”Lannistakaa hänet” – uskomaton tarina irakilaismiehen piinasta Suomen turvapaikkajärjestelmässä
Irakilaismies juuttuu vuosiksi suomalaiseen turvapaikkajärjestelmään lyhytelokuvassa. Halutaanko hänet karkottaa maasta vai pitää ikuisesti järjestelmän syövereissä?
Suomalaiseen yhteiskuntaan omalla työllään pärjääväksi kansalaiseksi ei ole helppo päästä – ei ainakaan irakilaisen Wed Al-Asadin Elina Talvensaaren ohjaamassa lyhytelokuvassa How to Please (2023).
Kolkkoa sanomaansa lyhytelokuva korostaa pelkistetyillä lavasteillaan: Al-Asadi odottaa oven takana päästäkseen yhteen neljästä palvelupisteestä. Konemainen englanninkielinen naisääni alkaa kietoa miestä järjestelmän lonkeroihin.
– Tervetuloa Suomen maahanmuuttopalveluihin. Sinua kuullaan mahdollisimman pian.
Kun Al-Asadi astuu ovesta ”sisään”, häntä odottaa neljä eriväristä Migrin (Maahanmuuttovirasto) palvelupistettä, mutta yhtään virkailijaa ei näy.
Wed Al-Asadi haluaisi työskennellä kokkina, mutta eikö sekään kelpaa Suomelle?
Syyskuussa 2015 Suomeen saapuneen Al-Asadin turvapaikanhakuprosessi alkoi Pasilan poliisiasemalta Helsingistä.
– Olin stressaantunut ja vielä peloissani. En tiennyt, mitä minulle tehtäisiin. Mutta ajattelin, että Suomi on hyvä maa, joten kaikki kääntyy parhain päin.
Al-Asadi viettää lähes puolitoista vuotta Meltolan vastaanottokeskuksessa Raaseporissa. Kokkina hän saa töitä keittiöstä ja lisäilee ruokiin Lähi-idän vaikutteita.
Odotettu hetki koittaa, kun turvapaikkahakemukseen on tehty päätös, mutta se on karua kertomaa: turvapaikkaa tai oleskelulupaa ei myönnetä, koska ”pelkosi ei ole perusteltua”; et ole ”kotimaassasi vaarassa kertomistasi syistä”.
– Olin pettynyt. Olin todistanut, että olen hengenvaarassa enkä voi palata Irakiin, tuskailee Al-Asadi.
Valituskaan ei menesty. Hallinto-oikeus hylkää sen, koska ”väkivallan aste Bagdadissa ei ole hälyttävä”.
Katsoja olettaa, että Al-Asadi karkotetaan Suomesta. Mutta hän aloittaakin uuden hakuprosessin.
Miten tämä on mahdollista?
Myöhemmin ilmenee myös se, että Suomella ei ole karkotusta koskevaa sopimusta Irakin kanssa.
Uuteenkin hakemukseen tulee kielteinen päätös. Silti Al-Asadi kokee tehneensä kaiken oikein.
– Olen hyvä kokki, puhun englantia, en ole rikollinen. Mitä olen tehnyt väärin?
Uusi työpaikka ravintolassa on iloinen yllätys.
– Nopein saamani myönteinen vastaus Suomessa, tuli puolessa tunnissa.
TE-toimisto antaa kielteisen päätöksen työlupahakemukseen.
Kun Al-Asadi pääsee opiskelemaan ravintola-alaa, hän hakee uutta työlupaa opintojen puolivälissä.
Turvapaikkahakemukseen tulee taas kielteinen päätös. Joko nyt karkotus?
Mutta työlupaan tuleekin myönteinen päätös.
– Nauroin ja itkin. Kyyneleet vain valuivat silmistäni.
Jälleen katsoja hämmentyy: Migrin mukaan ”on aihetta epäillä, että tarkoituksesi on kiertää maassa oleskelua koskevia säännöksiä työskentelemällä”.
Myös Al-Asadi vaipuu epätoivoon. Tuntuu vain, että hänet halutaan lannistaa.
Seuraava yritys on opiskelijaviisumi 3,5 vuodeksi.
– Maksaisin opiskeluni ja elämiseni.
Tähänkin tyly vastaus naisääneltä: ”Toistuvilla hakemuksilla käyttänyt turvapaikkamenettelyä väärin… Opiskelet ja teet töitä harhauttaaksesi viranomaisia”.
Auto on pakokeino vuosien piinasta turvapaikkajärjestelmän syövereistä.
Al-Asadi pysyy jumissa systeemissä. Jostain on kuitenkin ilmestynyt auto palvelupisteiden väliin. Naisääni käskyttää jäämään, mutta Al-Asadi ajaa pois.
Onnellinen mies puhuu ohjaajalle.
– Et ikinä usko. Sain työhön perustuvan oleskeluluvan. Herranjestas.
Toivonpilkahdus jää elämään katsojan mieleen.
Uusi Kino: How to Please Yle Areena