Vaatimaton piikkilanka-aita erottaa Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeet Nuijamaan maastossa. Piilossa on paljon muutakin tekniikkaa, mutta mahdollisen tahallisesti ohjatun ihmisvyöryn estäjiksi niistä ei olisi.
Nuijamaan raja
Kuin entisajan lehmiaita. Harmaantuneita ohuita puutolppia, joiden välissä kulkee muutamassa kerroksessa jo hieman ruostunutta piikkilankaa.
Siinä se on. Viime viikkoina jälleen kerran isoksi puheenaiheeksi noussut Suomen itäraja, jolla on mittaa peräti 1 340 kilometriä.
Raja on samalla Euroopan unionin ja Venäjän välinen ulkoraja, jonka suojelusta Suomen on vastattava myös kumppanimaiden puolesta.
– Tällainen tämä on, monen mielestä varmasti aika eksoottisenkin näköinen aukko metsässä. Piikkilanka on tässä kotieläimiä varten, Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen apulaiskomentaja, everstiluutnantti Jukka Lukkari kuvailee.
Suomen ja Venäjän raja kuvattuna Nuijamaan raja-aseman eteläpuolella Kolarin kylätien läheisyydessä.
Lausunnosta voi tehdä myös seuraavan johtopäätöksen: villieläinten ja ihmisten kulkua nykyiset rakennelmat eivät estä.
Eikä siihen ole ainakaan näihin päiviin saakka pyrittykään. Painopisteenä on ollut havaita, jäljittää ja ottaa kiinni mahdolliset ilman lupaa rajan yli tulleet, melko harvalukuiset ihmiset.
Kaikki perustuu nimittäin kahden valtion väliseen sopimukseen. Silloin kun kumpikin valtio noudattaa omalta osaltaan sopimuksia, mitään tarvetta järeille aitarakennelmille ei ole. Ja kääntäen: jos toinen valtio lopettaisi yllättäen noudattamasta sopimuksia, edes jyhkeä rajamuuri ei olisi takuuvarma pelastus.
– Meillä on tällä hetkellä äärimmäisen hyvä yhteistyö Venäjän rajavartiopalvelun kanssa. He valvovat tarkasti omaa puoltaan, Lukkari kiittelee.
– Meillä on tällä hetkellä äärimmäisen hyvä yhteistyö Venäjän rajavartiopalvelun kanssa, everstiluutnantti Jukka Lukkari kertoo.
Venäjän turvallisuuspalvelun alainen rajavartiopalvelu on kertonut oman maansa medialle syksyn aikana jo useista sadoista ulkomaalaisista, jotka on otettu kiinni rajarikosten vuoksi Pietarin ja Leningradin valvonta-alueella.
Kaakkois-Suomen rajavartiosto selvitti IS:n pyynnöstä, mitkä luvut Viipurin rajavaltuutettu voi kertoa julkisuuteen heidän osaltaan tämän vuoden kiinniotoista.
Vastaukseksi tuli, että yksinomaan Viipurin alueella on estetty noin 270 potentiaalisen luvattoman rajanylittäjän tulo kohti Kaakkois-Suomea. Epäselväksi sen sijaan jäi, oliko näiden yrittäjien joukossa mahdollisesti joitakin Valko-Venäjän kautta Venäjälle kulkeneita.
Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteosta käy puolestaan ilmi, että vuonna 2020 Venäjä kertoi saaneensa kiinni yhteensä noin 130 luvatonta Suomeen pyrkijää. Vuonna 2019 Venäjä ilmoitti puolestaan estäneensä noin 420 luvatonta yritystä tulla Suomeen.
Nuorempi rajavartija Essi Eklund ja vanhempi rajavartija Kimmo Hongisto sekä rajakoira taivaltavat rajalla päivittäin noin kymmenen kilometrin matkan. Työtä tehdään kolmessa vuorossa säällä kuin säällä.
Rajavartijat Essi Eklund ja Kimmo Hongisto Nuijamaalla lähdössä partioon.
Suomen rajaviranomaisten näkökulmasta heidän työsarkansa itärajalla on hyvin suoraviivainen.
Kansainvälisten velvoitteiden tulkinta menee tällä hetkellä niin, että kaikilla luvattomastikin rajan yli tulleilla henkilöillä on oikeus hakea Suomesta turvapaikkaa eikä heitä voitaisi käännyttää pikavauhdilla takaisin, olisipa heitä tulossa kerralla kuinka suuri määrä tahansa.
– Viranomaisena meidän tehtävänämme on noudattaa voimassa olevia lakeja. Ja jos poliitikot muuttaisivat lakeja tai niiden tulkintaa, niin me noudattaisimme sitten niitä, Lukkari kuvailee.
– Mutta jos itärajan yli luvattomasti tulevien henkilöiden määrä kasvaisi yllättäen vaikkapa satoihin, niin olisihan se meille vääjäämättä hyvin haastava tilanne.
Suomen ja Venäjän rajalla jokainen rajamerkki on tarkasti dokumentoitu määrätylle paikalle.
Rajavartiolaitoksen päällikkö Pasi Kostamovaara sanoi vastikään Helsingin Sanomille, että jopa fyysisten kulkuesteiden rakentaminen itärajalle voisi olla järkevää joissakin paikoin. Koko rajan kattavaa aitaa Kostamovaara ei kannata eivätkä siitä tunnu haaveilevan myöskään hänen alaisensa.
