Venäjällä käännöskirjallisuuden julkaiseminen kärsii kansainvälisten suhteiden jäätymisestä – suomen kielen kääntäjiltä loppuivat työt
PEREDELKINO / MOSKOVA. Helmikuussa Peredelkinon kirjailijatalolla kokoontui Anna Voronkovan vetämä suomen kielen kääntäjien työpaja hiomaan taitojaan.
Moskovan kupeessa sijaitsevalla kirjailijakylällä on legendaarinen maine Venäjän kirjallisuushistoriassa.
Peredelkinossa ovat asuneet muun muassa nobelisti Boris Pasternak, lastenrunoistaan muistettu Kornei Tšukovski, odessalaisnovellien mestari Isaak Babel ja lauluistaan tunnettu Bulat Okudžava.
Kääntäjien kokoontumisen ympäristö oli siis innoittava. Mutta taustalla eli huoli, että taidoille ei ole ainakaan tulevaisuudessa käyttöä.
– Kävin marraskuussa Helsingissä kirjamessuilla. Siellä kaikki suomalaiset agentuurit ilmoittivat, etteivät enää myy oikeuksia Venäjälle ollenkaan, pietarilainen kääntäjä Ivan Priležajev kertoi.
Nyt Priležajevilla on työn alla viimeinen romaanin kääntäminen suomesta venäjäksi.
– Sen jälkeen ei valitettavasti ole kaunokirjallisuutta tulossa.
Lastenkirjallisuuteen erikoistunut pietarilainen Marina Kinnunen kertoi, että käännettävien teosten määrä laski jo viime vuonna. Syynä oli epäselvyys kustannusoikeuksien saamisesta.
– Tämä tauko on jatkunut jo vuoden ja me kääntäjät olemme nyt käytännössä ilman töitä, Kinnunen sanoi.
Hän toivoi, että tilanne paranee vielä joskus tulevaisuudessa.
– Jotta kieli ei unohtuisi, me käännämme pöytälaatikkoon.
Kysyntää olisi. Marina Kinnunen on kääntänyt muun muassa Mauri Kunnaksen ja Heidi Viherjuuren teoksia. Hän kertoo, että esimerkiksi Kunnaksen kirja joulupukista ja tontuista myytiin loppuun kuukaudessa.
Apurahojen jäädyttäminen iskee myös
Ivan Priležajev on toiminut kääntäjänä ja tulkkina 90-luvulta alkaen. 15 vuotta sitten hän osallistui Suomen Kirjallisuuden vientikeskuksen FILIn järjestämään seminaariin kaunokirjallisuuden kääntämisestä ja siitä alkaen hän kääntänyt myös kaunokirjallisuutta.
– Sitä tehdään enemmän omasta mielihyvästä kuin rahasta, Priležajev sanoo.
Kääntäjien palkkiot eivät ole erityisen suuria. FILIn myöntämillä apurahoilla on siksi ollut suuri merkitys. Nyt apurahat Venäjälle ovat jäissä.
– Virallisesti on sanottu, että nyt pidetään tauko. Mutta se tauko on varmaan ikipitkä, Priležajev sanoi.
Venäjän aloitettua hyökkäyksensä viime vuoden helmikuussa FILI päätti lakkauttaa toistaiseksi kaiken toiminnan, joka johtaisi rahaliikenteeseen Suomen ja Venäjän rajan yli.
FILI ei siis myönnä uusia tukia eikä maksa jo myönnettyjä tukia venäläisille kustantajille. Toisaalta FILI lupaa, että venäläiset kääntäjät voivat edelleen hakea koulutuksiin.
Myös FILIn yhteistyöhankkeisiin, työpajoihin ja seminaareihin ovat edelleen kaikki tervetulleita hakemaan.
– Kansallisuuden perusteella ketään ei syrjitä, FILIn johtaja Tiia Strandén kertoi.
Toisaalta siinäkin vaikuttaa FILIn linjaus, että mitään rahaliikennettä ei sallita Suomen ja Venäjän rajan yli. Niinpä Venäjältä tuleville kääntäjille ei voida esimerkiksi maksaa matkoja.
Marina Kinnunen sanoi olevansa erittäin kiitollinen FILIn tuesta ja toivoo yhteistyön jatkuvan vielä joskus tulevaisuudessa.
– FILI on tietenkin tehnyt valtavan työn ja ilman sen tukea monet kustantamot eivät olisi julkaisseet käännöksiä suomesta, Kinnunen sanoi.
– Suomalainen huumori on hyvin erilaista kuin venäläinen. On riski julkaista kirja, jota ei välttämättä osteta. Kaikki yrittäjät pelkäävät nyt ottaa riskejä, hän jatkoi.
