Liberian sotarikosten käsittelyn hintalappu yltää miljooniin – tästä syystä lasku on syyttäjän mielestä tärkeää maksaa
Suomen järjestämät oikeudenkäynnit ulkomailla tehdyistä sotarikoksista ja joukkomurhista ovat tulleet veronmaksajille kalliiksi. Viimeisin niistä on Liberian sotarikosjuttu.
Viranomaiset käyttivät useita vuosia sen selvittämiseen, onko Tampereella pitkään asunut perheenisä Liberian toisen sisällissodan aikainen joukkomurhaaja.
Keskusrikospoliisi käynnisti esitutkinnan Afrikassa vuonna 2018.
Oikeudenkäynti alkoi Pirkanmaan käräjäoikeudessa helmikuussa 2021. Tuomarit, puolustus ja poliisit matkustivat kaksi kertaa Länsi-Afrikkaan kuulemaan todistajia. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.
Syyttäjä valitti tuomiosta, ja myös hovioikeuden istuntoja järjestettiin Turun lisäksi Liberiassa talvella 2023.
Hovioikeus vapautti Gibril Massaquoin kaikista syytteistä tammikuussa.
Ylen keräämien tietojen mukaan poliisitutkinnasta, syyteharkinnasta ja oikeudenkäynneistä on kertynyt 3,9 miljoonan euron lasku.
Kulut eivät jää tähän, vaan lasku kasvaa yli neljään miljoonaan euroon.
Valtio joutuu korvaamaan Massaquoille jopa satoja tuhansia euroja 708 päivää kestäneestä tutkintavankeudesta ja ansionmenetyksistä.
Lisäksi Rikosseuraamuslaitokselle aiheutui kuluja liki 160 000 euroa, sillä yhden vankipäivän hinta on 225 euroa.
Syytepakon perusteet täyttyivät
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ei tehnyt syyteharkintaa jutussa, mutta kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Rappe sanoo, että tässäkin asiassa on ollut kyse Suomen syytepakkojärjestelmästä.
Syyttäjän velvollisuus on nostaa syyte silloin, jos on todennäköistä syytä epäillä henkilön syyllistyneen rikokseen, joka on Suomen lakien vastainen. Lisäksi on oltava todennäköistä, että jutussa voi tulla langettava tuomio.
– Sivusta seuranneena olen voinut todeta, että tässä Liberian jutussa sen kalleudesta huolimatta nämä syytepakon perusteet täyttyivät, Rappe huomauttaa,
Syytteitä muualla tapahtuneista vakavista rikoksista on nostettu Suomessa silloin kun epäillyt ovat asuneet tai oleskelleet Suomessa, eikä heitä ole voitu toimittaa rikosvastuun toteuttamiseksi maihin, joissa rikosten epäillään tapahtuneen.
Sierraleonelainen Massaquoi oli todistajansuojeluohjelmassa ja oli saanut turvapaikan Suomesta.
Rappe: polkupyörävarasta ei pyydystetä Afrikasta
Rappe huomauttaa, että syytteen nostamisesta ja oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut ovat osa tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
– Tuskinpa lähtisimme pyydystämään polkupyörävarasta Etiopiasta. Mutta jos on kansanmurha- tai sotarikostyyppisiä asioita, joilla on globaalia merkitystä, niin kustannuskysymystäkin joudutaan arvioimaan ihan toisella tavalla.
Rappe on pannut merkille, että kansainvälisten rikosjuttujen aiheuttamat kulut ovat aiheuttaneet arvostelua.
– Jopa ihan merkittävien poliitikkojenkin taholta on tällaista kuulunut.
Sotarikosten tutkimatta ja käsittelemättä jättämisellä olisi Rappen mukaan seurauksia.
– Tänne olisi kiva tulla sitten elelemään edistyneessä oikeusvaltiossa. Mukavaa elämää turvassa siltä, ettei joutuisi vastuuseen tekemisistään jossain muussa osassa maailmaa.
Kansainvälisiä sotarikosjuttuja jouduttaneen käsittelemään Suomessa jatkossakin. Rappe huomauttaa, että Suomeen on tullut kymmeniä tuhansia Ukrainan sotapakolaisia.
– En pidä ollenkaan mahdottomana, että sieltä löytyy useampiakin kuin yksi, joita ehkä olisi syytä epäillä vaikkapa sotarikoksista.
Asianajaja: Suomesta ei sotarikollisten turvasatamaa
Gibril Massasquoita puolustanut asianajaja Kaarle Gummerus on samaa mieltä kuin Rappe.
– Lähtökohta on, että Suomella on kansainväliset sopimukset, jotka velvoittavat meitä käsittelemään tämän tyyppisiä rikosasioita.
– Tuskin kukaan haluaa, että Suomesta tulisi sotarikollisten turvasatama.
Gummerus kuitenkin korostaa, että kansainvälisten rikosjuttujen esitutkinnan pitäisi olla Suomen poliisien käsissä ja näyttöä tulisi saada eri lähteistä.
Gummerus on puolustanut syytettyjä Liberian sotarikosjutun lisäksi niin sanotussa irakilaiskaksosten tapauksessa.
Kaksosia epäiltiin osallistumisesta Camp Speicherin joukkomurhaan Irakin Tikritissä vuonna 2014. Miehiä ei voitu palauttaa Irakiin, koska heidät olisi voitu tuomita kuolemaan.
Syytteet hylättiin ja kulut nousivat tässäkin tapauksessa miljooniin euroihin.
Gummeruksen mielestä molemmat jutut osoittavat, että pelkällä henkilötodistelulla on vaikea saada syyksi lukevia tuomioita.
Liberian sotarikostuomioon voi vielä hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Asian ratkaisee valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto.
Vaatimus koppikorvauksista mietinnässä
Valtiokonttori maksoi irakilaiskaksosille aiheettomasta vangitsemisesta 400 euroa päivältä.
Gummeruksen mukaan Massaquoin tapauksessa niin sanottujen koppikorvausten pohjaksi voidaan ajatella vähintäänkin samaa tasoa. Tällöin korvaukset olisivat noin 283 000 euroa.
Gummerus ei kuitenkaan halua vielä ennakoida korvausvaatimusten määrää.
– Tässä on ollut poikkeuksellista, että Massaquoi on ollut liki kaksi vuotta käytännössä eristettynä.
Massaquoi teki useampaa työtä, joten hän menetti vangitsemisaikana jopa kymmeniä tuhansia euroja. Aiheettomasti vangitulle on korvattava myös ansionmenetykset.
Ruandan joukkotuhontajuttu vielä kalliimpi
Liberian sotarikosjuttu on yksi Suomen kalleimmista oikeudenkäynneistä.
Kulut voivat nousta lähelle Ruandan kansanmurhan oikeudenkäyntiä, jossa poliisin ja oikeushallinnon kulut olivat yhteensä noin 4,6 miljoonaa euroa.
Keväällä 2012 Helsingin hovioikeus tuomitsi Suomeen turvapaikanhakijana tulleen Francois Bazaramban elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta joukkotuhontaan Ruandassa vuonna 1994.
Ruanda pyysi Suomea luovuttamaan Bazaramban, mutta oikeusministeriö katsoi, että hän ei olisi saanut Afrikassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Bazaramba istuu yhä tuomiotaan.
Kuuntele Uutispodcast 5.4.2021: Entisille lapsisotilaille on tärkeää, että Liberian sisällissodan rikoksia käsitellään oikeudessa.
Suomalaistuomarit kohtasivat entiset lapsisotilaat kaatopaikalla
