Kadonneita vapaaehtoisesti jäljittävä Jenni havahtui Vantaanjoessa melkoiseen näkyyn – löysikö etsintäpartio vahingossa palan suomalaista rikoshistoriaa?
Vantaanjoki ja Keravanjoki kohtaavat pohjoisen Helsingin ja eteläisen Vantaan pelloilla. Elokuun vilja lainehtii ennätyskuuman loppukesän kohteliaasti viilentävässä tuulessa. Aurinko paistaa yhä korkealta, pilvet ovat vähissä. On vapaapäivä – sunnuntai 21. elokuuta keskellä uudelleen alkanutta arkea. Päivä kuin lempeä muistutus taas kerran haipuvasta yhden kesän huolettomuudesta.
Joki sijaitsee kahden kaupungin rajalla. Se on eräänlainen liminaalitila business parkien, sähkölinjojen ja pientaloalueiden kansallismaisemassa. Kun sen ylittää, on väistämättä jossakin toisessa maailmassa.
Vesi virtaa julman ruskeana ali Tuusulanväylän ja sen vaatimattomamman isoveljen, Vanhan Tuusulantien. Savinen, humuksesta sameutunut neste ei houkuttele edes kastautumaan, vaikka veden laatu onkin viime vuosikymmeninä kohentunut.
Juuri täällä Jenni Sundell tovereineen on sunnuntaina hommissa. Paksussa kumisessa sukellusasussa, lasit nenällään ja happilaitteet niskassaan hän painelee sameaan veteen kamera kädessään. Vantaanjoki syvenee äkkiä. Sillä on näillä main syvyyttä 3–4 metriä.
Sundell on vuonna 2016 perustetun Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:n puheenjohtaja. Vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys on omistautunut monenlaisille katoamismysteereille.
Tällä Vantaanjoen pätkällä Sundell ja hänen yhdistyksensä etsivät tasan neljä vuotta sitten kadonnutta Mikko Gröndahlia. Helsingin ja Vantaan rajalla tiettävästi kadonneen Gröndahlin polkupyörä ja reppu löydettiin Pitkäkosken ulkoilumajan lähistöltä vain muutaman kymmenen metrin päässä Vantaanjoesta. On epäilty, että Gröndahl olisi hakeutunut veteen.
Vantaanjoen sameus vaatii avuksi kaikuluotainta. Tällä kertaa tosin sekään ei piirrä esiin ihmisen hahmoa. Etsijät vetävät vesiperän.
Jotain muuta kuitenkin löytyy. Epämääräinen möykky makaa syvällä Vantaanjoen liejussa, visusti piilossa kaikilta ohikulkijoiden katseilta.
Sitten löytyy toinenkin. Ja kolmas. Ja neljäs.
Aivan kuin… henkilöautoja!
Paria päivää myöhemmin Jenni Sundell on ehtinyt tutkimaan löytöjään.
Kolme muodoista on osoittautunut varmuudella autoiksi, hän kertoo Ilta-Sanomille.
– Neljäs pitää vielä tarkistaa, kun menemme paikalle uudelleen.
Autot ovat Sundellin mukaan löytyneet noin puolentoista kilometrin mittaisella joenpätkällä Haltialan kotieläintilalta Keravanjoen mutkaan.
Sundellin mukaan ryhmällä ei toistaiseksi ole tietoa, milloin, miten ja miksi autot ovat joutuneet jorpakkoon.
– Kauan ne ovat siellä kuitenkin olleet. Ne ovat sitkeästi liejussa kiinni.
Vantaanjoen vesi on niin sameaa, että sen pohjaa voi tutkia vain kaikuluotaimen avulla. Tässä kuvassa piirtyy selvästi esiin henkilöauton muoto.
Peloton sukeltaminen on kuitenkin tuottanut tulosta. Etsintäpartio on saanut kuvattua hylyistä videomateriaalia. Myös yhden auton rekisterikilpi on saatu irrotettua. Sundell selvitti ensitöikseen auton alkuperän.
– Kyseessä on coupé-mallinen Honda Civic CRX. Auto on ilmoitettu anastetuksi. Emme kuitenkaan tiedä, milloin auto on anastetuksi ilmoitettu. Sen tietää vain poliisi.
