Venäjän mahdollisesti suosituin suomalainen Ville Haapasalo on Ukrainan sodan alkamisen myötä puhunut useaan otteeseen siitä, miten hänen uransa näyttelijänä ja mediapersoonana Venäjällä on todennäköisesti taputeltu.
– Se oli siinä, hän kuittasi aiemmin kesällä SuomiAreenassa Iltalehden haastattelussa.
Sodan alkamisen aikoihin 50 vuotta täyttänyt Haapasalo otti myös tuoreeltaan kantaa Venäjän sotatoimiin. Hän sanoi kokevansa myötätuntoa Ukrainan kansaa kohtaan ja tuomitsi jyrkästi Venäjän sotatoimet maassa.
– Tilanne Ukrainassa on kammottava. Ihmiset pakenevat kotoaan, eivätkä oikein tiedä mihin paeta, Haapasalo kommentoi helmikuun lopulla Ylelle.
Iltalehden Suomi Areena -haastattelussa Haapasalo kertoi saaneensa sodan alkamisen aikaan viestejä, joissa häntä syytettiin putinistiksi. Siksi viestinnällinen ryhtiliike oli paikallaan.
Myös tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa Haapasalo esiintyy Ukrainan ystävänä. Hän kehuu presidentti Volodymir Zelenskyiä ja pohtii erilaisia keinoja maan jälleenrakentamiseksi, kuten hyvän ihmisen protokollaan kuuluu.
Hyvä niin. Aina Haapasalon kommentit Ukrainasta tai Venäjästä eivät kuitenkaan ole olleet yhtä yksiselitteisiä.
Lauluntekijä-kirjailija Kauko Röyhkä ja valokuvaaja Juha Metso ovat taltioineet Haapasalon pitkää ja värikästä Venäjän-uraa useamman kirjan verran. Vuonna 2014 ilmestyneessä ”Et muuten tätäkään usko…” -opuksessa sivutaan saman vuoden helmikuussa Venäjän tekemää Krimin niemimaan valtausta.
– [Krimin valtaus] oli täysin odotettavissa oleva asia. […] Kaikki tiesivät, että jotain tulee tapahtumaan. […] Historiallisesti Krim ei ole koskaan kuulunut Ukrainalle, ja [Vladimir] Putinilla oli täysi kansan tuki puolellaan. Mutta meistähän se on väärin, Haapasalo sanoo.
Haapasalo katsoi Krimin valtauksen olleen ”arvovaltavoitto” Venäjälle ja alueen olevan Venäjälle strategisesti tärkeä. Kun Röyhkä kysyy Haapasalolta, mitä suunnitelmia Venäjällä on Ukrainan varalle, ja että aikooko Venäjä jarruttaa maan kehitystä, Haapasalo vastaa:
– En usko. Ukraina on itse aiheuttanut omat kriisinsä. Veikkaan, että Venäjä tulee jossain vaiheessa auttamaan sitä.
Saman havainnon Haapasalon takavuosien heitoista teki myös Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski:
Haapasalon kasvoilla on myyty muun muassa Venäjän-matkoja – ironisin lausein höystettynä.
Haapasaloa on Suomessa pidetty venäläisen mielenmaiseman kanavoijana, ja siksi häneltä kyllä kärkyttiin kommenttia Venäjän toimista jo Krimin valtauksen yhteydessä. Hän kuitenkin vaikeni. Sen sijaan hän moitti suomalaista mediaa ”pelkokuvien lietsomisesta”.
Näin hän kuittasi asian esimerkiksi Apu-lehden haastattelussa lokakuussa 2014:
– Kukaan ei ole kertonut täällä, mikä Venäjän kokonaiskuva on. Lietsotaan vain vihaa eikä keskitytä ongelmien ratkaisuun.
Venäjällä oli kyllä Haapasalon mukaan ”ongelmia” sananvapausasioissa, ”mutta emme me voi mennä opettamaan niitä”.
Haapasalo toisti näkemyksensä myös vuonna 2016 Arman Alizadin haastattelussa.
– Tämä on lehdistön… median luoma uhkakuva, uhkakuvilla on helppo myydä asioita. Ihmisiä on helppo pelotella, minusta se on vastuutonta, hän sanoi Arman LIVE -ohjelmassa.
