Viime aikoina neitokaiset, tytöntylleröt, pojat ja poikaset ovat pilkanneet meitä vanhuksia, jotta ryömisimme kohti hautaa odotusarvoa masentuneempina.
Ennen vanhaan pilkattiin nuoria, koska ne olivat nuoria ja nuoret saivat pilkkaamisesta voimaa olla vielä röyhkeämmin nuoria. Nykyään ei saa pilkata edes nuorten ulkonäköä (ovat rumia), kun ne ovat tehneet yliherkkyydestään elintavan, ja siksi ovat tyhmiä läskejä paitsi ne, jotka ovat liian laihoja.
Meidän vanhempien velvollisuus on pilkata nuoria heidän itsensä tähden.
Nuoret ovat keksineet, että niillä on sisäinen maailma, ja se on aito. Siellä lilluu paljon tunteita, joiden liikahdusten mukaan maailman tulisi muuttua. Siksi niin moni vanhuskin yrittää olla nuori, kun sekin haluaisi käyttää sisäistä maailmaansa oikeutuksena sille, että on hirviö.
Me vanhat katsoimme kerran sisäämme emmekä löytäneet mitään.
Kaikki, mitä keksittiin ollessamme alle 35-vuotiaita, on kiinnostavaa ja yleishyödyllistä. Kaikki, mitä keksittiin, kun emme enää jaksaneet oppia uusia asioita, on merkki ihmisen ja yhteiskunnan kehityshäiriöstä.
Nuorille keskustelu tarkoittaa retwiittaamista. Meille se tarkoittaa sitä, kun keskeytämme nuoren kysymällä ”Tiedätkö edes, kuka oli Paavo Haavikko?”.
”Me muistamme jokaisen vanhan lankapuhelinnumeromme.
Nuoret eivät osaa tehdä ruokaa. Ne polttavat sohvillaan pilveä ja odottavat, että niille tuo ruokaa tappiota koko elinikänsä tehnyt yritys, joka myytiin 7 miljardilla. Meille ruokaa teki ensin mamma, sitten toinen mamma, eläke on pieni, mutta emme ole katkeria.
Nuorille sanat ovat väkivaltaa.
Me vanhat hakkasimme rehellisesti toisiamme nyrkeillä ja löysimme itsemme kasvamasta putkassa, emme vinkumasta Instagramissa (Facebookin hyväksymme, koska siellä voimme muistella nuoruuttamme kenenkään pilkkaamatta).
Nuoret eivät tiedä mitään historiasta. Me muistamme jokaisen vanhan lankapuhelinnumeromme.
Nuoret luulevat, että niiden laiskoilla pohdiskeluilla on yleisempää merkitystä vain siksi, että niitä pohdiskelevat nuoret. Me vanhat tiedämme, että ajatuksemme on merkityksellinen, koska se on ainoamme.
Nuoret ovat keksineet, että sukupuolia on monia, vaikka niitä on vain yksi: vanhat miehet muistelemassa ylpeinä sitä nuoruuden hetkeään, jota hyvällä mielikuvituksella pystyy juuri ja juuri kutsumaan homoeroottiseksi.
Nuorilla täytyy olla aina uusin älypuhelin. Niin meilläkin, mutta sen lisäksi kaappiemme tulee olla täynnä arvokkaita astiasarjoja, joita emme käytä. Nuorilla on vain mukeja, joista ne nauttivat terveysmehuja, eivät viinaa, joka saa muistelemaan tuntitolkulla, millaista oli ennen.
Maailma oli joskus niin hyvä, että me vanhat saimme pilkata nuoria. Koska me aloitimme tämän, on kiusallista alkaa tässä vaiheessa yliherkäksi, vaikka itkettääkin, kuinka väärässä nuoret ovat meitä pilkatessaan.
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.