Kotisynnyttäjät kertovat synnytyksestä ilman kätilöä ja sairaalan ensitarkastusta: ”Vauva näytti hyvinvoivalta”
31-vuotias Senni Salmi sytytti kynttilän kotisohvallaan kolme kuukautta sitten.
Hän poltti yhdessä lapsen isän kanssa kynttilöiden liekillä muutamaa tuntia aiemmin syntyneen vauvansa napanuoran poikki.
Koko perhe oli yhdessä: sohvalla istui myös nelivuotias isoveli.
Senni Salmen mukaan se oli kaunis ja turvallinen hetki.
– Uskotaan, että napanuoran kautta tulee vielä pitkään synnytyksen jälkeen tärkeitä ravintoaineita vauvalle, hän sanoo.
Istukka ja napanuora odottavat pakastimessa hautaamista.
Vauvan isä auttoi synnytyksessä. Doula eli synnyttäjän tukihenkilö huolehti perheen esikoisesta.
Synnytys tuntui helpolta, koska ympäristö oli rauhallinen, valaistusta ja lämpötilaa myöten. Synnytys oli suunniteltu, mutta kätilöä Salmi ei halunnut avustajaksi.
– Tietenkin olimme valmistautuneet soittamaan ambulanssin ja lähtemään sairaalaan hätätapauksessa.
Vanhemmat eivät kiirehtineet vauvan kanssa sairaalaan lääkärintarkastukseen, vaikka tarkastusta suositellaan 2–4 päivän kuluessa syntymästä.
– Meillä oli aika pitkä matka sairaalaan. Lisäksi vauva näytti hyvinvoivalta ja itse voin hyvin, hän kertoo.
Yksityinen kotikätilö kävi perheen luona, ja vanhemmat käyttivät vauvaa neuvolassa lääkärintarkastuksessa myöhemmin.
Vauvalla on ensiparkaisusta lähtien oikeus hoitoon
Suomessa saa synnyttää missä ja miten haluaa, mutta ensiparkaisusta lähtien vauvalla on oikeus hoitoon ja huolenpitoon.
– Sillä hetkellä kun vauva tulee maailmaan, hänelle syntyy oikeus terveydenhoitoon, sanoo lastenlääkärinä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa työskentelevä Katja Ovaskainen.
Tarkkaa tietoa viranomaisilla tai sairaaloilla ei ole siitä, kuinka moni kotona synnyttänyt jättää käyttämättä vastasyntyneen vauvansa sairaalan lääkärintarkastuksessa.
Vaikka ennaltaehkäisevät tarkastukset ja seulonnat ovat vapaaehtoisia, viranomaiset suosittelevat niitä vahvasti myös kotona synnyttäneille.
Kaikki sairaudet, kuten harvinaiset aineenvaihduntasairaudet tai kehityshäiriöt, eivät näy aina päällepäin.
– Vastasyntyneeltä tutkitaan ne asiat, jotka ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, kuten kriittiset sydänviat ja paino, Ovaskainen toteaa.
Osa vakavia sairauksia aiheuttavista kehityshäiriöistä voisi näkyä jo raskausaikana, mutta on perheitä, jotka eivät käy myöskään raskauden aikana seulonnoissa.
– Sellaiset perheet ottavat aikamoisia riskejä, Ovaskainen sanoo.
Suunniteltuihin kotisynnytyksiin liittyy myös kuolemantapauksia
Vaikka kotisynnytykset ovat lisääntyneet, niitä on yhä Suomessa vähän. Suunniteltujen kotisynnytysten yhteydessä kuolemantapaukset ovat erittäin harvinaisia.
Viranomaiset ja lääkärit pelkäävät, että lapsikuolleisuus saattaa nousta, jos niin sanotut villit raskaudet ja vapaat kotisynnytykset lisääntyvät ja jos vauvoja ei käytetä lääkärintarkastuksissa edes syntymän jälkeen.
Lastenlääkäri Katja Ovaskainen kirjoitti pari vuotta sitten ilmestyneessä väitöskirjassaan, että suunnitelluissa kotisynnytyksissä kuolemantapauksia on ainakin kaksi vuosien 1996 ja 2013 välillä.
Muutamalla Ylen haastattelemalla lastenlääkärillä on tietoja muistakin onnettomasti päättyneistä kotisynnytyksistä, mutta he eivät halua kertoa yksittäistapauksista vaitiolovelvollisuuden vuoksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Mika Gissler huomauttaa, että Ovaskaisen mainitsemista kuolemantapauksista toinen liittyy kaksossynnytykseen ja toinen ensisynnytykseen.