Sundellin todistus pitää paikkansa. Kun auton rekisteritiedot syöttää Traficomin palveluun, auto tosiaankin osoittautuu anastetuksi Honda Civiciksi. Se on rekisteröity Suomeen toukokuussa 1988.
Auto on siis mahdollisesti kadonnut 1990-luvulla. Koska sen merkki on Honda, saattaa 1990-luvulla elänyt hoksata yhdistää sen lama-aikana tehtyyn legendaariseen rikossarjaan.
– 1990-luvulla pääkaupunkiseudulla riehui Honda-liiga, Sundell muistaa.
– Se teki pankkiryöstöjä ja muita omaisuusrikoksia. Nimi tuli siitä, että rosvot käyttivät pakoautoinaan aina Honda-merkkisiä autoja.
Vuosien 1992–94 välillä liiga tehtaili parisenkymmentä aseellista ryöstöä. Liiga ehti tämän tästä lipettiin poliisin kynsistä ja jätti jälkeensä vain hylättyjä, anastettuja Hondia. Ryöstösaalis kohosi yli viiteen miljoonaan markkaan, ja rahat käytettiin etupäässä heroiiniin. Liiga tuomittiin käräjäoikeudessa vuonna 1994.
Honda-liigasta löytyy internetistä lukuisia artikkeleita. Poliisin julkisuuteen luovuttamassa kuvamateriaalissa vilkkuu tuttu automalli: Honda Civic CRX.
Onko Jenni Sundell partioineen löytänyt vahingossa palan suomalaista rikoshistoriaa?
Vuosikaudet joen pohjassa maanneen auton rekisterikilvestä saa vain vaivoin selvää.
Kun Traficomin papereita tutkii tarkemmin, taitaa into osoittautua ennenaikaiseksi. Paperit paljastavat, että auto on määräaikaiskatsastettu 18. tammikuuta 1996. Silloin liigalaiset istuivat jo telkien takana.
Pahus.
Selvää kuitenkin on, että auto on varastettu ja että siitä on hankkiuduttu tarkoituksella eroon.
Oman haasteensa mysteerin selvittämiseen tuo myös se, että autot ovat löytyneet Helsingin ja Vantaan rajalta.
– Se Civic taitaa olla Helsingin puolella, koska se löytyi joesta ihan Haltialan parkkipaikan edestä. Muiden autojen kanssa on sitten vähän kiikun kaakun, kuuluu Jenni Sundellin arvio.
Soitot Helsingin ja Itä-Uudenmaan poliisille tuottavat aika vähän nekin. Löytöön suhtaudutaan mielenkiinnolla, mutta poliisitietojen selvittäminen neljännesvuosisata sitten kadonneista autoista on aika lailla mahdotonta. Mahdollisen tutkinnan dokumentteja ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa, eikä poliisilla ole resursseja lähteä kaivelemaan paperiarkistojaan tällaisen takia, kuuluu vastaus.
Autot aiotaan joka tapauksessa nostaa joesta, Sundell vakuuttaa.
– Ilmoitimme asiasta Vantaan kaupungille. He lupasivat ottaa asiasta kopin ja selvitellä autojen nosto-operaatiota Helsingin kaupungin kanssa. Me olemme luultavasti sitten auttamassa.
Vantaan puolelta asiaa koordinoi kaupungin kunnossapitopäällikkö Jyrki Vättö.
– Todennäköisesti tällaiset tapaukset ovat aina varastettuja autoja, hän pohtii.
– Vaikea kuvitella, että joku lähtisi varta vasten omaa ajoneuvoaan ajamaan jorpakkoon, jollei nyt sitten vaikka vakuutuspetoksena.
Arkipäivää autojen naaraaminen ei kuitenkaan ole. Tällaisille operaatioille ei ole olemassa mitään yleistä protokollaa tai välineistöä, Vättö sanoo.
– Pelastuslaitos näitä on välillä hoitanut virka-apuna. Se käy vuosittain tutkimassa Vantaan- ja Keravanjoen sillanalusia. Mutta mitenkään systemaattisesti emme näitä jokia tai muita vesistöjä käy läpi.
Näistä paikoista löytyykin Vätön mukaan kaikenlaista tavaraa. Useimmiten polkupyöriä tai ostoskärryjä, nykypäivänä enenevissä määrin myös potkulautoja.
