Kommentti: Lomakyliä, investointeja, rahaa – Putinin kätyrit levittäytyivät Suomeen tyhjillä lupauksilla ja kuntien loputtomalla ahneudella

Puolustusministeriö myöntää IS:n selvityksessä, että Suomessa on 2000-luvulla myyty venäläisille sotastrategisesti kriittisillä paikoilla olevia maa-alueita ja kiinteistöjä, joita on sittemmin saatettu käyttää vakoilu- ja tarkkailutarkoituksessa. Potentiaalisia kohteita on kymmeniä.

Lue lisää: Putinin tuttavat ja Kremlin miehet tekivät kiinteistö­kauppoja Suomessa – jättiselvitys

Suojelupoliisi (Supo) puolestaan uusii kuuden vuoden takaisen linjauksensa, jonka mukaan venäläisten Suomessa tekemissä maa- ja kiinteistökaupoissa on havaittu ”toimenpiteitä, joilla valmistaudutaan kriisitilanteessa vaikuttamiseen”.

Supon mukaan Suomessa on ”nukkuvia agentteja”, jotka voisivat majoittua esimerkiksi tyhjillään oleviin venäläisomisteisiin rakennuksiin ja käyttää niitä tiedustelutoiminnan lisäksi muun muassa liikenneväylien sulkemiseen tai räjähteiden ja aseiden kätkemiseen.

Pysäyttäviä näkemyksiä.

Käytännössä viranomaiset pitävät nyt myös venäläisten Suomeen kohdistamaa sabotaasitoimintaa täysin relevanttina skenaariona. Viranomaisten valmiustaso on ilmiselvästi noussut, vaikka tällaisesta toiminnasta ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt merkkejä.

Suomen turvallisuuden kannalta uhkaavimmat kaupat tehtiin ennen 1.1.2020 voimaan tullutta lakiuudistusta, joka mahdollistaa valtiolle etuosto-oikeuden maanpuolustuksellisesti kriittisissä maa- ja kiinteistökaupoissa.

Valtion korkeimmalla päättäjätasolla sinisilmäisyyden ajasta oli herätty todellisuuteen jo vuosia aiemmin, mutta kollektiivisesti Suomessa riisuttiin naamiot vasta 24. helmikuuta 2022, jolloin Venäjä käynnisti julman hyökkäyssotansa Ukrainassa.

Miksi vasta silloin?

Vladimir Putinin presidenttikausi ei tuonutkaan Venäjälle odotetunlaista muutosta. Kuva: Kirill Kallinikov / AFP / Lehtikuva

Raha tekee usein sokeaksi, tai vähintäänkin hyväuskoiseksi.

Suomessa uskottiin yleisesti Venäjän muuttuneen Vladimir Putinin presidenttikaudella (alkoi vuonna 2000), kunnes nyt sodan syttymisen jälkeen huomattiin, ettei se koskaan muuttunutkaan. Sinisilmäisyyden aikakaudella rahan mahti sumensi monien harkintakykyä.

Inhimillistä, mutta samaan aikaan vaarallisen lyhytnäköistä.

Tähän ansaan näytetään kompastuneen erityisesti niissä Suomen kunnissa, joissa on uskottu kritiikittä venäläisten rahamiesten puheita superinvestoinneista ja runnottu sen jälkeen esimerkiksi merkittäviä kaavoituksia pikavauhdilla läpi – jos ei nyt sentään lahjonnan voimalla, niin todennäköisesti oman edun tavoittelun hengessä kuitenkin.

Hälytyskellot eivät ole soineet, vaikka logiikka ja realismi olisivat olleet pahasti vastaan. Tai jos soivatkin, niitä ei haluttu kuunnella.

Näin vaikuttaa tapahtuneen esimerkiksi laajasti kohutussa Airiston Helmen tapauksessa Turun saaristossa 2010-luvulla.

Tai yhtä lailla Merivoimien asevarikon pihapiirissä Kemiönsaarella 2008 tapahtuneissa Skinnarvik-kaupoissa.

Jälkimmäisissä Metsähallitus jopa leikkasi asevarikon suoja-aluetta ukrainalaiskauppojen mahdollistamiseksi, vaikka Merivoimien materiaalilaitoksen johtaja, kommodori Jaakko Tikka pyysi esikuntaa maan yhteisen edun nimissä kieltämään kaupankäynnin kokonaan Skinnarvikin alueella.