Oikeuksien myynti Suomesta on jäissä
Yleiskuva on siis, että Suomesta ei nyt myydä oikeuksia Venäjälle.
Neljän suomalaisen kustantamon perustama Helsinki Literary Agency päätti heti Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen, että he panevat asiat Venäjän kanssa jäihin.
– Linjasimme, että sinne ei tässä tilanteessa voi kirjoja myydä, kertoo kirjallisuusagentti Urpu Strellman Helsinki Literary Agencysta.
Aiemmin tehdyistä sopimuksista kuitenkin pidetään kiinni.
– Kun nimet ovat paperissa, oikeudet on myyty, ennakot on maksettu eli sopimuksen sitoumukset on täytetty, yhteistyö jatkuu, Strellman kertoi.
Strellman sanoo ymmärtävänsä, että tilanne on ikävä niille venäläisille kustantajille, jotka eivät kannata sotaa.
Oikeuksien myynti törmäisi käytännössä jo siihen, että rahaliikenne ei kulje Suomen ja Venäjän välillä. Siksi Venäjältä ei voida maksaa kirjojen oikeuksien ennakoita ja rojalteja. Niinpä oikeuksien myynti on mahdotonta, ellei yritä kiertää pakotteita kierrättämällä rahaa muiden maiden kautta.
– Tämä ei suomalaisille toimijoille varmasti tulisi mieleenkään, Strellman huomautti.
Suomen kustantamojen ja agentuurien linja tuntuu tiukemmalta kuin joissakin muissa EU-maissa.
Ivan Priležajev kertoi kuulleensa saksan kielen kääntäjältä ja kustantajalta Saksan politiikan jatkuvan entiseen malliin.
Peredelkinossa kääntäjien työpajoja kuratoiva Aleksandr Filippov-Tšehov on itse saksan kielen kääntäjä ja saksalaista kirjallisuutta julkaisevan libra-kustantamon päätoimittaja.
– Voin sanoa, että meidän kontaktimme saksalaisiin kustantamoihin pääosin jatkuvat. Ne ovat valmiita myymään oikeuksia Venäjällä. Mahdollisesti se johtuu siitä, että meillä on pieni kustantamo, olemme pitkään tehnee yhteistyötä ja meihin luotetaan, Filippov-Tšehov sanoi.
Hän kertoi, että sellaiset kulttuuri-insituutiot Saksan Goethe-instituutti ja Itävallan kulttuurifoorumi ovat vielä jatkaneet tukea saksankielistä kirjallisuutta kääntäville venäläisille kustantamoille ja kääntäjille.
EU:ssa ja muualla Euroopassa on kyllä edelleen paljon agentteja, jotka yhä myyvät oikeuksia Venäjälle sodasta ja sanktioista huolimatta, kirjallisuusagentti Urpu Strellman Helsinki Literary Agencysta toteaa.
– Sitä ei ilmeisesti ole ajateltu niin, että näistä kirjoista maksetaan veroja, joilla sotaa rahoitetaan.
Hän arvelee, että geopoliittisista syistä linjaukset ovat erilaisia läntisessä Euroopassa kuin Venäjän naapurustossa ja sen historialliseen vaikutuspiiriin kuuluneissa maissa.
Länsi-Euroopassa ehkä enemmän kuunnellaan venäläisten kustantajien argumenttia, että Venäjälle pitäisi saada länsimaisia vaikutteita ja lapsille länsimaista kirjallisuutta.
Strellman muistuttaa ukrainalaisen kulttuurin tukahduttamisesta Neuvostoliitossa ja siitä, miten ukrainalaiset kustantamot nyt kamppailevat sodan keskellä.
– Kysymys ei ole mielestäni siitä, miten säilytetään venäläinen kulttuuri elinvoimaisena, vaan siitä, että säilytetään ylipäänsä ukrainalainen kulttuuri olemassa, Strellman sanoo.
Käännöskirjallisuuden tulevaisuus on hämärä
Hyytyneet suhteet länsimaihin ovat jo aiheuttaneet vaikeuksia venäläisille kustantamoille.
Esimerkiksi pankkiyhteydet ovat poikki, mikä on vaikeuttanut oikeuksien maksamista, ja osa länsimaisista kustantamoista ei periaatteesta myy oikeuksia edes pienille venäläiskustantamoille.
Jelena Dorofejeva johtaa pohjoismaisen kirjallisuuden Nordbook-kustannusohjelmaa moskovalaisessa Gorodets-kustantamossa.