THL kokoaa parhaillaan viime vuoden tilastoja syntyneistä ja syntymään liittyneistä kuolemista. Tietoja joudutaan yhdistelemään eri rekistereistä, ja tiedot julkaistaan vasta vuoden loppupuolella.
Vapaasynnytystrendi kasvussa
Suomessa syntyy vuosittain reilut sata lasta suunnitellusti kotona. Ilman kätilöitä synnyttäneiden määrää ei tarkasti tiedetä, mutta lastenlääkäri Katja Ovaskaisen mukaan suosio vaikuttaisi olevan kasvussa.
– Suomessa tämä on onneksi aika uusi suuntaus, vaikka aivan trendistä ei voisikaan puhua, Ovaskainen sanoo.
Esimerkisi Instagramin Vapaasynnytys-yhteisössä on tuhansia seuraajia.
Moni vapaasynnyttäjä kieltäytyi Ylen haastattelupyynnöistä, koska pelkää leimautumista. Erään naisen mukaan vapaasynnyttäjät leimataan usein hihhuleiksi, vaikka avustamattoman synnytyksen voi valita kuka tahansa.
Ilman kätilöä kotona neljännen lapsensa synnyttänyt, tässä jutussa etunimellään esiintyvä Eveliina uskoo, että vapaasynnytys lisääntyy jatkossakin. Ylellä on tiedossaan Eveliinan henkilöllisyys.
– Halusin kokea luonnollisen, häiriöttömän synnytyksen. Lisäksi kätilön palkkaaminen olisi tullut liian kalliiksi.
Hän uskoo, että pienten synnytyssairaaloiden lopettaminen sekä synnytyspelon ja synnytysten käynnistysten lisääntyminen saavat yhä useammat naiset kiinnostumaan kotona synnyttämisestä.
Hänkään ei käyttänyt vastasyntynyttä vauvaansa sairaalan seulonnoissa, mutta lääkärissä hän on käynyt 1,5-vuotiaan lapsensa kanssa pari kertaa.
– Menen lääkäriin, kun olen avun tarpeessa. Veikkaan, että jokainen vanhempi on lapsensa suhteen paljon tarkempi kuin itsensä. Itse olen sitä mieltä, että mitä pienempi lapsi, sen herkemmin kannattaa hakeutua lääkäriin.
Tarkistukseen varmuuden vuoksi, vaikka se tuntuisi liukuhihnamaiselta
Helsingin kaupungin asiantuntijaterveydenhoitaja Karla Loppi uskoo, että kotona synnyttävät ovat vastuuntuntoisia ja ajattelevat vauvojensa parasta, vaikka eivät haluaisi lääkärin- tai neuvolantarkastuksia.
– He eivät ole vastuuttomia, vaan oikeastaan toisinpäin: hehän haluavat pitää ohjat omissa käsissään ja kantaa vastuun synnytyksestä itse, hän arvioi.
Joskus kotona synnyttävät eivät halua edes keskustella suunnitelmistaan, koska se on suositusten vastaista ja he pelkäävät tulevansa väheksytyiksi.
– Ehkä osa kokee kyselyt kotisynnytyksen järjestelyistä loukkaavina, koska perehtynyt kotisynnyttäjä tietää aiheesta enemmän kuin keskivertoterveydenhoitaja, Loppi arvelee.
Ylen Synnytystarinoita-podcastista voit kuunnella lisää pohdintaa kotisynnyksen valitsemisesta synnytystavaksi:
Miksi joku haluaa synnyttää kotona?
Loppi ei haluaisi asettaa vastakkain lasten oikeutta ennaltaehkäisevään tai seulovaan terveydenhoitoon ja vanhempien oikeutta päättää siitä.
Hän toivoo silti, että tarjottua mahdollisuutta rutiinitarkastuksiin käytettäisiin hyväksi samalla tavalla kuin käydään hammaslääkärin tarkastuksissa tai verenpaineen mittauksessa.
– Joskus tarkastukset voivat Suomessa tuntua vähän liukuhihnamaisilta ja vanhemmat voivat ajatella, että tilastollisesti on epätodennäköistä, että oma lapsi niitä tarvitsisi.
Aina välillä joltakin lapselta löytyy jotakin, joka voi olla kohtalokasta.
– Silloin vanhemmat ovat tosi iloisia, että se löytyi ajoissa eikä vasta sitten, kun joku sairaus aiheuttaa vaikeita oireita, Loppi sanoo.