Lintuinfluenssavirus turkistiloilla vielä ihmisten influenssakauden alkaessa on iso uhkakuva, varoittaa virologi
Näkymä oli kuin katastrofielokuvasta, kuvailee Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen hetkeä, jolloin hän käveli suojavarusteissaan sisään lintuinfluenssaviruksen valtaamalle kettutilalle.
Raatoja oli paljon, ja osa muista eläimistä oli hyvin heikossa kunnossa. Virusta olivat seuranneet myös monenlaiset bakteeri-infektiot, kuten ihmisillekin usein käy, kun immuunijärjestelmä joutuu koville influenssan vuoksi.
– Kyllä se veti hiljaiseksi. En ollut joutunut koskaan todistamaan sellaista viruksen aiheuttamaa kärsimystä, Sironen kertoo.
Virus tuntuu sekä leviävän eri tavoilla että aiheuttavan erilaista tautia eläinlajista riippuen. Viime syksynä Espanjassa minkkitarhan tartunnat paljastuivat minkkien hoipertelusta ja verisistä kuononpäistä. Samanlaisia oireita on nähty joillakin minkeillä nyt Suomessakin.
– Joidenkin ainoa positiivinen näyte on aivoista. Minkit käyttäytyvät epätavallisesti. Ne eivät kasva eivätkä oikein syö. Kaikista minkeistä sairaus ei näy helposti päällepäin.
Hyvin paljon uutta tietoa ja työtä tarvitaan sen ymmärtämiseksi, miten tämä virus pysäytetään ja kuinka voimakkaat toimenpiteet vaaditaan, että se on mahdollista, Sironen sanoo.
(A)H5N1-virusta on nyt ollut useita viikkoja Suomen turkistiloilla. Onneksi virus ei ole muuntunut ihmisiin tarttuvaksi, eikä eläimiltä saatuja tartuntoja ole todettu, sanoo Tarja Sironen.
Virus on sitkeä ja ripeä. Sopivissa olosuhteissa se säilyy ympäristössä pitkään ilman isäntää, ja kun viruksen jäljille päästään, sitä on jo valtavasti. Varsinkin kuolleista eläimistä otettujen näytteiden virusmäärät ovat todella suuria, kertoo Sironen.
– Se voi kulkea kengänpohjissa ja autonrenkaissa ja haittaeläinten mukana. Jyrsijät juoksevat ja kenties vievät virusta tassuissaan.
Tutkimusten mukaan myös kärpäset ja muut hyönteiset voivat toimia vektoreina eli siirtää influenssaviruksia isännästä toiseen. H5N1:n tarttuminen kärpäsiin on todettu niin laboratoriossa Yhdysvalloissa kuin epidemiapaikan näytteistä, kun Japanissa Kiotossa oli taudinpurkaus siipikarjatilalla kymmenkunta vuotta sitten.
Jos kävisi niin huonosti, että ihmisestä ihmiseen tarttuva H5N1:n variantti todettaisiin ensimmäisenä Suomessa, taudin ensimmäinen epävirallinen nimi luultavasti olisi ”Finnish flu”. Kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanut espanjantautikin muistetaan iäti sillä nimellä, vaikka on moneen kertaan todettu, ettei pandemia alkanut Espanjasta.
– Eikä Suomikaan tähän nykyiseen tilanteeseen ole syypää. Mistä me tiedämme, mitä muiden maiden turkistiloilla tapahtuu? Lintuinfluenssa on muuntunut ja yleistynyt jo pitkään. Jos se tästä lähtee leviämään ihmisiin, niin polku on ollut jo monen vuoden mittainen, sanoo Tarja Sironen.
Synninpäästöä ei silti saa Suomikaan. Koska turkiseläin ei ole ihminen eikä ihmisen ruokaa, lainsäädäntömme on sen osalta epämääräistä. Turkiseläinten terveydentilan viranomaisseuranta on ollut rajallista.
– Tilallinen itse ottaa yhteyttä, jos hän huomaa jotakin poikkeavaa. Hän lähettää näytteet tutkittavaksi tietäen, että häneltä voi lähteä koko elinkeino, jos tilalta löytyy uhkaava virus, kuvailee Sironen tilannetta, joka nyt vaatii selvää muutosta.