Inhimillistä ahneutta on löytynyt tavallisten kansalaistenkin keskuudesta. Jotkut suomalaiset ovat toimineet kaupoissa venäläisten bulvaaneina, ja osa heistä puolustusministeriön mukaan nimenomaan tietoisesti.

Kaikenlaiset varoituksen äänet kaikuivat kuuroille korville, kun isänmaata kaupattiin ruplien tähden.

Aluksia ja rakennuksia venäläisomisteisen Airiston Helmi -yhtiön kiinteistön rannassa Paraisten Ybbernäsissä Turun saaristossa 12. marraskuuta 2018. Kuva: Veijo Lindgren / Lehtikuva

Alleviivattakoon, että valtaosaan venäläisten Suomessa tekemiin maa- ja kiinteistökauppoihin ei liity strategisia pyrkimyksiä, vaan niitä on tehty aidosti hyvässä tarkoituksessa eli esimerkiksi lomailu-, sijoitus- tai bisnesmielessä. Tosin jälkimmäisessä pääintressinä on valitettavan usein ollut rahanpesu, mikä olisi kokonaan oma lukunsa, kuten puolustusministeriökin näkee.

Mutta ei siis savua ilman tulta.

Yksi vahvistus tälle saatiin juhannuksen alla, kun EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten tahojen kiinteistökauppoja Suomessa selvittänyt poikkihallinnollinen työryhmä jätti mietintönsä puolustusministeri Antti Kaikkoselle (kesk).

Työryhmän mukaan kauppoja tulisi tarkastella jatkossa entistä tarkemmin myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, ja mietinnössä ehdotetaankin tarkennuksia kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta annettuun lakiin.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen sai tarkasteltavakseen työryhmän laatiman mietinnön EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten tahojen kiinteistökauppoja koskevasta laista. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Viranomaisten antennit ovat nyt herkiksi viritettyjä. Sitä kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa varmaksi, onko Venäjä käyttänyt takavuosina kansalaistensa omistukseen saamiaan kohteita jotenkin hyödykseen.

Sotastrategisesti potentiaalisiksi kohteiksi katsotaan erityisesti lentokenttien sekä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen läheisyydestä löytyvät alueet, ja niiltä venäläiset ovat onnistuneet hankkimaan itselleen merkittävää omistusta. Kiinteistöistä monet ovat nyt tyhjillään.

Ja siksi Supo on huolissaan.

IS:n selvityksen perusteella suomalaisten takapihoille näytetään työnnetyn useita Putinin kätyreitä. Heistä osalta löytyy KGB- tai FSB-taustaa.

Kun samaan aikaan huomioi Supon puheet nukkuvista agenteista, pintaan nousee kysymys: miksei Suomen valtio vain mene ja lunasta kansalaisturvallisuuden nimissä tyhjillään olevia kiinteistöjä itselleen?

Laki estää sen.

Dilemma on siinä, että kohteet omiin nimiinsä lunastaakseen valtion tulisi pystyä todistamaan oikeudessa niiden olevan jollain tavalla vaaraksi Suomen turvallisuudelle. Jos kiinteistöissä ei ole minkäänlaista toimintaa, mahdollisen vihamielisen toiminnan todistaminen vaikuttaa mahdottomalta.

Ehkä enemmänkin pitäisi hämmästellä sitä, miksei tätä lakia ole jo lähdetty muuttamaan. Syytä olisi.

Osalla Suomessa asuvilla ”Putinin kätyreillä” on FSB- tai KGB-taustaa. Kuvassa FSB:n työntekijä Moskovassa 29. maaliskuuta vuonna 2010. Kuva: VLADIMIR DAVYDOV / Reuters

Suomen turvallisympäristö on muuttunut pysyvästi. Supon esiin nostamiin uhkakuviin on syytä suhtautua vakavasti, vaikka Suomen omat suojaustoimet muun muassa vieraan valtion vakoiluun liittyen ovat eri lähteiden mukaan kehittyneet oleellisesti.

Kiihkoilulle tai panikoinnille ei ole edelleenkään sijaa, mutta terveelle epäluulolle kylläkin.