Suomen liittyminen Natoon ei olisi rahasta kiinni – jäsenyyden suorat kustannukset olisivat suhteellisen alhaisia

Suomi ei tällä hetkellä ole lähettämässä Brysseliin hakemusta liittyä puolustusliitto Naton jäseneksi. Naton ovet ovat kuitenkin auki, ja Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäseneksi puolustusliittoon. Se on se paljon puhuttu Nato-optio.

Venäjä pyrkii nyt painostuksen ja voimapolitiikan avulla sulkemaan Naton ovet uusilta jäsenmailta. Siinä Venäjä tuskin onnistuu. Nato pysyy avoimena uusille, jäsenyyden kriteerit täyttäville maille. Ukraina ja Georgia eivät sellaisia ole, mutta Suomi ja Ruotsi ovat. Valinta liittoutua tai pysyä Naton ulkopuolella on Suomen oma.

Suomen Nato-jäsenyys antaisi ja ottaisi. Liittymisen kustannuksia voidaan laskea suoraan rahassa.

Nato on suhteellisen pienten ”jäsenmaksujen” organisaatio. Ulkoministeriön vuonna 2016 teettämässä selvityksessä pääteltiin, että Suomen osuus Naton suorasta rahoituksesta menosta olisi hieman yli yksi prosentti. Vuoden 2015 hintatasossa se olisi merkinnyt Suomelle alle 55 miljoonan euron suoria Nato-maksuja vuodessa. Kustannukset eivät ole juurikaan nousseet tuosta ajasta.

Suuruusluokka on edelleen sama, kertoo turvallisuustutkija, valtiotieteiden lisensiaatti Juha Pyykönen IS:lle. Tuo summa ei kuitenkaan huomioi Suomen kumppanuustoiminnassaan jo nykyisin maksamia vuosittaisia kuluja. Ne koostuvat osallistumisestamme kansainväliseen puolustusyhteistyöhön Natossa tai sen liepeillä.

– Kulut koostuvat muun muassa henkilöstö- ja koulutusmenoista, harjoituksista ja operaatioista. Nykykustannusten määrä vaihtelee, mutta se on suuruusluokkaa neljännes tai kolmannes verrattuna jäsenyyden kokonaiskustannuksiin, Pyykönen kertoo.

Toisin sanoen: jos nämä kustannukset vähennetään edellä mainitusta 55 miljoonasta, saadaan loppusummaksi pyöreästi 35–40 miljoonaa euroa.

Suomen ilmavoimien F/A-18 Hornet -hävittäjä sai polttoainetta Yhdysvaltain ilmavoimien KC-135 Statotanker -ilmatankkauskoneelta tammikuussa pidetyssä harjoituksessa. Kuva: Airman 1st Class Viviam Chiu, U.S. Air Force Photo

Suomella on ollut jo kauan henkilöstöä Naton sotilas- ja siviilirakenteissa, kumppanuuden pohjalta. Henkilöstön määrää pitäisi Pyykösen mukaan jäsenyyden myötä lisätä nykyisestä. Tämä ei olisi merkittävä kustannustekijä.

– 80 on yleisesti käytetty arvio. Se perustuu siihen, mitä Tanskalla ja Norjalla on. Riippuu siitä, kuinka paljon me haluamme vaikuttaa Naton toimintaan.

Suomi on jo nostanut puolustusmenonsa lähelle Naton suosittelemaa kahta prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos mukaan lasketaan ulkoministeriön menokehyksestä maksetut sotilaallisen kriisinhallinnan kulut ja osa Rajavartiolaitoksen kuluista, osuus nousee yli kahteen prosenttiin. Se täyttää Naton jäsenmailleen antaman suosituksen.

Suorien jäsenmaksujen lisäksi Natoon liittyminen toisi jonkin verran nousupainetta vuosittaiseen puolustusbudjettiin. Suomen ja Nato-liittolaisten yhteisten sotaharjoitusten määrä todennäköisesti kasvaisi, ja Suomen osallistumistaso olisi nykyistä laajempi. Se tietäisi hieman lisää rahoitusta puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan.

Pyykösen mukaan Suomen pitäisi myös investoida jonkin verran enemmän kyber- ja hybridipuolustukseen sekä viesti- ja johtamisjärjestelmien yhteensopivuuteen Naton kanssa.

Merkittävimpiä muutoksia olisi Suomen ilmatilan valvonta- ja hallintaverkostojen integrointi Naton ilmaoperaatioiden johtamisjärjestelmään. Uusien investointien tarve olisi kuitenkin kaiken kaikkiaan kohtalaisen pieni.

Suomesta olisi myös hyötyä Natolle. Suomi sijaitsee puolustusliiton painopistesuunnalla lähellä Kuolan niemimaan tukikohta-aluetta ja suur-Pietaria, ja Suomi on Pohjoismaiden vahvin sotilaallinen voima.