Heinäkuun puolivälissä Keski-Pohjanmaalla varmistuivat Suomen ensimmäiset H5N1-virustartunnat turkistilalla, siniketuissa. Viisi päivää myöhemmin maa- ja metsätalousministeriö kovensi korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tautiluokitusta.
Ruokavirasto oli uuden tilanteen edessä: se sai oikeuden määrätä turkiseläimet lopetettaviksi tiloilla, joilla todetaan lintuinfluenssatartuntoja. Koronapandemian aikana vastaavaan ei tullut tarvetta, sillä virus ei Suomessa päässyt turkistiloille, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa.
Suomessa ei ole koskaan jouduttu lopettamaan myöskään siipikarjaa lintuinfluenssan vuoksi. Maailmalla luvut ovat H5N1:n takia jo sadoissa miljoonissa linnuissa. Suomessa ainoa läheltä liippaava tapaus oli janakkalalaisella tilalla toissa vuonna, kun siellä metsästettäviksi vapautetuissa fasaaneissa todettiin tartuntoja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jolle kertyi COVID-19:stä runsaasti pandemiakokemusta, varautuu uudella toimenpideohjeella siihen, että lintuinfluenssa ottaa loikan THL:n vastuualueelle eli ihmisiin. Toistaiseksi ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia. THL toivoo muun muassa, että kaikilta vakavan hengitystieinfektion vuoksi sairaalaan joutuvilta kysytään, ovatko he olleet kosketuksissa lintuihin tai muihin eläimiin.
Tarja Sironen sanoo ymmärtävänsä, että viesti uuden pandemian uhasta ja sen vaatimista toimista on vaikea ottaa vastaan. Kaikki ovat varmasti COVID-19:n jälkeen uupuneita, ja rahaa paloi todella paljon, hän sanoo.
– Mutta kun 30 vuotta on varoitettu, että lintuinfluenssasta tulee pandemia, niin nyt täytyy toimia kuten on suunniteltu.
Ruokaviraston päätös kaikkien turkistilojen tarkastamisesta lintuinfluenssaviruksen varalta saa Siroselta kiitokset. Nopea toimenpide se ei kuitenkaan ole vaan kestää arviolta lokakuulle.
H5N1 on tunnettu vuodesta 1996, jolloin se havaittiin kesyhanhissa Kiinassa. Mikä on aiheuttanut räjähdyksen leviämisvauhdissa ja -alueessa ja sairastuneiden lajien määrässä tällä vuosikymmenellä?
Varmaa vastausta ei ole, mutta mahdollisia tekijöitä on pääteltävissä. Tarja Sironen kertoo pohtineensa kahta asiaa. Toinen on kananlihan kasvanut suosio. Siipikarjan tiiviissä joukossa patogeenillä on täsmätilaisuuksia muutoksiin.
– Kananlihaa tuotetaan nyt aivan valtavia määriä. Moni on vaihtanut punaisen lihan valkoiseen. Esimerkiksi Afrikassa, jossa teen tutkimustyötä, kananlihan tuotannon kasvu on ollut erittäin suurta.
Luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä liikkuvalla viruksella on siis paljon enemmän pelikenttää rekombinaatioille eli perimän RNA-pätkien vaihtelulle, nopeimmalle mahdolliselle evoluutiolle.
– Suomessa siipikarjan seuranta on erittäin hyvällä tolalla, sillä ala on aina ollut varautunut lintuinfluenssaan, mutta kaikkialla maailmassa kanatalous ei ole yhtä bioturvallista. Se on asia, jonka vaikutuksia pitäisi tutkia, Sironen sanoo.
Ei tarvitse katsoa Afrikkaan asti nähdäkseen kananlihassa piilevien lintuinfluenssavirusten mahdollisia seurauksia. Puolassa sairastui, kuoli ja lopetettiin toissa kuussa kymmeniä kissoja.
Oireet olivat hyvin monenlaisia. Kissat haukkoivat henkeä, niiden raajat jäykistyivät, niillä oli epileptisia kohtauksia ja veristä ripulia. Kuolema seurasi päivässä tai kahdessa oireiden alkamisesta.
Lintuinfluenssaa on vuosien varrella todettu kissoista satunnaisesti, mutta ei koskaan yhtä suurta määrää ja yhtä laajalla alueella yhdessä maassa.
