Lastensuojelu on miljardibisnes, jonka paisuminen halutaan kuriin – yksi osa palapeliä ovat Miika ja Mari Kortesojan kaltaiset sijaisvanhemmat

Ison omakotitalon eteisessä vallitsee järjestys. Hyllyillä on nimikoituja koreja ja seinillä säilytysjärjestelmiä.

– Järjestys helpottaa hektistä arkea, kertoo sijaisperheen vanhempi Mari Kortesoja.

Oulussa asuvat Mari ja hänen puolisonsa Miika Kortesoja toimivat sijaisvanhempina neljän eri perheen lapsille, jotka asuvat heidän luokaan toistaiseksi. He ovat myös tukiperheenä lapsille, jotka käyvät heidän luonaan silloin tällöin.

Kortesojat toimivat sijaisvanhempina sosiaalipalveluja tuottavan Hoivatien kautta, jolta hyvinvointialueet ostavat palveluita. Sijaisperheistä on jatkuva pula, joten Hoivatie pyrkii saamaan heitä riveihinsä lisää.

Samaa tavoittelee Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, joka onkin korottanut perhehoitajien palkkioita ja perustanut perhehoidon keskuksen tueksi sijais- ja tukiperheille.

Taustalla ajatus saada lasten sijaishuoltoa yhä enemmän hyvinvointialueen omaksi toiminnaksi, kertoo perhe- ja sosiaalipalveluiden toimialajohtaja Leena Mämmi-Laukka Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta.

Perhehoito on yksi osa hyvinvointialueille vuodenvaihteessa siirtynyttä lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kokonaisuutta. Se on miljardin euron palapeli, jonka paisuvia kustannuksia hyvinvointialueet yrittävät saada kuriin.

Perhehoidon palkkioita ylös ja ehtoja tasapuolisemmiksi

Pohjois-Pohjanmaalla hyvinvointialue on nostanut perhehoitajien palkkion 1400 euroon, kun moni kunta aiemmin maksoi minimikorvausta, noin 900 euroa. Nyt korvaus on hieman kilpailukykyisempi yksityisiin toimijoihin verrattuna.

Kortesojat ovat tyytyväisiä, että päätyivät tekemään sopimuksen Hoivatien kanssa. Paremman palkkion lisäksi he ovat saaneet tärkeää ammatillista tukea.

– Jos pitää lähteä neuvottelemaan palkkiosta yksin sijoittavan kunnan kanssa, niin sitä on aika voimaton yksinäisenä perhehoitajana, Mari Kortesoja sanoo.

Hän on kuullut, että kunnilla oli varsin erilaisia käytäntöjä sijoitettujen lasten suhteen. Esimerkiksi osa maksoi lapsilisät ja vammaistuet sijaisperheille, osa ei.

– Jotkut ovat joutuneet taistelemaan ihan perusterapiasta ja toisille niitä ehdotetaan enemmänkin kuin olisi tarvetta.

Audiolla Miika Kortesoja kertoo, millaista arki sijais- ja tukivanhempana on.

Leena Mämmi-Laukka kertoo, että hyvinvointialueen tavoitteena on tasoittaa sijaisperheiden tilannetta ja antaa samaa tukea, jota he saavat yksityiseltä puolelta.

Mari Kortesojan mielestä tavoite on hyvä.

– On jopa surullista, että perhehoitajia on kohdeltu niin eri tavoin. Se varmasti heijastuu myös lapsiin. Kun palkkiot ja tuki ovat oikealla tasolla, siitä hyötyvät varmasti myös sijoitetut lapset.

Laitoshoitoa pitäisi saada myös julkiselta puolelta

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten perhe- ja laitoshoito maksaa vuodessa noin miljardi euroa, josta kuuden suurimman kaupungin osuus on lähes 450 miljoonaa euroa (siirryt toiseen palveluun). Määrä on kasvanut sijoitettujen lasten lukumäärän kasvaessa (siirryt toiseen palveluun).

Hyvinvointialueilla on edessään iso urakka saada paisuneet lastensuojelun kustannukset laskuun.

Lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen sanoo, että hyvinvointialueilla tähän on hyvät mahdollisuudet, kun sosiaali- ja terveystoimi ovat nyt samassa yksikössä.

Hän toivoo, että hyvinvointialueet alkaisivat tuottaa etenkin vaativaa laitoshoitoa omana palvelunaan, joka on valunut pitkälti yksityisten toimijoiden käsin.

Yksityiset tahot ovat olleet myös tekemässä arviointeja siitä, tarvitseeko lapsi sijoitusta vai ei, ja tästä tulisi Puustinen-Korhosen mielestä luopua.

Hän muistuttaa, että yksityisten toimijoiden tarkoitus on tuottaa voittoa.

– Ei heillä ole intressiä sanoa, ettei sijoitusta tarvita.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella yhtenä ratkaisuna on suunniteltu oman lastensuojelun sijaishuollon yksikön perustamista vaativinta hoitoa tarvitseville lapsille ja nuorille. Tähän asti kallis hoito on ostettu yksityiseltä sektorilta.

– Kun on kysymys erittäin vaativaa hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevista nuorista, kokonaisvastuu tilanteesta täytyy olla yhteiskunnalla ja julkisella puolella, sanoo Leena Mämmi-Laukka.

Hyvinvointialue pystyy siihen mihin kunnat eivät

Yksiköstä on tulossa seitsemänpaikkainen ja sen toiminnan on tarkoitus alkaa tämän vuoden aikana. Tavoitteena on poistaa päällekkäistä työtä ja päästä itse vaikuttamaan nuorten kuntoutumiseen.

Aila-Puustinen Korhosen mukaan nyt hetkellä ongelmana on se, etteivät yksityisiin laitoksiin sijoitetut nuoret kuntoudu takaisin koteihin, vaikka näin pitäisi tapahtua.

– Laitokset eivät myöskään kuntouta sijoitettujen lasten vanhempia.

Vaativan sijaishoidon yksikön perustamista selvitettiin aikanaan myös Oulussa, mutta 200 000 asukkaan kaupunki olisi ollut siihen liian pieni.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella asukkaita on tuplamäärä ja se on yksi Suomen suurimmista, joten vaativaa hoitoa järjestävän yksikön perustaminen on mahdollista.

Pohteen alueelle on suunnitteilla myös oma syömishäiriöklinikka.

Lasten sijoitusten vähentämiseen pyritään myös parantamalla sekä aikuisten että lasten mielenterveys- ja päihdehuoltoa.

Mämmi-Laukan mukaan muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä.

– Tavoite on, että suunta saataisiin kääntymään lähivuosina, koska se on tärkeää myös inhimillisestä näkökulmasta.

Tärkeä peruste isoille satsauksille lastensuojelussa on kuitenkin myös raha.

– Meidän on pakko tehdä jotain, sillä rahat eivät muuten yksinkertaisesti riitä, Mämmi-Laukka sanoo.