Vesa-Matti Loirin suuri rakkaus Marita Hakala kertoo kaksikon viimeisestä puhelusta – kesken kaiken ex-kihlattu sanoi: ”Mä oon lähössä”

Kun Marita Hakala tapasi Vesa-Matti Loirin, hän oli 20-vuotias Miss Suomi -finalisti ja työskennellyt kolme vuotta mallina.

Kesällä 1989 Hakala oli juuri eronnut aiemmasta seurustelusuhteestaan. Hän lähti viettämään festivaaliviikonloppua Pori Jazzeille, muttei osannut aavistaa reissun käänteentekevyyttä. Vaikka kenties kotikenttäetu oli ulvilalaisen Hakalan puolella.

– Kun tapasin Veskun, niin meillä oli heti sellainen ihmeellinen keskinäinen ymmärrys. Oli tunne, että me tunnemme toinen toisemme, että meidän ikään kuin kuului kohdata, Hakala muistelee Ilta-Sanomille Loirin kuolinpäivän iltapäivänä.

1980–90-lukujen taitteessa Loirikin oli urallaan poikkeuksellisessa vaiheessa.

– Hän teki tuolloin [venäläiskirjailija Fjodor] Dostojevskin Riivaajia. Myös Unelmia-levy oli tullut tuolloin ulos. Hän ei tehnyt silloin Turhapuroa tai muutakaan kevyempää kamaa, vaan tämä oli aika kovaa settiä. Siltäkin osin se suhde käynnistyi aika rytinällä.

Parisuhde parikymppisen Hakalan ja viittäkymmentä lähestyneen Loirin kanssa kesti lopulta neljä vuotta. Pari ehti olla myös kihloissa.

– Olihan se huikeaa aikaa. Kohtaaminen oli sitä luokkaa, että siinä ulkopuolisetkin vähän hätkähtivät, että mitäs tässä oikein tapahtui.

Jari Tervokin kirjoittaa Loiri-elämäkerrassaan taiteilijan ja mallin suhteen ainutlaatuisuudesta. Kirjan mukaan kaikista kumppaneistaan Loirilla oli eniten yhteistä juuri Hakalan kanssa.

– En ole oikein koskaan osannut selittää sitä kokemusta ulkopuolisille, eikä sitä oikeastaan edes tarvinnut, Hakala pohtii kolmea vuosikymmentä myöhemmin.

– Se oli vain niin vahva tunne: kahden ihmisen kaunis yhteys, sellaista selittämätöntä ja harvinaista… Tai että harvoin omasta ystäväpiiristään kuulee muutenkaan, että joku olisi kokenut tällaista.

Hakalaa ja Loiria yhdisti kiinnostus elämän mystisempiin ja henkisempiin kokemuksiin.

– Se yhdisti meidät jo ajat sitten. Koimme sielujen sympatiaa ja hengenheimolaisuutta. Uskomme molemmat siihen, että elämä jatkuu vielä, mutta jossain eri muodossa.

Tämä sielunkumppanuus jatkui myös rakkaussuhteen sammuttua. He säilyivät sydänystävinä Loirin kuolemaan asti.

– Suhteemme pysyi aina syvällisenä. Siinä oli jopa vähän telepaattisia sävyjä: jos jommallakummalla sattui olemaan omassa elämässään huolia, niin aika äkkiä saapui puhelinsoitto, että ”hei, mites menee”.

Marita Hakala tutustui myös Vesa-Matti Loirin jälkikasvuun. Kuvassa vuonna 2019 edesmennyt Joonas Loiri. Kuva: Kari Kuukka

Rakkaus Loiriin ei tehnyt Hakalasta pelkkää suurmiehen kihlattua. Hän edisti samaan aikaan mallinuraansa, joka suuntautui ensin Helsinkiin ja sitten Italian Milanoon.

Nyt Hakala on tehnyt yli 30 vuoden kansainvälisen malliyrittäjän uran ja asunut viimeiset kahdeksan vuotta Yhdysvalloissa. Hakala pistäytyy nykyään kotiseudullaan Satakunnassa pari kertaa vuodessa.

Se, että hän sattuu olemaan tienoolla juuri nyt, tuntuu kuin johdatukselta.

– Vesku tykkäsi olla vanhempieni kanssa, Hakala kertoo.

– Hän viihtyi mielellään mökillämme ja kävi isäni kanssa kalassa. Meillä hän sai avoimesti olla oma itsensä, eikä hänen tarvinnut esittää Vesa-Matti Loiria. Hän nautti olostaan, kun sai olla kaikessa rauhassa, eikä kukaan häirinnyt. Jouluakin hän vietti luonamme.

Hakala pohtii, että suhteen aikana hän näki Loirista toisenlaisen puolen.

– Se oli hyvin erilaista elämää kuin mitä julkisuudessa ehkä yleensä tuli esiin. Vesku ei tuolloin juuri polttanut tai juonut. Me pelasimme golfia, meillä oli hevonen ja kissoja. Hän päästi ihmisiä hyvin rajoitetusti lähelleen, mutta oli hyvin uskollinen heille, jotka päästi.

Hakala ja Loiri yrittivät viime vuosina järjestää tapaamista, mutta kummankaan aikataulut eivät antaneet myöden.

– Mutta toisaalta ei meidän aina edes tarvinnut nähdä. Tiesimme, että toinen oli aina tuossa lähellä. Ja on edelleen, hänen henkensä on yhä läsnä. Tuntuu oudolta puhua hänestä menneessä aikamuodossa.

Puhelimen päässä ystävä aina kuitenkin oli. Tiedon entisen rakastettunsa huonosta ennusteesta Hakala sai ensimmäisen kerran jouluaattona.

– Samalla hän sanoi, että kaikki oli hyvin. Kyllähän minä Veskun tunsin: hän on sellainen sisupussi, joka ei mene lääkäriin ennen kuin oli ihan pakko.

Yli kolme vuosikymmentä mallibisneksessä työskennellyt Hakala asuu nykyään Yhdysvalloissa. Hän oli IS:n kuvattavana viimeksi vuonna 2020. Kuva: Antti Hämäläinen

Jäähyväisten aika oli myöhemmin keväällä.

– Se oli ehkä huhtikuun loppua tai toukokuun alkua, kun Vesku soitti ja aloitti puhelun tervehdyksellä ”hei rakas ihminen”, kuten hänellä oli tapana.

– Hän soitti, koska halusi hyvästellä. ”Mä oon lähössä”, hän sanoi. Kysyin, että minne, vaikka tiesin jo silloin, ettei hänellä ollut paljoa aikaa.

Puhelu oli pitkä ja kaunis, Hakala kuvailee.

– Vesku oli oikein pirtsakkana. Puhuimme koko elämän läpi. Mutta puhelun lopussa kyllä mietin, miten lopettaa tällainen puhelu, jonka soittaja kertoo lähtevänsä tästä elämästä. Mutta siitä jäi lämmin olo, kuten Veskun puheluista aina. Ne olivat aina omissa sfääreissään.

Hakalan mukaan Loiri odotti lähtöään jopa ”mielenkiinnolla ja avoimin mielin”.

– Hän oli jo aiemmin puhunut, että on jo antanut tälle elämälle sen, mitä oli tullut antamaan. Hän oli valmis jatkamaan matkaa reinkarnaation kautta.

Hiipuvan taiteilijan sanat entiselle rakastetulleen olivat kieltämättä kaunosieluiset.

– Hän sanoi, että kun lenkkipolulla kuulet linnun laulavan, tiedät, että se olen minä.