Koko Euroopan piti aloittaa luonnon tilan parantaminen, mutta Suomi ja Unkari torppasivat – mitä ennallistaminen tarkoittaisi Suomelle?
Euroopan parlamentti hyväksyi kiistellyn ennallistamisasetuksen, johon Suomen edellinen hallitus melkein kaatui. Suomessa kipuiltiin luonnon ennallistamisasetuksen korkeista kustannuksista ja vaadittiin asetukseen muutoksia.
Nyt asetus on vaarassa kaatua. Ympäristöministerien piti maanantaina kokouksessa äänestää ja antaa asetukselle viimeinen siunaus. EU:n puheenjohtajamaa Belgia veti asian pois äänestyksestä, koska ennallistamisen kannalla ollut niukka enemmistö kutistui, kun Unkari kääntyi asetusta vastaan. Suomen hallitus ei myöskään halunnut pelastaa ennallistamisasetusta kannattamalla sitä.
Ennallistamisasetusta vastustavat myös Hollanti, Italia, Puola ja Ruotsi. Suuret maat Saksa ja Ranska tukevat esitystä.
Asetus voi vielä mennä läpi tällä vaalikaudella, jos joku maa kääntyisikin kannattamaan sitä sellaisenaan. Toinen vaihtoehto on, että asetukseen tehdään muutoksia ja se etenee sitten muutettuna. Siinä tapauksessa muutetulle tekstille täytyy löytyä sekä parlamentin että neuvoston tuki.
Mitä ennallistamisasetus Suomelle sitten tarkoittaisi? Paljonko alueita pitäisi ennallistaa? Miksi niin ylipäänsä tehtäisiin ja paljonko se maksaisi?
Kysymyksiin vastasivat Luontopaneelin puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho, Metsähallituksen Luontopalveluiden ennallistamisen ja luonnonhoidon palveluomistaja Santtu Kareksela ja ympäristöministeriön ympäristöneuvos Olli Ojala.
1. Mitä ennallistaminen ylipäänsä tarkoittaa?
Ihmisen toiminta on heikentänyt suurta osaa luonnon ekosysteemeistä. Ennallistamisella pyritään palauttamaan luontoa parempaan tilaan. Soita ja virtavesiä kunnostetaan, metsiin lisätään lahopuuta, kaupunkien viheralueita on ylläpidettävä ja lisättävä. Asetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota myös tiettyihin direktiiviluontotyyppeihin, joiden tilaa tulee parantaa. Myös tietyt eläin- ja kasvilajit ovat erityisasemassa. Niiden elinoloja tulee parantaa.
2. Mikä on ennallistamisasetus?
Euroopan komissio julkaisi vuonna 2022 ehdotuksen ennallistamisasetukseksi eli niin kutsutuksi luonnon tilan parantamista koskevaksi asetukseksi. Asetus tähtää osaltaan luontokadon pysäyttämiseen.
Tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ennallistamisasetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka EU-maat hyväksyivät vuonna 2020.
Sen tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kyseessä on lievennysten jälkeenkin kunnianhimoinen ennallistamisen ja luonnonhoidon ohjelma.
3. Mitä nyt sitten tapahtuu?
Parlamentti äänesti asetuksen hyväksymisestä maaliskuussa. Puheenjohtajamaa Belgia yrittää vielä saada asetuksen hyväksytyksi tämän vaalikauden aikana eli ennen kesäkuisia EU-vaaleja. Mikäli asetus jäisi pöydälle vaalikauden yli, sitä tarvitsisi muuttaa ja sen voimaantulo olisi vielä vaikeampaa.
4. Miten asia etenisi, jos asetus vielä hyväksyttäisiin?
Seuraavien kahden vuoden aikana kussakin jäsenmaassa tehtäisiin suunnitelmat ennallistamisen toteutuksesta. Suunnitelmassa käydään läpi kaikki pinta-alat ja toimenpiteet ja tehdään aikaan sidotut tavoitteet. Viimeistään parin vuoden valmistelun jälkeen Suomessa aloitettaisiin massiiviset toimet luonnon tilan parantamiseksi. Aluksi tarkasteltaisiin, mitkä nykyiset toimet ovat jo asetuksen mukaisia. Esimerkiksi Helmi- ja METSO-ohjelmat tukevat ennallistamisasetuksen toimeenpanoa.
5. Paljonko ennallistetaan?
Asetus koskee ihmisen toimien takia heikentyneitä direktiiviluontotyyppejä, joiden yhteenlaskettu pinta-ala Suomessa on reilut 10 miljoonaa hehtaaria. Suomi itsessään on reilut 30 miljoonaa hehtaaria. Tästä pinta-alasta 30 prosenttia pitää asetuksen mukaan ennallistaa vuoteen 2030 mennessä.
Se tarkoittaisi eri arvioiden mukaan miljoonasta kahteen miljoonaan hehtaaria. Se tarkoittaa mittakaavaltaan suurin piirtein sitä, että nyt käytössä oleva luonnonhoidon ja ennallistamisen kymmenvuotinen Helmi-ohjelma pitää tehdä joka vuosi.
Vuoteen 2040 mennessä pitää ennallistaa 60 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 90 prosenttia niistä alueista, joiden luontoarvoja on heikennetty.
6. Mitä kaikkea ennallistetaan?
Isoimmat ennallistettavat alueet olisivat todennäköisesti suo- ja metsäluontotyyppejä sekä järviä. Liikkeelle lähdettäisiin aluksi valtion omistamista Natura-alueista, koska asetuksessa pyydetään priorisoimaan niiden ennallistaminen hyvään tilaan. Natura 2000 -alueet ovat kuitenkin pääosin hyvässä kunnossa. Siksi jo ennen vuotta 2030 olisi toimia tehtävä myös Natura-alueiden ulkopuolella.