– Tällä hetkellä emme tunne eroa, koska kirjojen kustantaminen on pitkä prosessi. Nyt tulee julki kirjoja, joiden kanssa aloitimme prosessin vuosi, puolitoista vuotta sitten, Dorofejeva kertoi haastattelussa viime vuoden lopulla.
Tulevaisuus sen sijaan oli hämärän peitossa.
– Meitä tietenkin huolettaa, koska kuluneen vuoden aikana ei ole käytännössä ollut mahdollista ostaa oikeuksia.
Käännöskirjallisuus on nauttinut suurta suosiota Venäjällä. Venäjän kirjakamarin tilastoissa (siirryt toiseen palveluun) suosituimmista kirjoista peräti 70-80 prosenttia on ollut (siirryt toiseen palveluun) käännöskirjoja.
Lisäksi apurahaohjelmat ovat pitkälti jäissä. Edes kaikissa Pohjoismaissa linja ei vaikuta olleen yhtä tiukka kuin Suomessa.
– Olemme erittäin kiitollisia Ruotsille ja Norjalle. Ne eivät ole jäädyttäneet apurahoja ja olemme saaneet joitakin myönteisiä päätöksiä näinä kuukausina, mikä on meille suuri henkinen tuki, Dorofejeva kertoi.
Rahayhteyksien katkaisun takia näitä tukia ei toki ole saatu perille.
Apurahat ovat olleet Venäjällä tärkeitä erityisesti vähemmän tunnettujen nuorten kirjailijoiden tuomiseksi kirjamarkkinoille.
FILIn Tiia Strandén ei koe, että Suomen linja olisi muita Pohjoismaita tiukempi. Linjauksesta käytiin etukäteen keskusteluja kollegoiden kanssa.
– Se millä tavalla linja ulospäin muotoiltiin ehkä vähän vaihteli, mutta käytännössä se on kaikilla sama, Strandén arvelee.
– Voi olla, että olemme olleet selkeämpiä ja nopeampia siinä, miten tämä on muotoiltu.
Poliittinen ilmapiiri näkyy kirja-alallakin
Peredelkinon kirjailijakylän elämänkohtaloissa näkyy myös Neuvostoliiton ristiriitainen suhde kirjallisuuteen.
Kirjailijat olivat tärkeitä neuvostovallalle, mutta kirjallisuudelle haluttiin asettaa rajat. Esimerkiksi Isaak Babel kuoli Stalinin vainoissa. Boris Pasternakin Nobel-palkittu romaani Tohtori Živago julkaistiin Neuvostoliitossa vasta vuonna 1987.
Nyky-Venäjällä kirjallisuuden rooli ei ole yhtä keskeinen valtiolliselle ideologialle, mutta siihen kohdistuu silti uusia paineita.
Ulkomaisiksi agenteiksi nimettyjen kirjailijoiden teoksia on joissakin kirjakaupoissa myyty ruskeissa paperipaketeissa.
Uusi entistä jyrkempi homopropagandalaki tekee sukupuolivähemmistöjen asioiden käsittelystä kulttuurissa vaikeaa, ellei mahdotonta.
Kustantamoissa tiedostetaan hankaluudet, joita uuteen lakiin liittyy. Vaikeutena on myös lain epäselvä muotoilu – mitä täsmälleen ottaen luetaan propagandaksi.
– Kaikista tulee hyvin varovaisia, sillä sakot ovat erittäin suuria sekä kirjakaupoille että kustantamoille, Dorofejeva sanoi.
– Meidänkin on pitänyt käydä joidenkin kirjojen suhteen neuvotteluja. Se on tietenkin vaikeaa. Jotkut kirjailijat vastustavat kaikkea sensuuria, toiset ovat olleet valmiita joihinkin myönnytyksiin, Dorofejeva kertoi.
Dorofejeva sanoi, että kirja-alan tulevaisuutta on juuri nyt hyvin vaikea arvioida. Painokset todennäköisesti pienenevät ja valikoima kapenee. Sähköisten kirjojen ja audiokirjojen suosio kasvaa.
– Toivomme, että painettu kirjaa jatkaa elämäänsä ja että on mahdollista julkaista myös ulkomaisten kirjailijoiden kirjoja.
Peredelkinossa kääntäjät haluavat uskoa, että kulttuurisuhteet vielä joskus palautuvat ennalleen.
Ivan Priležajev arvelee, että kulttuurisuhteiden katkaiseminen voi tuntua helpolta tavalta tehdä jotain rauhan eteen, mutta se ei välttämättä ole kovin tehokasta.
– Valitettavasti nimenomaan kulttuuri on kärsinyt tästä. En usko, että eristys on paras keino rauhan edistämiseksi.