Iines-vauvan traaginen kuolema ei jätä Liisan mieltä rauhaan – itse hän valitsee eutanasian ja Espanjan, jossa se on laillista
Espanjan Aurinkorannikolla asuva Liisa Corso, 73, rakastaa elämää, mutta olisi valmis kuolemaan vaikka huomenna. Corso haluaa päättää omasta kuolemastaan ja on siksi valinnut eutanasian, joka on Espanjassa nyt täysin laillista.
Fuengirola, Espanja
Liisa Corso on nähnyt kuoleman monta kertaa. Mieleen on jäänyt erityisesti alle vuoden ikäisen Iines-vauvan kohtalo.
Iines syntyi vakavasti vammautuneena. Lapselta puuttui useita sisäelimiä, eikä hänen uskottu jäävän henkiin syntymän jälkeen. Iines sinnitteli tukholmalaisen sairaalan ympärivuorokautisessa hoidossa lähes vuoden. Sairaanhoitajana työskennellyt Corso näki pienen elämän alusta loppuun saakka.
– Se oli hirveä kärsimys lapselle. Häntä pidettiin hengissä, vaikka tiedettiin, että hän voi kuolla milloin tahansa.
Viikko ennen Iineksen ensimmäistä syntymäpäivää lapsen hengitys hidastui ja lopulta loppui kokonaan. Iines menehtyi kesken Corson yövuoron.
– Koin valtavaa surua vanhempien puolesta, mutta se oli silti jonkinlainen helpotus.
Se ei ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun Corso tunsi näin potilaan kuoleman jälkeen. Pitkän uran hoitoalalla tehnyt Corso tietää, ettei ihmisen elämä pääty aina kauniisti.
Nykyään eläkepäiviään Espanjan Aurinkorannikolla viettävä Corso on päättänyt, ettei hän halua lähteä, kuten Iines. Siksi Corso on valinnut eutanasian, joka laillistettiin Espanjassa viime vuonna.
Vihtijärvellä syntynyt Liisa Corso on asunut Suomen lisäksi vuosia myös Ruotsissa. Hän työskenteli muun muassa Helsingissä lastenklinikalla kymmenen vuoden ajan.
Ruotsissa Corso teki nuorten potilaiden lisäksi töitä myös vanhustenhoidossa. Työpaikkoja oli useita, eikä kaikissa ollut naisen mukaan hyvät olot.
– Oli surullista nähdä, kuinka vanhuksia hoidettiin, vai sanoisinko, että säilytettiin. Se oli sydäntäsärkevää.
Liisa Corson mukaan työuraa vanhustenhoidossa määritteli pitkälti kiire. Myös vanhusten yksinäisyyttä oli vaikea katsoa vierestä työntekijän silmin.
Corson mukaan työtä määrittivät usein liian kiireinen aikataulu ja resurssipula. Moni potilaista kärsi yksinäisyydestä, mutta henkilökunnalla ei ollut Corson mukaan aikaa pitää vanhuksille seuraa.
– Kun kuoleman hetki lähestyi, istuin vanhusten vieressä ja pidin kädestä. Sanoin, että voit hyvin lähteä ja sinun on parempi olla, kun pääset kivuista.
Aina kuolema ei tullut nopeasti. Silloin Corson oli päästettävä irti potilaan kädestä ja lähdettävät hoitamaan kiireellisempiä työtehtäviä.
Kokemukset vanhustenhoidosta saavat Corson yhä vihaiseksi. Hän toivoo, että asiat hoitopaikoissa olisivat parantuneet. Corso ei kuitenkaan halua ottaa riskejä oman loppuelämän kodin suhteen.
– Toivon, että asiat olisivat nykyään paremmin, mutta sellaista kuvaa en ole saanut ainakaan mediasta. Olen tehnyt sen päätöksen, etten ikinä halua olla vanhustenhoidossa tai ottaa sitä riskiä, että joutuisin tuollaiseen paikkaan.
”
Sanoin, että voit hyvin lähteä ja sinun on parempi olla, kun pääset kivuista.
Corso muutti Espanjan Aurinkorannikolle vuonna 2014. Hän kertoo seuranneensa maan sisäistä eutanasiakeskustelua mielenkiinnolla vuosien aikana. Samalla päätös omasta kuolemasta kypsyi.
– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen niin, että minun täytyy saada päättää elämästäni. En ole päättänyt syntyä tänne, mutta haluan itse päättää, milloin ja miten lähden täältä.
Liisa Corso asuu Fuengirolassa kolmen kissan kanssa. Kodin parvekkeelle puhaltaa virkistävä tuuli kuumina kesäpäivinä.
Espanjassa viime vuonna säädetty laki sallii eutanasian siten, että terveydenhuoltohenkilöstö tarkoituksellisesti päättää elämän kärsimyksen lopettamiseksi. Myös avustettu itsemurha eli se, että toimenpiteen suorittaa potilas itse, on sallittu.
Eutanasiaa haluavalla on oltava vakava tai parantumaton sairaus tai krooninen tai toimintakyvyn vievä tila, eli eutanasian tarkoitus on välttää ”sietämätöntä kärsimystä.”
Lue lisää: Espanjan parlamentti hyväksyi eutanasian sallivan lain neljäntenä maana Euroopassa
Madridissa 19 vuotta lääketieteen parissa työskennelleen suomalaisen lääkäri Sari Arposen mukaan eutanasian laillistaminen on herättänyt paikallisissa lääkäreissä kaksijakoisia ajatuksia.
– Osa on lakimuutosta vastaan ja toivoisi, että saattohoitosysteemiä parannettaisiin. Osa lääkäreistä taas pitää muutosta hyvänä asiana. Koko asia on enemmänkin ideologinen kuin tieteellinen. Aihe on politisoitunut Espanjassa vahvasti.
Arponen itse pitää eutanasian mahdollisuutta hyvänä asiana. Hän kuitenkin painottaa, ettei eutanasialla voida paikata maan saattohoidon puutteita, jotka Arponen itse myös allekirjoittaa.
Katolinen kirkko ja Espanjan opposition oikeisto ja äärioikeisto ovat vastustaneet eutanasialakia, ja jotkut lääkärit ovat nostaneet esiin siihen liittyviä huolenaiheita.
Eutanasialaki säädettiin Espanjassa viime vuonna. Maaliskuussa 2021 sekä lain puolustajat että vastustajat kerääntyivät Madridin kaduille osoittamaan mieltään.
Espanjan eutanasialakia on kritisoitu muun muassa byrokraattiseksi ja monimutkaiseksi.
Kuolinapua pyytävän henkilön on oltava Espanjan kansalainen tai maan laillinen asukas. Hänen on oltava lain mukaan myös täysin tajuissaan ja kykenevä tekemään päätös itse.
Pyyntö on esitettävä kirjallisesti kaksi kertaa niin, että pyyntöjen välillä kuluu 15 päivää. Lääkäri voi vastata pyyntöön kieltävästi, jos edellytykset eivät täyty.
Pyyntö on myös hyväksytettävä toisella lääkärillä sekä arviointikomitealla.
– Moni pelkää, että eutanasiaa tullaan pyytämään, koska pelätään, ettei itselleen saa hyvää saattohoitoa. Mielestäni on hyvä, että eutanasiaprosessissa on useita vaiheita. Kiire näissä asioissa ei ole koskaan hyvästä, Arponen toteaa.
Nykyään 72-vuotiaalla Corsolla on nivelsairaus, joka vaikuttaa liikuntakykyyn. Fyysistä kipua suurempaa huolta Corso kantaa omasta pääkopastaan.
– Olen tottunut kestämään kipua, nykyäänkin huidon rollaattorilla menemään. Sitä en kuitenkaan kestäisi, jos päässä ei olisi kaikki kunnossa. Silloin en olisi enää minä.
Neljä vuotta sitten Corso matkusti vanhimman poikansa luokse Göteborgiin. Kesken tavallisen päiväkävelyn Corso alkoi puhua kuolemasta.
– Kerroin pojalleni, etten halua hautajaisia. Toivoisin, että minut voitaisiin krematoida ja tuhkat voisi laskea mereen. Poikani tokaisi siihen, että onko minua pakko tuhkata ja eikö minut voisi vaan heittää suoraan mereen, Corso kertoo nauraen.