Taudinpurkauksen alkuperää jäljittäneet tutkijat löysivät kissoille syötetystä raa’asta kananlihasta H5N1-viruksen, joka osoittautui laboratoriossa edelleen lisääntymiskykyiseksi.
Tartuntojen jäljet eri puolilta Puolaa näyttivät johtavan samaan lähteeseen. Kissasta kissaan viruksen ei todettu tarttuneen.
Toinen Sirosen miettimä tekijä ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset lintujen muuttoon. Niitä on havaittu myös Suomessa Luonnotieteellisen keskusmuseon tutkimuksissa.
Yksi selvä esimerkki maailmalta on Siperiassa pesivä isokirvinen, jolla oli tapana talvehtia Etelä-Aasiassa. Vielä 1990-luvulla lajista oli vain satunnaisia havaintoja Etelä-Euroopasta mutta nykyään se on siellä tavallinen näky. Ranskalaistutkimuksen mukaan isokirvisen muuttoreitti ei enää kulje pohjoisesta etelään vaan idästä länteen.
Uudet reitit lisäävät kontakteja sellaisten lintulajien välillä, jotka aiemmin eivät osuneet yksiin. Virukselle tulee tilaisuuksia siirtyä uuteen isäntään.
– Virus on todettu monessa uudessa lintulajissa. Hyppy uuteen lajiin, olipa se lintu tai muu, tarkoittaa virukselle aina sitä, että sen pitää vähän vauhdittaa muuntumistaan, Sironen kertoo.
Maaliskuussa 2020 Ylelle antamassaan haastattelussa Sironen ennakoi juuri alkaneesta COVID-19:stä pitkäaikaista ongelmaa, vaikka ei arvannutkaan, kuinka pitkää. Pannaanko nyt otsikoksi, että ”kyllä tästä meille nyt pitkäaikainen uhka tulee”? Sirosta huvittaa, mutta hän myöntää, että niinhän asia juuri on.
– Vaikka nyt kävisikin niin, että virus saadaan rauhoittumaan turkistiloilla, niin tilanne pysyy haastavana.
Toistaiseksi lintujen tartuntojen moninkertaistuminen ja nisäkkäiden tartunnat eivät ole näkyneet missään ihmisten lisääntyneinä tartuntoina. Tapauksia on ollut vain muutamia ja nekin hyvin lieviä tai jopa oireettomia. Tilanteen muuttumiseen on kuitenkin varauduttu.
– Seurantaa on tiivistetty. Vaikka vielä ei ole influenssakausi, niin nyt jo tehdään herkästi influenssatestejä ja kaikki positiiviset löydöt tyypitetään varmuuden vuoksi, kertoo Tarja Sironen.
Pandemian puhkeamisen vastaista taistelua käy myös 20 maan EU-rahoitteinen Durable. Keväällä alkaneessa hankkeessa varaudutaan ja varustaudutaan nopeaan reagointiin muuttuvissa tilanteissa.
Lintuinfluenssavirus pitää kylmästä ja kosteasta, siis suomalaisesta syksystä. Jos virusta on turkistiloilla vielä influenssakauden alkaessa, sille aukeaa enemmän tilaisuuksia geenikauppaan ihmisten influenssavirusten kanssa.
– Se on se pahin skenaario; virus on saatava nyt pois sieltä tiloilta, sanoo Tarja Sironen.
Onnistuminen olisi silti vain osavoitto. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja todetakseen, että virus palaa yhä uudelleen niin kauan kuin sille on otollisia paikkoja, eikä ihmistenkään pandemian uhka väisty kuin tilapäisesti. Kun muuttolinnut palaavat keväällä, yhtälö on taas valmis, huokaa Sironen.
Kuinka mustaksi virologi siis maalaa tulevaisuuden?
– Kyllä minä olen todella huolissani yhteisestä terveydestämme. Enemmän ja enemmän tässä alkaa ajatella, että me tarvitsemme isoja yhteiskunnallisia muutoksia, jos oikeasti haluamme, ettei pandemiauhkia vyöry uudestaan ja uudestaan.
Kuuntele Yle Areenasta Ylen Tiedeykkönen eläimistä ihmisiin tarttuvista virustaudeista.