7. Miten ennallistamista tehdään?
Suomessa on kokemusta esimerkiksi soiden ennallistamisesta jo melkein 30 vuoden ajalta. Soilla ennallistaminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan soille kaivettujen ojien tukkimista. Se tarkoittaa esimerkiksi isoa määrää kaivurityötä soilla.
Virtavesiä voidaan ennallistaa poistamalla esimerkiksi patoja. Tässä asiassa hallitus onkin ollut aktiivinen esimerkiksi Palokin koskien ja muiden ei niin merkittävien patojen purkamisen osalta.
Myös suojelu, tai vaikkapa kunnostusojituksen tekemättä jättäminen, voi olla ennallistamista, jopa kustannustehokasta sellaista; kun ihmistoiminnan paine poistuu, luonto alkaa korjata itseään.
8. Mitä hyötyä ennallistamisesta on?
Luontokato on ilmastonmuutoksen ohella suurimpia globaaleja uhkia ihmiskunnalle. Luontokadon pysäyttäminen ei onnistu vain suojelualueilla, joita on rajallinen määrä. Siksi luontoa pitää palauttaa paremmalle tolalle myös esimerkiksi talousmetsissä ja vesistöissä. Asetus luo pitkän aikavälin suuntaviivat politiikalle, ennakoitavuutta ja pakon sille, että luonnon heikentyminen pyritään pysäyttämään Euroopassa.
Ennallistaminen lisää myös monia ekosysteemipalveluja kuten vesistö- ja ilmastohyötyjä. Joidenkin arvioiden mukaan soiden ennallistaminen voisi parantaa jopa itärajan turvallisuutta, kun kuivatut suot palautettaisiin takaisin hetteiseksi ja upottavaksi vyöhykkeeksi.
9. Ketä kaikkia se koskee?
Asetus koskee sekä valtion maita että yksityismaita, mutta asetus asettaa velvoitteita vain jäsenvaltiolle. Asetus ei aseta velvoitteita yksityisille maanomistajille, mutta valtion pitää löytää keinot ja kannusteet, joilla tarvittavat pinta-alat tulevat täyteen. Ennallistamistoimia tulisi väistämättä myös yksityismaille.
10. Paljonko maksaa? Mistä rahat?
Komissio arvioi alun perin, että kustannukset voisivat Suomelle olla noin 930 miljoonaa euroa vuodessa, mikä olisi 0,39 prosenttia BKT:sta. Uudet arviot ovat tätä matalampia. Useat olemassa olevat ohjelmat, suunnitelmat sekä tuki- ja kannustinjärjestelmät osaltaan jo rahoittavat ja tukevat asetuksen mukaista luonnon tilan parantamista.
Noin puolet kustannuksista on arvioitu syntyvän sisävesien tilan parantamisesta, noin viidennes metsien tilan parantamisesta ja hieman alle viidennes turvemaiden ennallistamisesta. Hintalappu riippuu kuitenkin siitä, että mitä toimenpiteitä Suomen omaan ennallistamissuunnitelmaan lopulta kirjataan ja kuinka suuria pinta-aloja se lopulta koskee. Nyt on siis mahdotonta antaa hintalappua sille, mitä ennallistaminen lopulta maksaa.
Toimia voi valita ainakin osin kustannustehokkuuden mukaan, mutta ne eivät ole välttämättä luonnon kannalta parhaita. Ennallistaminen tuo myös ilmastohyötyjä, jolloin ennallistamiseen laitettu raha voikin säästyä ilmastotoimista tai päästöoikeuksien ostamisesta. Komission arvion mukaan toimien hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna kuluihin. Hyödyt lasketaan 10 miljardiksi.
11. Miten esitys muuttui?
Turvepeltoja koskevat tavoitteet ovat muuttuneet merkittävästi. Viime vaiheessa trilogissa vielä joustavoitettiin turvepeltoihin liittyviä tavoitteita ja annettiin jäsenmaille mahdollisuus perustelluista syistä soveltaa asetuksessa määriteltyä matalampia tavoitetasoja.
Kaupunkiympäristöjä koskevaan artiklaan tehtiin jo neuvottelujen aiemmassa vaiheessa suurelta osin Suomen aloitteesta ja ehdotusten pohjalta merkittäviä muutoksia, jotka huomioivat Suomen kaupunkialueiden vihreiden alueiden suuren osuuden. Vuoteen 2030 asti Suomen kaupunkien viheralueiden määrä on riittävä. Sen jälkeen kaupunkien taajaan asuttujen alueiden viherryttämisen tavoitteet määritetään kansallisesti.
Ennallistamistavoitteisiin sekä luontotyyppien esiintymien heikentämiskieltoon on tullut lisäjoustoa. Heikentämiskielto koskee luontotyypin esiintymien merkittävää heikennystä ja laaja-alaisten luontotyyppien ennallistamistavoitetta voidaan perustelluissa tapauksissa alentaa.
Komission alkuperäisessä esityksessä vuoden 1952 tasoa olisi käytetty yhtenä luontotyyppien palauttamisen vertailukohtana. Vuosiluku poistettiin jäsenvaltioiden aloitteesta jo neuvottelujen aikaisessa vaiheessa.
Kuuntele Yle Areenasta:
Radio Suomen Päivä
