Suomen on sanottu elävän nyt niin sanottua harmaata aikaa.
Vaikka Suomi hyväksyttiinkin tiistaina Naton tarkkailijajäseneksi ja ensimmäiset maat ratifioivat jäsenyyden jo, ei Suomella ole vielä täyttä sotilasliiton tuomaa turvaa.
Harmaa aika päättyy, kun kaikki maat ovat ratifioineet Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomesta on lopulta tullut virallisesti puolustusliiton jäsen.
On pelätty, että Venäjä pyrkisi tällä välillä kiusaamaan Suomea monenlaisella hybridivaikuttamisella, kuten levittämällä harhaanjohtavia tietoja eri medioissa tai masinoimaan suuria määriä turvapaikanhakijoita Suomen ja Venäjän rajalle.
Uhkakuviin nähden Venäjän presidentti on kuitenkin suhtautunut Suomen ja Ruotsin Nato-polkuun huomattavan viileästi.
– Jos Suomi ja Ruotsi haluavat, ne voivat liittyä. Se on niiden asia, presidentti Vladimir Putin totesi viimeksi kesäkuun lopulla huippukokouksessa Turkmenistanissa.
– Meillä ei ole ongelmia Ruotsin ja Suomen kanssa samaan tapaan kuin Ukrainan kanssa.
Putin on käyttänyt aikaisemminkin keväällä samansuuntaisia puheenvuoroja.
Toukokuussa hän ilmoitti, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ei ole suora uhka Venäjälle. Putin myös sanoi Naton laajenemisen olevan ongelma, mutta totesi tuolloinkin, että Venäjällä ei ole ongelmia Suomen tai Ruotsin kanssa.
Edeltävänä viikonloppuna Suomi oli kertonut virallisesti hakevansa Naton jäsenyyttä, ja presidentti Sauli Niinistö oli keskustellut asiasta henkilökohtaisesti Putinin kanssa puhelimessa.
– Puhelun kokonaissävy oli ehkä yllättäväkin, se oli varsin rauhallinen ja oikeastaan toteava. Kun minä totesin, että me olemme päättäneet jo hallituksen kanssa, niin vastaus oli suunnilleen se, mitä saattoi odottaakin. Se oli toteava. Putin totesi, että hänestä se on virhe, ei teitä mikään ole uhannut, Niinistö kuvaili tuolloin puhelua.
Myös muun muassa ex-presidentti Dmitri Medvedev toivotti Suomelle onnea, vaikkakin uhkaili samalla Venäjän tuovan ohjuksia Suomen rajan tuntumaan.
Mitä Putinin retoriikasta pitäisi oikein ajatella?
– Putin tekee tässä välttämättömyydestä hyveen, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Sinikukka Saari tiivistää.
Hänestä Venäjä tiedostaa, ettei se voi tosiasiallisesti vaikuttaa Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksiin.
– Maalla ei ole juuri nyt resursseja reagoida asiaan, joten se on katsonut parhaakseen paketoida tilanteen toistaiseksi näin. Venäjällä halutaan vähän kuin unohtaa koko aihe hetkeksi.
– Mutta ilman muuta Naton laajentuminen on Venäjän ulkopoliittisten intressien vastaista, hän lisää.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Sinikukka Saari muistuttaa, ettei Nato-jäsenyys suojele hybridivaikuttamiselta.
Aleksanteri-instituutin entinen johtaja, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Markku Kivinen katsoo, että Venäjän suhtautumisessa on kaksi tasoa.
– Historiallisestihan Venäjän suhde on ollut Suomea kohtaan rauhanomainen jo lähes 80 vuotta. Suhde Natoon on monimutkaisempi. Sen Venäjä katsoo vaaraksi itselleen, muttei Suomea ja Ruotsia sinällään.
Olennaista Kivisen mukaan on, että Naton myötä Suomi tulee vahvemmin osaksi globaalia suurvaltakamppailua.
– Tämä on Suomen Venäjä-politiikan uusi haaste. Ratkaisevaa on, säilyykö uudessa Naton värittämässä Venäjä-suhteessa tämä yhteinen merkityksellinen ulkopolitiikkamme, vai korostuuko suurvaltapoliittinen ulottuvuus. Tämä realisoituu kuitenkin vasta sodan päätyttyä.
”Ratkaisevaa on, säilyykö uudessa Naton värittämässä Venäjä-suhteessa tämä yhteinen merkityksellinen ulkopolitiikkamme, vai korostuuko suurvaltapoliittinen ulottuvuus.
Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith sanoo, että jälkikäteen ajateltuna Suomen Nato-hakemus oli Venäjän uhkaan peilaten ”maailman paras bluffi”: Venäjä ei hänen mukaansa yksinkertaisesti osannut aavistaa, että Suomi vain parissa kuukaudessa kääntäisi Nato-kelkkansa näin perinpohjaisesti.
– Samalla Venäjä on jopa vähän ihmetellyt, eikö Suomi tosiaankaan hae jäsenyyttä. Niin tiivistä kaikki muu sotilasyhteistyö on kuitenkin ollut.
