Koulukiusattu Roni ajoi pappamopolla Turusta Espanjaan – yhtäkkiä ympärillä oli joukko poliiseja: ”Vamos”
Turkulainen Roni Alho vastaa puhelimeen Gibraltarin lähistöltä. Hän on jo käynyt Britannialle kuuluvalla Espanjan eteläosassa sijaitsevalla alueella, mutta täydet hotellit pakottivat hänet hakemaan majapaikkaa muualta. Hyvin pieni takaisku tässä vaiheessa, mikä selviää juttutuokion aikana.
Gibraltarilla käy tuhansittain turisteja joka kuukausi, mutta hyvin harva heistä saapuu alueelle pappamopolla. Roni Alho teki niin: hän ajoi Turusta Euroopan läpi Espanjaan reilussa kolmessa viikossa.
Roni Alho ja mörköpappis matkan alkupisteessä eli Turussa.
Mutta miksi ihmeessä? Ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä pappamopolla, jonka ominaisuudet tai maksiminopeus eivät sovi pitkän matkan ajoihin?
Tarina juontaa juurensa aina vuoteen 2019, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Etenkin kapteeni Marko ”Mörkö” Anttilan sankariteot painuivat syvälle suomalaisiin sydämiin. Niin myös Roni Alhon.
– Olen tyypillinen suomalainen mies ja rakastan MM-kiekkoa. Ajattelin, että nyt täytyy hankkia mahdollisimman suomalainen, mörkömäinen mopo. Löysin netistä armeijanvihreän pappatunturin.
Alho oli jo aiemmin miettinyt, kuinka pitkälle mopolla voisi ajaa. Entinen koulukiusattu halusi auttaa muita saman kohtalon kokeneita ja näyttää, että myös koulukiusattu voi tehdä suuria juttuja. Hän päätti ajaa Salosta Nordkapiin – mörköpappiksella tietenkin.
– Reissu kesti viikon, ja kävin matkalla moikkaamassa koulukiusattua Arttua Pellossa. Siellä oli upea vastaanotto. Istuttiin kodassa ja syötiin paikallista ruokaa. Ja se onni, kun Arttu näki, että tulen paikalle. Muistan sen ikuisesti.
Suomen ja muiden maiden liput kulkivat sujuvasti pappiksen kyydissä koko matkan ajan.
Matkan jälkeen heräsi idea uudesta reissusta, tällä kertaa etelään. Korona kuitenkin tuli suunnitelmien tielle, ja matka päästiin toteuttamaan vasta nyt.
– Päätin, että lähden 1. syyskuuta. Halusin välttää liian kuumat olosuhteet, Alho kertoo.
Matka taittui Turusta ensin Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Sieltä Alho suuntasi Hollannin, Belgian ja Ranskan kautta Espanjaan. Kuulostaa paperilla helpolta ja leppoisalta, mutta reissu osoittautui aivan joksikin muuksi.
Jo Ruotsissa pappiksesta putosivat tärkeät ruuvi ja mutteri kytkimestä.
– Löysin huoltoaseman edestä pätkän kumista johtoa, jonka köytin kytkimeen. Se pysyi siinä lähes 3 500 kilometriä ja oli parempi kuin ruuvi!
Matkalla joutui pitämään monta korjaustaukoa.
Pohjois-Saksassa sähköosien suoja irtosi, ja Alho päätyi ottamaan sen kokonaan irti. Alankomaissa hän tankkasi kummallista bensaa, jonka jälkeen pappis alkoi käyttäytyä miten sattuu.
– Se heitti öljyt ulos ja meno alkoi pätkiä. Panin puskaradion laulamaan ja sain viestin, että tule tänne, jeesaan sinua. Avattiin sen kaverin kanssa kone ja saatiin pätkiminen pois.
50 kilometriä ennen Belgian rajaa perjantaina 23 aikaan illalla hajosivat pappiksesta kaikki vaihteet. Lopulta Alho joutui kiinnittämään mopon kettingillä kiinni puuhun Eindhovenissa. Majoituskin löytyi vasta Belgian puolelta, jonne pappis kuljetettiin myöhemmin korjaukseen. Alho pääsi jatkamaan matkaa vasta maanantaina.
Pohjois-Ranskassa turkulainen joutui pelkäämään henkensä edestä.
– Rekat ajoivat todella vaarallisesti ja ohittivat minut 10 cm päästä. Jouduin oman turvallisuuden vuoksi ajamaan kävely- ja pyöräteitä, jotka olivat todella huonossa kunnossa ja rikkoivat pappiksesta osan, joka keskittää kytkimen toiminnan.
Tässä ollaan vielä Ranskassa mutta menossa tiukasti kohti Espanjaa.
Yhteistyökumppanit Alankomaista lähettivät oikean osan pikarahtina, ja Alho pääsi ajamaan viimeinkin Espanjaan. Pohjois-Espanjan mäkiset tiet rasittivat pappista sen verran, että kaksi laakeria hajosi, ketjut irtosivat jatkuvasi ja kytkinvaijeri katkesi. Myös kuski oli lähellä nestehukkaa. Eikä siinä kaikki.
– Ennen Toledoa istuimella pehmikkeenä olleen hupparin hiha jäi kiinni rattaaseen ja vauhti tyssäsi. Koko pyörän napa oli haljennut sisältä.
– Sanoivat korjaamolla, että eivät pysty tekemään asialle mitään, mutta ilmeisesti surullinen ilmeeni auttoi. Tyyppi muisti, että hänellä on vanha mopo, jonka osa saattaisi olla sopiva.
Lopun matkan Alho ajelikin 18-tuumaisella takapyörällä, kun etummainen oli 17-tuumainen. Marbellassa takarattaasta irtosi vielä mutteri kaksi kertaa, jonka jälkeen koko mutteri heitettiin mäkeen.
– Sitten näkyi Gibraltarin huippu. Ei tätä oikein usko vieläkään eikä ymmärrä, millainen matka on tullut tehtyä.
Vaikka vastoinkäymisiä tuli toisensa jälkeen, riitti matkalla myös hienoja hetkiä. Yhden niistä Alho koki Espanjassa.
– Andalucian rajalla eräs kuusikymppinen oliivinviljelijä pysäytti minut ja alkoi kysellä moposta. Sitten hän kutsui minut kotiinsa syömään ja laittoi useita ruokalajeja. Hän kertoi vaimonsa olevan kuolemansairas. Oli mahtavaa tavata noin hyväsydäminen ihminen.
Pappamopo pääsi Espanjassa myös poliisisaattueeseen.
– Tajusin yhtäkkiä, että moottoritie alkaa, mitä oikein nyt teen. Poliisit sanoivat, että en voi ajaa siellä, mutta onneksi osaan vähän espanjaa. Kysyin, voisinko ajaa edes pientareella. He miettivät pitkän tovin ja sanoivat sitten ”Vamos”. He saattoivat minut moottoritien yli niin, että pääsin tavalliselle tielle. Se oli tosi upeaa.
Viimeinkin perillä Gibraltarilla.
Nyt Alho aikoo lepäillä pari päivää ja sulatella yli 4 000 kilometriä käsittäneen matkan käänteitä. Matka takaisin Turkuun ei taitu tällä kertaa pappiksella vaan ihan tavallisella henkilöautolla.
Alho kuitenkin lupaa, että mörköpappa ei pääse eläkkeelle.
– Uutta reissua jo suunnitellaan. Tarkoitus on tulla pappiksen kanssa myös Turun torille pyörähtämään.