Osa omaisista sirottelee vainajan tuhkat mieluiten luontoon. Muistelupaikkana saattaakin olla tuhkien sirottelupaikka eikä hautausmaa.
Suomen hautausmailla on nyt meneillään vuoden vilkkain aika, mutta yleisesti ottaen vierailut haudoilla vähenevät hiljalleen.
Vaikka haudoilla käymisen perinne on monissa perheissä siirtynyt sukupolvelta toiselle, se on selvästi yleisintä keski-iän ylittäneiden suomalaisten parissa, kertoo teologian professori Auli Vähäkangas Helsingin yliopistosta.
– Varsinkin säännöllisimpiä haudoilla kävijöitä löytyy eniten ikäihmisistä. Heillä on useammin siihen tietynlainen konkreettinen tarve. On luonnollista, että leskeksi jääneet ihmiset käyvät puolisoidensa haudoilla useammin kuin esimerkiksi lapsenlapset isovanhempiensa haudoilla.
Haudoilla käymistä on Vähäkankaan mukaan vähentänyt myös hautaustapojen muutos. Tuhkahautaus on yleistynyt Suomessa jo pitkään, ja erityisesti kaupungeissa niitä on jo paljon enemmän kuin arkkuhautauksia.
Osa omaisista sirottelee tuhkat mieluummin esimerkiksi mereen tai omalle tontilleen kuin hautaa uurnan hautausmaalle. Tällöin vainajaa ei ole välttämättä tarpeen muistella hautausmaalla, ja ensisijaiseksi muistelupaikaksi saattaakin muodostua tuhkien sirottelupaikka.
– Entistä useampi saattaa myös kokea, että voihan ihmistä muistella muutenkin ja paikasta riippumatta.
Toisaalta myös hautausmailla on nyt aiempaa enemmän tuhkien sirottelualueita. Näiden paikkojen suosio osoittaa Vähäkankaan mielestä hyvin sen, kuinka tärkeitä hautausmaat ovat edelleen suomalaisille.
Haudoilla käymistä on Vähäkankaan mukaan voinut vähentää myös uskonnollisuudessa ja arvoissa tapahtunut muutos – entistä useampi suomalainen ei kuulu kirkkoon. Uskonnollisuus ei kuitenkaan välttämättä vaikuta siihen, kuinka tärkeäksi paikaksi hautausmaa koetaan.
– Olen haastatellut saattohoidossa olevia potilaita, heidän omaishoitajiaan sekä leskiä. Hekin, jotka kokivat olevansa ateisteja tai eivät pitäneet itseään kovinkaan uskonnollisina, kokivat hautausmaan merkittäväksi paikaksi ja kertoivat käyvänsä siellä.
Tuhkahautaus on yleistynyt Suomessa jo pitkään, ja erityisesti kaupungeissa niitä on jo paljon enemmän kuin arkkuhautauksia.
Vähäkankaan mukaan hautausmaalla käyminen edustaa suurimmalle osalle suomalaisista perinnettä, joka halutaan pitää voimissaan. Pienemmälle osalle se edustaa esimerkiksi isänmaallisuutta tai iankaikkista elämää. Haudoilla käydään selvästi eniten pyhäinpäivänä, itsenäisyyspäivänä ja jouluna.
– Itsenäisyyspäivä eroaa näistä muista päivistä hieman, sillä silloin käydään sukuhautojen lisäksi paljon myös sankarihaudoilla. Olisi kiinnostavaa tietää, miten tämänhetkinen maailmantilanne on vaikuttanut meidän sotiemme sankarien haudoilla käymiseen – uskoisin, että se on lisännyt sitä, Vähäkangas pohtii.
Evankelis-luterilaisen kirkon tutkimuskeskus selvitti suomalaisten haudoilla käymistä vuoden 2019 kyselyssään, johon osallistui reilut 4 000 suomalaista. Tuohon aikaan noin puolet suomalaisista kävi haudoilla pyhäinpäivänä ja jopa 85 prosenttia jouluna – ainakin toisinaan. Eniten haudoilla kävivät yli 70-vuotiaat ja vähiten 1980-luvulla syntyneet aikuiset.
Suurissa kaupungeissa haudoilla käydään vähemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla, mutta suurimpia ovat maakuntakohtaiset erot. Uudellamaalla vain 40 prosenttia kävi haudoilla pyhäinpäivänä, kun esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla vastaava luku oli 73. Jouluna vähintään toisinaan haudoilla vieraili 80 prosenttia uusimaalaisista, kun Etelä-Pohjanmaalla vastaava luku oli 95.
Jos omaiset eivät itse halua tai ehdi hoitaa hautoja, he voivat ostaa seurakunnalta haudanhoitopalveluita. Tarjolla on erilaisia hoitosopimuksia, kertoo Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Risto Lehto.
– Haudan pinnanhoitovaihtoehdoissa on nurmialueilla haudan ruohohoito, jolloin ruohopinta leikataan säännöllisesti, ja reunakivellisillä hiekkapintaisilla haudoilla hiekkahoito, jolloin hiekkapinta pidetään puhtaana. Kesäajaksi on tilattavissa myös kesäkukka- tai perennahoito, jolloin kukat istutetaan ja niistä huolehditaan.
Lehdon mukaan Helsingin hautausmailla kaikki haudat siivotaan keväisin talven jäljiltä riippumatta siitä, onko haudasta tehty hoitosopimus. Syksyn tullen henkilökunta pyrkii haravoimaan pudonneet lehdet pois, jos resurssit riittävät eikä talvi yllätä liian aikaisin.
Jos omaiset eivät hoida hautaa eivätkä hanki hoitosopimusta, konkreettisin seuraus on se, että kesäaikaan haudan ruoho jää leikkaamatta. Lehdon mukaan hoitamatta jäävät haudat ovat tyypillisesti vanhoja hautoja, joihin haudatuilla ei ole enää lähisukulaisia.
– Toisaalta hoitamattomat haudat tarjoavat erilaisille hyönteisille ja ötököille ekologisia lokeroita ja lisäävät tätä kautta luonnon moninaisuutta, Lehto huomauttaa.
Helsingin hautainhoitorahastolla on tällä hetkellä noin 60 000 voimassa olevaa hoitosopimusta. Noin kolmasosa kaikista Helsingin seurakuntayhtymän hautausmaiden haudoista on jonkinlaisen hoitosopimuksen piirissä.
Lehdon mukaan hoitosopimusten solmiminen ei ole lisääntynyt, mutta ei myöskään vähentynyt viime vuosina.