Sata vuotta sitten maanjäristys raunioitti Tokion ja nyt kaupunki valmistautuu uuteen katastrofiin

Sata vuotta sitten Tokio oli savuava rauniokasa. Muutama päivä aiemmin, syyskuun ensimmäisenä 1923, valtava maanjäristys oli ravistellut Japanin pääkaupunkia useiden minuuttien ajan ja sen jälkeen tulipalot riehuivat kaksi päivää. Jälkijäristykset jatkuivat.

Arviolta 105 000 ihmistä kuoli, heistä 70 000 itsessään Tokiossa. 370 000 kotia tuhoutui.

Maanjäristyksien voimakkuutta ilmoittavalla momenttimagnitudiasteikolla Tokion järistys oli ainakin 8.

Maanjäristys oli erityisen kohtalokas, koska se sattui lounasaikaan, muutamaa minuuttia ennen puoltapäivää lauantaina. Tokiolaiset olivat valmistamassa ruokaa, kun maa alkoi järistä läheisellä Sagamin lahdella.

Hiilet sytyttivät tulipaloja, joita ei pidätellyt mikään suureksi osaksi puusta rakennetussa kaupungissa. Samaan aikaan pohjoisesta puhalsi voimakas tuuli, joka levitti paloja entisestään. Yhdeksän kymmenestä katastrofin uhrista kuoli palojen takia.

– Jos tämä ei ole helvetti, niin missä se on, aikalaisen kerrotaan sanoneen.

Maanjäristystä seurasi vielä hirvittävä jälkinäytös. Alueella alkoi levitä huhuja, joiden mukaan etnisesti korealaiset olisivat myrkyttäneet kaivoja ja suunnittelisivat iskuja kaupunkeihin. Poliisi ja omankädenoikeuden käyttöönsä ottaneet siviilit alkoivat jahdata korealaisia. Ainakin 6 000 heistä surmattiin.

Maanjäristys runteli Edoa 1703 ja 1855

Tokio, entiseltä nimeltään Edo, on tasaisin väliajoin joutunut järistysten runtelemaksi. Vuoden 1703 viimeisenä päivänä voimakkuudeltaan 8,2:n järistys surmasi 2 300 ihmistä.

Vuonna 1855 maanjäristys oli lievempi, voimakkuudeltaan 7,0, mutta sen keskus oli aivan Edon vieressä. 14 000 rakennusta tuhoutui, 7 000–10 000 ihmistä kuoli.

Sadan vuoden takaisen tuhon jälkeen tokiolaiset ovat eläneet seuraavan järistyksen odotuksessa.

The Economist -lehden mukaan asiantuntijat ovat laskeneet sen: iso maanjäristys iskee alueelle seuraavan 30 vuoden aikana 70 prosentin todennäköisyydellä.

– Mallinnuksissa lasketaan keskimääräistä toistuvuusaikaa eli kuinka tiheään tällainen tapahtuma toistuu. Jos on pitkä aika edellisestä isosta järistyksestä, sen todennäköisyys kasvaa. Toisaalta se on niin, että maanjäristykset ilmenevät ajallaan eli mallinnukset ovat keskiarvo. Luonto ei välttämättä keskiarvoja noudata, yliopistotutkija Päivi Mäntyniemi Helsingin yliopiston Seismologian instituutista sanoo.

Luonto on jo osoittanut yllätyksellisyytensä. Maa järisee Japanissa päivittäin ja järistysten tutkimiseen ja seuraamiseen käytetään valtavasti resursseja. Koben järistys 1995 ja erityisesti voimakkuudeltaan 9.0:n jättijäristys maan koillisosissa 2011 tulivat silti yllätyksenä.

– Uransa Tokion maanjäristysten tutkimiseen käyttäneet olivat yllättyneitä. Yhteen maanjäristystyyppiin keskittyminen on osoittautunut riittämättömäksi, Mäntyniemi sanoo.

Kobeen ja Fukushiman ydinreaktoreihin iskenyt 2011 maanjäristys tuhosivat runsaasti infrastruktuuria. Ne ovat modernin ajan kaksi kalleinta maanjäristystä ja vaikuttivat merkittävästi seismologiseen tutkimukseen Japanissa.

Ennustaa ei voi, pitää siis ennakoida

Maanjäristysten ennustaminen on edelleen mahdotonta, joten jäljelle jää ennakointi.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä Japanissa vietetään Tuhon estämisen päivää. Tuolloin kansalaiset kouluissa ja yrityksissä osallistuvat erilaisiin harjoituksiin ja kertaavat asioita, joita maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin takia pitää tehdä ja kuinka niihin pitää valmistautua: missä on lähin evakuointikeskus ja mitä repussa on syytä olla valmiina.

Tokion rakentamisessa järistyksen mahdollisuus on otettu huomioon jo pitkään. Suurin osa rakennuksista kestää tai niiden ainakin pitäisi kestää raivokaskin ravistelu. Tulipalot eivät enää voi levitä holtittomasti betonisesta talosta toiseen. Tokiossa paloasemia on taajassa.

Toisaalta Tokio on kasvanut valtavasti sadan vuoden takaisesta. Asukkaita on 14 miljoonaa.

Hyvin monella tokiolaisella on puhelimessaan maanjäristyksestä varoittavat sovellus.

– Se, missä japanilaiset ovat hyviä, on reaaliaikainen seismologia. Erittäin tiheä mittalaitteiden verkosto havaitsee seismisen aallon, kun se ohittaa mittauspaikan. Koska signaali etenee seismistä aaltoa nopeammin, voidaan lähettää signaaleja asutuskeskuksiin, Mäntyniemi kertoo.

Jos järistyksen keskus on hieman etäämmällä, tokiolaisille jää joitakin kymmeniä sekunteja tai minuutti aikaa suojautua. Hissit ja junat ehditään pysäyttää.

Jos keskus osuu kohdalle, aikaa ei jää.

Jälleenrakentamiseen menisi vuosia

Jos Tokio lähivuosina tai -vuosikymmeninä ottaa pahasti iskua, sen vaikutus ei jää vain Japanin pääkaupunkiin.

Jättimäinen järistys ”haastaisi Japanin olemassaolon valtiona” sanoo Economistin haastattelema Fukuwa Nobuo Nagoyan yliopistosta.

Tokion perustoimintojen käynnistämiseen menisi viikkoja ja uudelleenrakentamiseen vuosia. Korjausten hintalapuksi on arvioitu 70 miljardia euroa. Myös maailmantalouteen maanjäristyksellä olisi valtavia vaikutuksia.

Seismologien katseet ovat myös Tokion länsipuolella, Shikokun saaren suunnalla. Nankain syvänteessä syntyvä maanjäristys voisi nostattaa tsunamin. Se puolestaan uhkaisi esimerkiksi Kioton suurkaupunkia.

Katso Yle Areenasta kuinka toimittaja Heikki Valkama tutustuu katastrofeihin valmistautumiseen Tokiossa.