Lisäksi Vättö saa toisinaan ilmoituksia luvattomista kaatopaikoista.
– Metsiin ja välillä myös vesistöihin kipataan jääkaappeja, pakastimia ja muuta roinaa. Ihmettelen touhua, koska pienemmällä vaivalla ne saisi roudattua kierrätyskeskuksiin.
Jenni Sundell toimii vuonna 2016 perustetun Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:n puheenjohtajana. Viimeisen parin vuoden aikana yhdistys on erikoistunut vesietsintään.
Silti autotapaus on Vätölle jo toinen lyhyen ajan sisään. Elokuun alussa uutisoitiin Vantaan Ruskeasannan kalliolouhoksesta löytyneistä kahdesta autosta. Autot nostettiin elokuun puolivälissä helikopterilla Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Rajavartiolaitoksen avustuksella.
Autot olivat lojuneet montussa jo vuosikymmeniä. Oli Vätön mukaan onni, että umpilahot raadot nousivat louhoksesta ylipäätään yhtenä kappaleena. Hän toivoo samaa myös Vantaanjoen autojen suhteen.
– Tässä on kuitenkin vielä monta kysymysmerkkiä liittyen siihen, miten nosto-operaatio hoidetaan. Emme tiedä, paljonko mutaa autojen sisällä on, eli autojen lisäksi myös nostovaijerit voivat olla kovilla. Ajatuksena kuitenkin on, että vaijeri kiinnitetään johonkin kovaan ja kiinteään kohtaan autossa, ja sitten auto vinssataan jonkun koneen avulla maalle.
Ruskeasannan autoista nousi ympäristöhuoli, kun toisen niistä huomattiin valuttavan ympäristöön öljyä. Ruskeasannan monttu on pohjavesialuetta, joten autot tuli poistaa vedestä ensi tilassa.
Vantaanjoen autot ovat Vätön mukaan erilainen tapaus. Jos niistä on koitunut mahdollista ympäristöhaittaa, ei asialle liene tässä vaiheessa hirveästi tehtävissä.
– Ei tuollaisesta humuspitoisesta, virtaavasta joesta voi välttämättä edes nähdä, liruttaako joku auto sinne jotain. Ei henkilöautossa ole moottoriöljyä kuin nelisen litraa. Bensaa voi sitten olla kymmeniä litroja, mutta jos autot ovat pikkuhiljaa vuotaneet, niin vaikeaa sitä on tuollaisesta vedestä erottaa. Tietysti toivon, että autot olisivat vuotaneet nesteitä mahdollisimman vähän.
Jyrki Vättö kertoo keskustelleensa tuoreista autolöydöistä Helsingin kaupungin edustajien kanssa. Hänen mukaansa autot raahataan joesta todennäköisesti hinausauton tai nosturin avulla. Sitten autot nostetaan hinausauton lavalle ja kuskataan joko Vantaalla tai Helsingissä sijaitsevalle autojen varastointialueelle.
– Jos autosta löytyy jokin tunniste kuten rekisterinumero, ei sitä saa viedä suoraan kaatopaikalle, vaan sen omistaja tulee selvittää. Tähän on omat protokollansa. Nuo Ruskeasannan autot olivat tosin jo niin vanhoja, ettei niistä löytynyt mitään tunnisteita.
Vättö lupailee, että Vantaanjoen autot nostetaan ”mahdollisimman pian, elo-syyskuun aikana”.
Myös Pääkaupunkiseudun Etsintä ry tulee olemaan nosto-operaatiossa mukana. Puheenjohtaja Jenni Sundell kertoo, että he aikovat palata joelle joka tapauksessa. Neljättä mysteeriesinettä ei ole vielä tunnistettu.
– Aiomme luodata joen vielä uudestaan parista eri suunnasta, ainakin autojen ympäriltä. Mutta kunhan nuo autot nyt saisi sieltä ainakin ylös.
Kenties etevä etsintätyö paljastaa mysteeri-Hondan ja muiden Vantaanjoen mustassa sylissä lepäävien tuntemattoman romujen ja niihin mahdollisesti liittyvien rikosten taustat.
– Mutta se saattaa olla pitkäkin salapoliisityö, Vantaan kaupungin kunnossapitopäällikkö Jyrki Vättö naurahtaa.