Corsolla on kolme aikuista poikaa ja kahdeksan lapsenlasta. Vierailun aikana Göteborgiin Corso tajusi, että pojista vanhin ymmärtää Corson ajatuksia eutanasiasta. Myös kaksi muuta poikaa ymmärtävät äitiään, vaikka ovatkin suhtautuneet päätökseen varovaisemmin.
Asian hyväksyminen ei ole kuitenkaan ollut kaikille helppoa. Osa Corson kanssa samanikäisistä ystävistä vaihtaa puheenaihetta, kun hän ottaa eutanasian puheeksi.
– Miniäni on ollut kauhuissaan ja kysynyt, enkö mieti lapsenlapsiani. Mutta mitä hyötyä minusta olisi, jos olisin esimerkiksi muistisairas, enkä tunnistaisi enää lapsenlapsiani?
Kodin seinää koristavat lukuisat eri kuvat perheestä ja läheisistä. Liisa Corsolla on kolme poikaa ja kahdeksan lapsenlasta, joiden kanssa hän pitää yhteyttä esimerkiksi videopuheluiden avulla.
Corso jäi eläkkeelle 63-vuotiaana. Ensimmäisen eläkevuoden jälkeen kylmät talvet saivat riittää. Lapset antoivat tukensa sille, että Corso muuttaisi Espanjaan.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin elämä Aurinkorannikolla on hänen mukaansa parempaa kuin koskaan.
– En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin nyt. Olen iloinen myös siitä, ettei minun tarvitse enää olla nuori. Ei tarvitse olla vastuussa oikeastaan mistään. Mielestäni on tervettä itsekkyyttä, että haluaa olla vanhuusvuodet rauhassa.
”
Miniäni on ollut kauhuissaan ja kysynyt, enkö mieti lapsenlapsiani.
Corso jäi eläkkeelle 63-vuotiaana. Leppoisat eläkepäivät Espanjassa ovat olleet Corson mieleen.
Corso huolehti koko työuransa toisista ihmisistä ja nauttii nyt vapaudestaan asua yksin. Jotkut Corson ikätovereista eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi hän haluaa asua kaukana lapsenlapsistaan.
– Puhun heidän kanssa päivittäin. Mielestäni rakkaudella ei ole rajoja. Rakastan lapsenlapsiani valtavasti, eikä se voisi kasvaa suuremmaksi sillä, että asuisin heidän lähellään.
Kuten moni muukin eläkeläinen, myös Corso nauttii Aurinkorannikon lämmöstä ja suotuisasta ilmastosta vuoden ympäri. Corson mukaan ihmiset Espanjassa ovat poikkeuksellisen ystävällisiä vanhempaa väestöä kohtaan.
– Täällä on todella empaattisia ihmisiä. Olen aina saanut apua, jos olen sitä tarvinnut. Kerran eräs ohikulkija tarjosi omaa sateenvarjoaan minulle, kun taivaalta satoi vettä. Vanhemmat ihmiset otetaan täällä aina huomioon.
Corson mukaan hän ei ole vielä ryhtynyt konkreettisiin toimiin eutanasian edistämiseksi. Oma lääkäri Espanjassa tietää kuitenkin Corson toiveesta.
Lähdön hetkellä Corso haluaisi olla läheistensä ympäröimänä, mieluiten omassa kodissaan.
– Haluaisin olla kotonani niin, että pojat olisivat täällä perheidensä kanssa. Jos minulla olisi esimerkiksi kolme kuukautta aikaa elää, lähtisin varmasti poikieni luokse.
Nyt Corso haluaa kuitenkin vielä nauttia elämästä täysillä. Toiveena olisi tehdä pieniä retkiä Espanjassa.
– Syksyllä matkaan taas Córdobaan. Siellä voin vielä paremmin, kuin täällä Fuengirolassa.
Vaikka retket eivät toteutuisi, Corso on tyytyväinen elämäänsä ja eläkepäiviinsä. Niin tyytyväinen, että hän olisi valmis kuolemaan milloin tahansa.
– Olen ihan valmis lähtemään vaikka huomenna. Rakastan elää, mutta en pelkää kuolla. Se on osa elämää ja se tulee tavalla tai toisella, mutta en halua, että se tulee vanhustenhoidossa tai kun olen jo liian sairas.
”
Rakastan elää, mutta en pelkää kuolla.
Liisa Corso kokee elävänsä nyt elämänsä onnellisinta aikaa.