Yle Liettuassa: Nato turvaa pienen maan itsenäisyyttä, mutta Venäjää myös pelätään – ”Kaikki on mahdollista”, toteaa vilnalainen tähtijuontaja

Kaupungin keskustassa näkyy Liettuan voimakas tuki Ukrainalle.

Ukrainan ja Liettuan lippuja on ripustettu kerrostalojen parvekkeiden kaiteisiin. Jokaisen paikallisliikenteen bussin näyttötaulussa lukee Vilna + sydän + Ukraina.

Vajaan kolmen miljoonan asukkaan Liettua on kokenut lähihistoriassa kaksi eri miehittäjä, saksalaiset ja venäläiset.

Pääkaupungin, Vilnan keskustassa sijaitseva KGB-museo kertoo autenttisuudessaan viimeisimmän miehittäjän karuista otteista alistamaansa kansaa kohtaan: ahtaita sellejä, kidutuskammioita ja teloitushuone, jonka takaseinän luotien jäljet muistuttavat paikan kammottavasta historiasta.

Liettua itsenäistyi vuonna 1993.

Suositun tai ehkä jopa Liettuan suosituimman venäjänkielisen radioaseman, R-Radion perustaja ja tähtijuontaja Ernest Alesin muistaa vieläkin hyvin, kun venäläiset panssarivaunut vetäytyivät Liettuasta. Hän oli tuolloin teini-ikäinen.

– Muistan sen hyvin, emmekä halua ikinä enää sitä aikaa takaisin, Alesin kertoo Vilnan ydinkeskustan laitamilla sijaitsevan legendaarisen radiotalon ylimmässä kerroksen studiossa. Täällä hän aloitti vuosikymmeniä sitten uransa, tuolloin tosin puolankielisellä radioasemalla.

Liettuan itsenäisyyttä suojelee sotilasliitto Naton jäsenyys. Nato-maiden joukkoja maassa on kuitenkin suhteellisen vähän, eikä samantyyppistä puolustusvoimaa ole, kuten esimerkiksi Suomella on.

Silti usko Nato-maiden viidenteen artiklaan välittyy Vilnassa vahvana.

Voisiko Venäjä hyökätä myös Liettuaan?

Maan lähihistoria muistuttaa miehittäjänaikaisesta vallasta. Jos Venäjä haluaisi maayhteyden hallitsemaansa Kaliningradin alueeseen, Liettua voisi olla sen tiellä.

Valko-Venäjältä paennut toimittaja uskoo, että Venäjän sotaretket saattavat jatkua ja juuri Liettua on yksi mahdollinen kohde. Hän esiintyy jutussa nimettömänä turvallisuussyistä, mutta Yle on tarkistanut hänen henkilöllisyytensä.

– Suvalskin käytävästä venäläisillä propagandakanavilla puhutaan nyt. Siitä huolimatta, että [venäläisten] salamasota epäonnistui täydellisesti, Venäjän nykyjohto on suuri vaaratekijä sekä Ukrainalle, että kaikille naapurimaille. Eikä Suomi ole poikkeus.

– Kaikki on mahdollista Venäjän aloittaman hyökkäyksen jälkeen. Suomi ei ole meitä paremmassa tilanteessa. Yhtenä aamuna huomaat, että kaikki muuttuu. Venäjä on iso maa, ja jos he saavat hulluja ideoita, he taistelevat niiden puolesta, sanoo myös Alesin.

Itsenäisyyden merkitys on kasvanut

Alesin on itse syntyjään Liettuan juutalainen. Hän puhuu paljon ja hänen puheistaan tulee voimakkaasti esiin patriotismi.

– Taistelen tämän maan puolesta. Tämä on minun maani, ei jonkun muun maa. Olen syntynyt täällä, haudannut vanhempani tänne. Rakastan tätä maata ja näitä katuja.

Hän itse käyttää sanaa radikalismi kuvaillessaan itseään tarkoittaen sitä, että hänen ajatusmaailmansa muuttui Venäjän kasvaneen aggression myötä.

– Minä radikalisoiduin vuonna 2014, kun Venäjä valloitti Krimin.

Hänen mielestään länsivallat eivät tuominneet Krimin valtausta riittävästi eivätkä myöskään rangaisseet siitä Venäjää riittävästi. Neuvottelujen ja diplomatian aika on kuitenkin nyt takana päin.

– Venäjä pitäisi pysäyttää nyt. Parempi tehdä se nyt. Historia osoittaa, mitä he ovat tehneet.

Taitavana kielenkäyttäjänä radiojuontaja pyöräyttää hetkessä tiivistetysti parilla virkkeellä sen, mitä on itsenäisyys.

– Kolme tytärtäni on syntynyt itsenäisessä Liettuassa. He osaavat venäjää, englantia. Haluan, että he voivat matkustella, käydä vaikka Ruotsissa, kuunnella musiikkia, keskustella, ottaa ehkä vähän alkoholia muiden maiden kansalaisten kanssa.

Journalismin viihteellistyminen pelaa diktatuurien pussiin

Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on viimeisin esimerkki siitä, mikä merkitys riippumattomalla tiedonvälityksellä ja oikean tiedon saannilla on. Venäjä on pyrkinyt vaientamaan kaikki muut paitsi sen omaa narratiivia palvelevat journalistiset toimijat.

Mutta tämä ei ole sotauutisoinnissakaan ainoa ongelma. Yksi isoista ongelmista on se, että yleisön kiinnostus asiajournalismiin on laskenut. Journalismi on voimakkaasti viihteellistynyt, koska sitä tuotetaan, mitä yleisö haluaa lukea.

Näin on käynyt myös Liettuassa, sanoo journalistiliiton puheenjohtaja, Danius Radzevicius.

– Sanomalehtien määrä on pienentynyt, viihteen kasvu on jatkunut, journalismin määrä vähentynyt. Tämä viihdemaailma auttaa valitettavasti diktatuureja voittamaan demokratian, hän sanoo.

Trendin vahvistaa myös Liettuan suurimman sanomalehden Lietuvos Rytasin päätoimittaja Tautvydas Mikalajūnas. Hän uskoo, että hänen edustamansa median paperilehden julkaiseminen loppuu viiden vuoden kuluessa.

Radzevicius puhuu propagandasta, jota on kahdenlaista: hyvää ja pahaa. Hyvää ovat esimerkiksi ihmisoikeuksia puolustava propaganda, huonoa taas vihapuhe. Venäjältä tuleva vihapuhe on hänen arvionsa mukaan lisääntynyt koko ajan.

Asiasta puhuminen on tärkeää siksi, että sotaa käydään usealla rintamalla, ja yksi niistä on ihmisten mieli ja mielipiteet, kiteyttää valkovenäläinen toimittaja.

– Sota ei tapahdu pelkästään rintamalla vaan myös ihmisten mielissä ja ihmisten mielistä. Siitä missä määrin ihmiset pystyvät muuttamaan asennoitumistaan sotaan, riippuu myös varsinaisten sotatoimien kulku.

Lue lisää:

Tuoreimmat tiedot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan