltä katoaa halu ja ehkä kykykin tukea Ukrainaa pitkällä aikavälillä, arvioi sotatieteiden dosentti, Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö.
Ilmari Käihkö.
– Putin on opportunisti. Hän yrittää nyt saada kiinni oljenkorsista. Putin alkaa toivoa, että tapahtui sodassa mitä tahansa, niin kunhan hän saa vain pidettyä sodan käynnissä, niin ukrainalaiset ja länsimaat kyllästyisivät siihen.
– Kuten (sotateoreetikko) Carl von Clausewitz sanoi: Sota on tahtojen taistelua. Mutta se on meistä ja ukrainalaisista kiinni, toimiiko Putinin suunnitelma vai ei. Voi olla, että hänellä on kaikki vain toiveajattelua, koska ei tällä hetkellä pysty mihinkään muuhun.
Putin on ajanut itsensä pahasti nurkkaan, ja Venäjän mahdollisuudet sodan voittamiseen Ukrainassa näyttävät yhä heikommilta, huomauttaa myös pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri.
Pekka Toveri.
– Venäjä ei voi tehdä muuta kuin pitää kiinni jo vallatuista alueistaan. Se ei tällä hetkellä kykene suurempiin vastahyökkäyksiin, Toveri sanoo.
Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan Venäjällä on Ukrainassa vain yksi vaihtoehto: lisätä pitkäkestoisesti joukkojen määrää ja kierrättää niitä.
Käihkö viittaa Venäjällä julistettuun liikekannallepanoon, jonka avulla maa pyrkii paikkaamaan menetettyjä joukkojaan Ukrainassa.
– Vaikka liikekannallepanoa on väheksytty paljon, voi se merkitä sitä, että Venäjä saa Ukrainaan sen verran joukkoja, että pystyy vähintäänkin pysäyttämään ukrainalaisjoukkojen etenemisen talviaikaan. Ja keväällä toteuttamaan mahdollisesti hyökkäyksiä.
– Mahdollisuuksien ikkuna on nyt Ukrainalle auki ennen kuin venäläisjoukkoja alkaa tulla alueelle lisää.
Käihkön mukaan Putin toivoo, että pikku hiljaa tilanne rintamilla stabilisoituisi ja samaan aikaan tulisi lisää kansainvälisen tason kohuja, kuten Nord Stream -kaasuputken katkaisu.
– Niillä päästäisiin vaikuttamaan suoraan länteen ja ehkä viemään huomiota pois Ukrainan tilanteesta. Sehän olisi tietysti Putinille hyvä juttu, että meillä puhutaan vähemmän Ukrainasta ja että se vaikuttaa vähemmän tärkeältä lännessä.
Toverin mukaan Putin askeltaa nyt kohti tilannetta, jossa hänen on pakko julistaa sota Ukrainaa vastaan.
– Sellaisille diktaattoreille, jotka häviävät sodan, käy nopeasti aika huonosti. Sen takia sodan julistamista viivytetään, hän arvioi.
Aaltola korostaa, että Venäjä on jo sodassa Ukrainan kanssa ja että sodanjulistukset ovat vain pelkkää puhetta ja eleitä.
Käihkö ei usko sodan julistukseen, koska sellainen olisi suuri poliittinen riski Venäjällä. Jo osittainen liikekannallepano osoitti kuinka suuren epäsuosion se aiheutti.
– Voi tulkita, että Putin itsekin ymmärsi kuinka epäsuosittu toimenpide se oli. Sodanjulistus tuskin olisi kovin suosittu tämän jälkeen.
Mobilisoituja venäläisiä sotilaita Volgogradin alueella 28. syyskuuta.
Toisaalta sodan julistamisesta ja laajasta liikekannallepanosta ei olisi välttämättä edes hyötyä, koska nytkin joissain arvioissa esitetään Venäjän voivan mobilisoida jopa 1,2 miljoonaa sotilasta osittaisellakin liikekannallepanolla.
Käihkö huomauttaa, että Venäjä aloitti sotansa arvioilta 150 000 sotilaan voimin ja nyt ollaan keräämässä 300 000 sotilasta lisää.
– Jos edes puolet siitä saadaan, niin sehän olisi valtava määrä sotilaita lisää Ukrainaan. Kyllä sellainen tulee sotaan vaikuttamaan.
Venäjän suuria ongelmia, kuten heikkoa koulutusta, varusteita, strategiaa sekä sotamotivaation puutetta tämä ei silti poista.
Lue lisää: Pekka Toverilta tyly arvio Venäjän reserviläisille antamasta tamponiohjeesta
– Nämä suuret rakenteelliset ongelmat tulevat jollain aikavälillä vastaan, vaikka sinne saataisiin kuinka paljon ukkoja.
Tuhottua venäläistä sotilaskalustoa Kurylivkassa Harkovan alueella. Kuva otettu 1. lokakuuta.
Lymanin menetyksen on arvioitu olevan yksi Venäjän pahimmista sotilaallisista tappioista Ukrainassa. Britannian sotilastiedusteluraportin mukaan Lymanista vetäytyminen on johtanut siihen, että korkeat virkamiehet ovat arvostelleet Venäjällä julkisesti maan sotilasjohtoa.
Mika Aaltola.
Venäjän tuesta täysin riippuvainen Valko-Venäjäkin on todennäköisesti huomannut, ettei Venäjän mahti ole niin suurta kuin se on maalannut, Mika Aaltola arvioi. Hän uskoo, että Valko-Venäjällä pohditaan uutta suuntaa, jos Ukraina voittaa sodan. Tämä tiedetään myös Venäjällä, jolla ei sen vuoksi ole varaa hävitä.
Aaltolan mukaan Venäjän tukijavaltiot ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Venäjän huono sotamenestys nakertaa Putinin kannatusta myös kotimaassa.
– Täällä ei kannattaisi pelätä, mutta Kremlissä kannattaa, hän toteaa.
Ukrainan sotilaita Lymanissa. Ukrainan armeijan 1.10. julkaisema kuva.
Suomen ainoa potentiaalinen huoli Venäjän suhteen on tällä hetkellä se, jos Venäjä voittaa sodan Ukrainassa. Voiton jälkeinen Venäjä saattaisi Aaltolan mukaan olla tulevaisuudessa uhka koko Itämeren alueelle.
Myös Venäjän häviössä on riskinsä. Silloin Venäjän sisäinen valtakamppailu voi läikkyä rajojen yli esimerkiksi ihmisvirtoina tai muina hallitsemattomina toimina.
Energiapulan ja taloushaasteiden kanssa kamppaileva Eurooppa on Venäjälle herkullinen kohde. Pekka Toverin mukaan Venäjä on käyttänyt vuosikausia paljon aikaa ja vaivaa löytääkseen länsimaiden infrastruktuurista heikkoja kohtia. Hän arvioi, että hybriditoimia tulee varmasti lisää, koska perinteinen sodankäynti ei tuota tulosta.
– Ei välttämättä nyt, kun kaikki ovat varpaillaan, eikä ehkä vedenalaiseen infrastruktuuriin, koska siitä voi jäädä kiinni. Se olisi myös sotatoimi Natoa vastaan.
Aaltolan mukaan lännessä on oltava tarkkana ja tunnistettava omat heikot kohdat. Hänen mukaansa mahdollisista vaaranpaikoista ollaan tietoisia, ne pitää vain ottaa tosissaan.