– Kun katsoo tätä maisemaa niin tajuaa, että kunnollisen aidan rakentaminen ei olisi ihan halpaa. Poliitikkojen on mietittävä lisäksi sitä, millaisen kuvan se antaisi Suomesta, Lukkari pyörittelee.
Syyskuussa itärajalla jäi kiinni kaksi luvatonta srilankalaista rajanylittäjää, ja lokakuussa kaakkoisraja vastaanotti kolme turvapaikkahakemusta. Valko-Venäjän ihmisvirrasta on tähän mennessä tullut Suomeen noin kolmekymmentä turvapaikanhakijaa, mutta yksikään heistä ei ole tullut Venäjän kautta itärajan läpi.
Maastoa rajalla valvotaan nykyään muun muassa riistakameroin ja lennokein, mutta rajakoirien nenää ei voi silti vielä mikään korvata.
Kaakkois-Suomen rajaviranomaisten elämä oli yllättävän rauhallista myös talvella 2015–2016. Silloin Venäjä ryhtyi sallimaan kolmansien maiden kansalaisten tulon Suomeen turvapaikanhakijoiksi Sallan ja Raja-Joosepin pohjoisten rajanylityspaikkojen kautta.
– Nuijamaan rajanylityspaikalla kaikki toimi silloinkin aivan normaalisti. Vastaavaa turvapaikanhakijoiden tuloilmiötä ei kohdistunut silloin Kaakkois-Suomeen, Lukkari muotoilee.
Turvapaikanhakijavirta pysähtyi keväällä 2016 vasta, kun Suomi teki Venäjän kanssa väliaikaisen puolen vuoden rajasopimuksen Sallaa ja Raja-Jooseppia varten. Yhteensä maahan ehti tulla Venäjältä ilman viisumia yli 1 750 ihmistä, kansallisuuksien kirjo oli yli 30.
Näiden taulujen taakse meneminen on valtionrajarikos, ellei erillistä lupaa kulkemiseen ole.
Itärajan maasto on monin paikoin vaikeakulkuista. Venäjän puolelta ei olisi helppo tulla Suomeen metsiä pitkin jalkaisin. Pitävän aidan rakentaminen näihin maastoihin olisi myöskin sekä vaikeaa että kallista.
Venäjän ihmisvirrasta otettiin tuolloin opiksi sen verran, että itärajalle ryhdyttiin kouluttamaan lisää rajavartijoita ja teknistä valvontaa parannettiin. Maastoa valvotaan nyt muun muassa riistakameroin ja lennokein, mutta rajakoirien nenää ei voi silti vielä mikään korvata.
Valko-Venäjän aiheuttama uusi sokkivaikutus on paljastanut kuitenkin sen, että sen paremmin Suomi kuin muukaan Eurooppa ei ole ottanut riittävän tosissaan mahdollisuutta, että vielä paljon suuremmasta joukosta ihmisistä tehtäisiin tahallaan ”eläviä aseita” painostuksen ja vihamielisen hybridivaikuttamisen tarpeisiin.
Suomen ja Venäjän rajalla on harmaantuneita ohuita puutolppia, joiden välissä kulkee muutamassa kerroksessa jo hieman ruostunutta piikkilankaa. Kepin päässä olevalla peilillä voi tarkistaa, ovatko rajamerkit ja niiden vaakunat kunnossa.
Valko-Venäjän tilanne näkyy Suomessa lähiaikoina muun muassa useiden viranomaisten yhteisharjoituksena, jossa testataan valmiutta ottaa vastaan kerralla suuri määrä potentiaalisia turvapaikanhakijoita.
Samaan aikaan toisaalla poliitikot vääntävät kättä valmiuslain uudistamisesta ja kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten tulkinnoista siitä, voisiko turvapaikkahakemusten vastaanoton keskeyttää joissakin poikkeustilanteissa.
Kaakkois-Suomen korvessa rajavartijoiden rutiininomainen partiointi jatkuu samaan aikaan aivan kuin kavala maailma olisi jossain kaukana.
Vanhempi rajavartija Kimmo Hongisto ja hänen uskollinen työtoverinsa, rajakoira Pekka.
Seitsemänvuotias rajakoira Pekka vartioi rajalla.– Koira on minulla 24/7, eli olen sen kasvattaja. Omistaja kuitenkin on rajavartiolaitos, rajavartija Kimmo Hongisto kertoo.
Venäjän puolelta rajaa näkyy lähinnä vain tiheää ryteikköä, mutta silloin tällöin rajakoira Pekka havahtuu ja käy merkkaamassa eläimen kulkureitin. Syksyn kylmenevät säät takaavat puolestaan sen, että tämä mahdollinen reitti Eurooppaan ei lisää vetovoimaansa lähikuukausina ainakaan ilmojen puolesta.
Kaakonkulmalla on tehty suunnitelmat myös sen varalle, että Valko-Venäjälle jo päätynyttä väkeä alkaisi tulla Venäjän kautta Suomeen. Viranomaismaisella tyyneydellä Lukkari muistuttaa, että nykyisestä tilanteesta voi löytää myös jotain hyvääkin.
– Tällainen tilanne on edullinen tietysti siinä mielessä, että Suomella on nyt hyvä paikka tarkistaa, onko meillä kaikki ajan tasalla. Että meillä olisi rajalla riittävät resurssit ja sellainen keinovalikoima, jotta voisimme häiriötilanteessa toimia.