Pyykösen mukaan Suomi voisi saada erityisen roolin Naton puolustussuunnittelussa Baltian ja Puolan suunnassa sekä Norjassa, jos Suomi itse niin haluaa.

Näistä syistä Suomi voisi neuvotella jäsenmaksun suuruudesta.

– Suomella on sellaisia pelimerkkejä asetettavaksi jäsenyysneuvotteluissa, että niillä on merkitystä, Pyykönen arvioi.

Suomi voisi myös tarjota Naton harjoitteluun sopivia laajoja ampuma- ja lentoalueita. Tästäkin olisi etua jäsenyysneuvotteluissa.

”

Suomella on sellaisia pelimerkkejä asetettavaksi jäsenyysneuvotteluissa, että niillä on merkitystä.

Mitä Suomi sitten liittoutumiseen käytettävällä rahalla saisi? Yksi hyöty nousisi ylitse muiden: Naton peruskirjan 5. artiklan mukainen turvatakuu. Sehän on Naton kova ydin ja liittoutumisen tarkoitus.

Pyykönen pitää turvatakuiden hintaa edullisena, jos summa on puoli prosenttia tai vajaa prosentti Suomen viiden miljardin euronpuolustusbudjetista.

– Eihän se ole juuri mitään kun ottaa huomioon sen, että sillä saadaan Yhdysvaltain turvatakuut. Mikään maa maailmassa ei voi toivoa enempää, kun puhutaan turvatakuista. Yhdysvallat on vielä pitkään maailman ykkönen.

Entä vastuut? Saisiko Suomi erityisiä velvoitteita osallistua Baltian puolustukseen?

– Siitä pitäisi neuvotella. Jos Suomi haluaa, niin toki. Se riippuu siitä, millainen rakenne Baltian puolustukseen tulee – se kehittyy koko ajan. Baltian maiden oma kansallinen puolustuskyky paranee, sillä investoinnit ovat kohtuullisella kahden prosentin tasolla.

Suomen ei Pyykösen mukaan tarvitsisi osallistua Baltian puolustukseen vastentahtoisesti.

– Suomella on omankin tontin hoitamisessa ihan riittävästi tekemistä.

Pyykösen arvio on se, että Suomi saisi jäsenyysneuvotteluissa velvoitteen tehdä parhaansa oman alueensa puolustamiseksi.

– Silloin me kustannusnäkökulmasta maksaisimme siitä, mistä me muutenkin maksaisimme ja mitä muutenkin tekisimme.

Pyykönen pitää myös todennäköisenä, että Suomi ja Ruotsi pitäytyisivät jäsenyysneuvotteluissa samalla linjalla kuin Norja ja Tanska: Suomen alueelle ei sijoitettaisi Naton pysyviä tukikohtia eikä ydinaseita.

– Ilmapuolustuksen osalta Suomeen voitaisiin sijoittaa ennakkovarastoitua Naton kalustoa. Maavoimien puolelta se ei ehkä olisi päällimmäisenä mielessä. Maavoima on Suomessa vahva suhteessa Nato-maihin, Pyykönen sanoo.

Yhdysvaltain merijalkaväen Abrams-taistelupanssarivaunuja harjoitusammunnoissa Arrow-sotaharjoituksessa Pohjankankaan ampuma-alueella toukokuussa 2019. Kuva: Lance Cpl. Scott Jenkins, U.S. Marine Corps Photo

Jäsenyyden myötä Suomen pitäisi myös nimetä ja harjoituttaa oma osasto Naton nopean toiminnan joukkojen käyttöön ja pitää osastoa valmiudessa omalla päivystysvuorollaan. Tästäkin Suomella on jo kokemusta niin Naton kuin Euroopan unionin ja pohjoismaiden taisteluosastoissa.

Harjoittelu Naton kanssa tiivistyisi ja sen luonne muuttuisi.

– Harjoitustoimintaan voidaan osallistua syvemmin ja laajemmin jos halutaan, koska meillä ei enää olisi kumppanimaan rajoitteita. Voisimme osallistua myös artikla 5 -harjoitteluun näillä kulmakunnilla, missä Suomi sijaitsee.

Nato harjoittelee jatkuvasti jäsenmaiden puolustusta perustamissopimuksensa turvatakuulausekkeen mukaisesti. Jos Suomi joskus liittyy Natoon, koskisi artikla 5:n mukainen harjoittelu myös Suomen auttamista kriisin ja sodan aikana.

Suomalainen jalkaväkisotilas Norjassa. Porin prikaatin osasto oli mukana Naton Trident Juncture -harjoituksessa helmikuussa 2018. Ensi maalis-huhtikuussa Suomi lähettää noin 550 sotilasta Cold Response 2022 -harjoitukseen Norjaan. Kuva: Jere Paldanius / Puolustusvoimat / Dvidshub.net

Naton liittyminen siis ottaisi ja antaisi.