Hän luettelee Pohjoismaisen tehostuneen puolustusyhteistyön, Britannian kipparoimat JEF-harjoitukset sekä Yhdysvaltain kanssa tehdyt hävittäjäkaupat.
– Jos olisin venäläinen analyytikko, olisin antanut vinkkiä, että Suomi on menossa vahvasti länteen ja luultavasti hakee Naton jäseneksi pian.
Sen sijaan Venäjällä tuijotettiin Smithin mukaan Suomen mielipidemittauksia, jotka olivat vuodesta toiseen Nato-penseitä. Siksi maa ei lähtenyt sormeilemaan Nato-keskustelua, ja päätyi lopulta katsomaan vierestä, kun Suomi kiri pikavauhtia sotilasliittoon.
– Ei Venäjä tässä voi hirveästi tehdä mitään.
Emeritusprofessori Markku Kivisen mukaan Nato-jäsenyys tuo Suomen lähemmäs suurvaltapolitiikkaa, mikä osaltaan haastaa miettimään Venäjä-suhdetta uusiksi.
Tutkijat kuitenkin muistuttavat, ettei Nato-jäsenyys sinällään suojele informaatiovaikuttamiselta. Hyvänä esimerkkinä toimii tälläkin hetkellä Nato-maa Liettua, jonka sisäpolitiikkaan Venäjä on puuttunut ahkerasti viime vuosina, ja jota se on uhkaillut myös Ukrainan sodan aikana.
– Naton viides artikla suojelee sen jäsenmaita vain sotilaalliselta hyökkäykseltä, Sinikukka Saari korostaa.
– Venäjän on helppo hyödyntää hybridivihamielisyyttä, koska se ei liity Naton mukanaan tuomaan ydinasepelotteeseen, Markku Kivinen analysoi.
Hanna Smith huomauttaa, että Venäjä räätälöi vaikuttamisoperaationsa Baltiassa eri keinoin kuin Suomessa.
– Toiminta suunnitellaan kohdemaan mukaan. Jokaisella maalla on omat historialliset ja kulttuuriset heikkoutensa. Liettuassa on helppo iskeä kiilaa maan Venäjä-kriittisten ja Venäjä-mielisten välille.
”Venäjän on helppo hyödyntää hybridivihamielisyyttä, koska se ei liity Naton mukanaan tuomaan ydinasepelotteeseen.
Suomen Venäjä-mieliset ovat kuitenkin niin pieni ryhmä, ettei Venäjän kannata Smithin mukaan satsata heihin.
– Suomessa kannattaa iskeä siihen, miten täällä suhtaudutaan Yhdysvaltoihin. Antiamerikkalaisuuden kylvämisellä voidaan meillä luoda erimielisyyttä.
Onnistunut hybridivaikuttaminen ja viholliskuvan luominen vaatii myös vuosikausien pohjatyön.
– Natsitarinoita ei väännetä parissa kuukaudessa. Ukrainankin kohdalla Venäjä aloitti vihamielisen uutisoinnin jo reilut kymmenen vuotta sitten, Smith huomauttaa.
Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith kutsuu Suomen Nato-hakemusta ”maailman parhaaksi bluffiksi”.
Suomen onkin tutkijoiden mielestä suunnattava katseensa jo aikaan Ukrainan sodan jälkeen.
– Kaikki sodat loppuvat aikanaan, mutta on todennäköistä, että sodan päätyttyäkin Venäjällä on vielä autoritäärinen hallinto, Hanna Smith spekuloi.
– EU:n ja Naton jäsenenä Suomella on enemmän mahdollisuuksia päästä itse määrittelemään, mitä se tältä uudelta Venäjä-suhteelta haluaa. Meidän ei saa päästää Venäjää määrittelemään niitä suhteita. Sellaisesta on historiasta jo opittu.
Myös Markku Kivisen mukaan on luonnollista, että Venäjän naapurimaat haluavat viritellä intressejään Venäjän suhteen uudelleen.
– Liike-elämän suhteiden jälleenrakentamisessa menee varmasti aikaa, mutta asiallisten diplomaattisten suhteiden palauttaminen on helpompaa.
Hän muistuttaa, että Venäjän suhde Norjaan on ollut ystävällinen, vaikka se onkin rajanaapuri ja Nato-maa.
Hanna Smith kehottaa Suomea pysymään tilanteessa kuitenkin valppaana. Tällekin löytyvät perustelut historiasta.
– Kun Neuvostoliitto hajosi, maailmalla ihmeteltiin, miksi Suomi piti yhä kiinni asevelvollisuudestaan. Kuluneet kolmekymmentä vuotta ovat osoittaneet, että se on ollut viisas ratkaisu. Emme voi jatkossakaan ajatella, että nyt kun olemme Natossa, ei meillä ole mitään hätää.
– Niin kauan, kun Venäjä ei ole omaksunut demokratiaa instituutiona, on se samalla ehdottomasti myös uhka, hän päättää.