Haapasalon retoriikassa on jälkikäteen katsottuna kiusallisella tavalla samankaltainen klangi kuin syvemmän pään Kreml-agitaattoreiden ”russofobia”-räksytyksessä.
Myös Koffin lonkeroa on kaupattu pipolla ja hymyllä.
Ilta-Sanomat on yrittänyt tällä viikolla saada Haapasaloon yhteyttä, jotta tämä voisi avata vuosien varrella esittämiään kommentteja.
Yritykset jäivät valitettavan laihoiksi. Kertaalleen tavoitettu Haapasalo ei enää vastannut seuraaviin yhteydenottopyyntöihin. Nykyään leipomoyrittäjänä työskentelevä kansanmies lienee sitten kiireinen hatsapuribisnestensä kanssa.
Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla, miten Haapasalo suhtautuu nykyään vanhoihin kommentteihinsa. Hän on yleensä pidättäytynyt poliittisista kannanotoista, mutta lausunnot Krimin valtauksesta ja Venäjän uhasta hän esittää täynnä itsevarmuutta: väistämättömyyksinä, että Venäjä nyt vain toimii näin, eikä sille mahda mitään – vaikka se väärin olisikin.
Eikä nyt edes mennä siihen, että Krimin ”kuulumattomuus” Ukrainalle ei hirveästi merkitse silloin, kun yksi valtio tunkeutuu toisen suvereenin valtion alueelle. Tai siihen, että Ukrainan ”itse aiheutetut ongelmat” olivat pikemminkin kansan protesti Kreml-mielistä johtajaa Viktor Janukovytsia vastaan ja kannanotto länsimielisemmän hallinnon puolesta.
On totta, että Haapasalo on vuosien saatossa hoitanut mainettaan itärajan molemmin puolin hämmentävän notkeasti ja selvinnyt kaikesta jokseenkin kuivin jaloin.
Hän on itse useaan otteeseen letkauttanut, että pipo päässä hän on immuuni; Suomalainen ”juntti”, joka voi olla poliittisesti puolueeton ja silti venäläisten kansansuosikki. Pipopäisenä narrina hänen ei ole tarvinnut valita puoltaan.
Haapasalo sai Venäjän elokuvataiteen valtionpalkinnon jo vuonna 2002. Presidentti Putin on myöntänyt hänelle myös valtiontaiteilijan arvonimen ja oikeuden kolminkertaiseen taiteilijaneläkkeeseen. Haapasalo paljasti kymmenen vuotta sitten käyneensä Putinin kanssa myös kalassa.
Lisäksi Haapasalolla oli ainakin vielä kahdeksan vuotta sitten 160 neliön lukaali Moskovan hienostoalueella. Tämäkin käy ilmi Röyhkän ja Metson kirjasta.
Vuonna 2008 Haapasalo näytteli Iivana Julmasta kertoneessa elokuvassa. Hänen roolihahmonsa oli saksalainen Heinrich von Staden, joka toimi Iivana Julman opritsnikkina, eräänlaisena lakeijana.
Kenties takavuosina puhui urastaan ja saavutetuista eduistaan huolissaan ollut viihdetaiteilija.
Nyt Euroopassa on käynnissä sota, joka on paljastanut Venäjän hallinnon julmuuden kaikessa karmeudessaan. Se on tietoisen kiihkoisänmaallisen sisäpolitiikan ja Putinin harhaisen myytinrakennuksen lopputulema. Sen saman, josta Ville Haapasalo puhui Arman Alizadin haastattelussa vuonna 2016 näin:
– Meillä oli tässä kahdenkymmenen vuoden Venäjän jonkunlainen alennustila. Nyt Venäjä haluaa uudestaan suurvallaksi, ja ne kalistelee miekkojaan tuossa…
Tällaista ei Haapasalon mukaan tarvitsisi kuitenkaan lainkaan pelätä – ainakaan Suomessa. Silti kyseinen kalistelu on nyt ilmentynyt aggressiivisena, imperialistisena hyökkäyssotana, josta Putin ei näytä vetäytyvän mistään hinnasta. YK:n pääsihteerikin pelotteli jo ydinsodalla.
Nyt olisi ihan suoraselkäistä myöntää, että ehkä joskus pipopäinen kansanmieskin tekee virhearvioita.