Kansantaloustieteen emeritusprofessorin ja sotatieteiden tohtoriin Vesa Kanniaisen mielestä olisi tärkeää tehdä jäsenyydestä laaja hyöty-kustannusanalyysi. Toiseen vaakakuppiin laitettaisiin Natoon liittymisen turvallisuushyödyt, toiseen jäsenyyden tuomat vastuut ja seurausvaikutukset.

Seurausvaikutukset eivät olisi pikku juttu.

– Ne ovat Suomen kannalta kohtalon kysymyksiä. Niiden rinnalla rahallinen kustannuslisäys 45–55 miljoonaa euroa vuodessa on peräti toissijainen, Kanniainen kommentoi IS:lle sähköpostitse.

Tällaisia seurausvaikutukset voisivat Kanniaisen mukaan olla:

1. Venäjä voi siirtää aseistustaan lähelle Suomen rajoja.

Näin todennäköisesti käy, sillä Suomen rajasta tulisi yli 1300 kilometriä pitkä Naton ja Venäjän raja. Näin ollen Nato-jäsenyys voisi tuoda Suomelle turvallisuushyödyn lisäksi myös turvallisuusriskin.

2. Venäjä voi järjestää maahanmuuttoliikettä Suomen alueelle.

Vuosina 2015–2016 Venäjä päästi Suomen rajalle 1 700 turvapaikanhakijaa, jotka edustivat 36:tta eri kansallisuutta. Valko-Venäjä harjoitti samankaltaista hybridivaikuttamista Puolan ja Liettuan rajalla viime syksynä.

3. Venäjä voi luoda taloudellisia pakotteita Suomelle.

Venäläisen energian ja puun tuontiin voisi tulla häiriöitä, ja suomalaisten yritysten vienti Venäjälle voisi vaikeutua. Finnair voisi menettää ylilentolupansa Venäjän kautta Kaukoitään. Fortumin miljardi-investoinnit Venäjälle olisivat vaarassa. Ja niin edelleen – mahdollisuudet ovat monenlaisia ja niitä on mahdotonta ennakoida.

4. Suomi joutuu ottamaan vastuuta Baltian turvallisuudesta.

Tässä suhteessa professori Kanniaisen arvio on yhdenmukainen ulkoministeriön vuoden 2016 Nato-selvityksen kanssa. Sen mukaan Suomelle syntyisi liittoutumisen myötä painetta kehittää toimintakykyään omien rajojensa ulkopuolella.

Kanniaisen mukaan Suomen Nato-optio on vakuutusväline turvallisuusriskiä vastaan. Koska ilmaisia vakuutuksia ei ole, Suomi voisi maksaa vakuutuksesta vaikkapa sitoutumalla puolustamaan Baltiaa.

”Suomi tulkitsee, että kutsu Naton jäsenmaaksi on meille esitetty. Tämä viestittää siitä, että Suomesta on ajateltu olevan Natolle hyötyä. Siksi Nato toimii option asettajana ja Suomi haltijana”, Kanniainen kirjoittaa tuoreessa blogissaan ajatuspaja Liberan verkkosivustolla.

”Siinä onkin kiintoisa näkökohta, ilmaisia lounaita kun ei ole olemassa. Nato-jäsenenä Suomen (ja Ruotsin) oletetaan ottavan sijainnistaan johtuen vastuuta Baltian maiden puolustuksesta, kenties suuremmassa määrin kuin muiden Nato-maiden.”

Tästä Juha Pyykönen on eri mieltä. Hänen mukaansa päätös osallistumisesta Baltian puolustukseen olisi kansallinen, eikä Suomen olisi pakko sitä tehdä.

”

Suomi tulkitsee, että kutsu Naton jäsenmaaksi on meille esitetty. Tämä viestittää siitä, että Suomesta on ajateltu olevan Natolle hyötyä.

5. Suomen poliittiselle johdolle voi syntyä kannustin supistaa maan puolustusmenoja, jos Nato-jäsenyyden katsotaan korvaavan Suomen omaa puolustuskykyä.

Kanniaisen analyysin mukaan vapaamatkustajuus ja vajaa sitoutuminen ovat kaikkien kollektiivien ongelma.

”Niinpä sovitusta kahden prosentin BKT-osuudesta (puolustusmenoissa) on huolehtinut vain kolmannes Nato-maista. Esimerkiksi Saksan puolustuskyky on alimitoitettu ja laadultaan heikko. Ali-investointi rajoittaa niiden kykyä ottaa vastuuta toisten Nato-maiden puolustuksesta”, Kanniainen kirjoittaa.

Jäisikö Suomi siis vapaamatkustajaksi ja ali-investoijaksi Naton jäsenenä?

Ainakin nyt huolettomaksi heittäytyminen näyttää epätodennäköiseltä, sillä Euroopan turvallisuustilanne on hyvin kireä.

Natoon liittyminen olisi kuitenkin vuosikymmenien päähän ulottuva ratkaisu, ja asiat voivat muuttua. Kuka tietää, millainen Eurooppa on vaikkapa 2050-luvulla.