Metsäaktivisteista elokuvan tehnyt Virpi Suutari: ”He ovat kuin kaivosten kanarialinnut ja varoittavat meitä vaarasta”
Havumetsän lapset -dokumentti ravistelee käsityksiä metsästä, niiden suojelusta ja suojelijoista. Tekijät haluavat herättää keskustelua metsien tulevaisuudesta.
Palkittu dokumenttiohjaaja Virpi Suutari haluaa uutuuselokuvallaan ravistella Suomen perinteistä talouteen perustuvaa käsitystä metsästä, metsänhoidosta ja metsien tilasta. Valkokankaalla keskiössä ovat metsä ja nuoret metsäaktivistit, mutta puheenvuoroja saavat myös metsäyhtiöiden edustajat ja aktivistien isovanhemmat.
– Halusin tällä elokuvalla pöllyttää vanhentuneita käsityksiä, joita itsellänikin on aiemmin ollut. Elämme edelleen vanhanaikaisessa metsäteollisuuskertomuksessa, vaikka tutkijat ovat meille jo vuosikausia kertoneet, että meidän metsämme eivät voi hyvin, Virpi Suutari luonnehtii.
Suutari osoittaa sormea erityisesti Metsähallituksen suuntaan. Vaikka hänen mukaansa metsäyhtiöissäkin on paljon kritisoitavaa, ne ovat kuitenkin avoimempia keskustelulle. Yhtenä osoituksena siitä on elokuvassakin nähtävä elokapinalaisille järjestetty vierailu Kemissä Metsä Groupin tuolloin rakenteilla olleella jättitehtaalla ja sen yhteydessä käydyt keskustelut.
– Toivoisin, että Metsähallitus tulisi ulos pölyttyneestä poterostaan tälle vuosituhannelle ja olisi valmis aitoon dialogiin metsäpolitiikasta kansalaisten kanssa. Ne ovat meidän kaikkien metsiä, Suutari päästelee.
Kamera vie metsän siimekseen
”Havumetsän lapset” tuo esille luonnon monimuotoisuuden viemällä katsojan syvälle metsän uumeniin, paljastamalla siellä piilevää monenlaista elämää.
Samalla dokumentti tutustuttaa nuoriin metsäaktivisteihin, heidän toimintaansa ja heidän kokemaansa vakavaan huoleen tulevaisuudesta. Elokuva näyttää, miten paljon ja monin tavoin he nauttivat metsästä ja luonnosta, ja miten suureen työmäärään ja uhrauksiinkin he ovat valmiita puolustaakseen metsäluontoa.
Uhkaa ei voi seurata sivusta
Aktivismi luonnon suojelemiseksi on heille ainoa vaihtoehto, vaikka se ei helppoa olekaan. Yksi elokuvan päähenkilö, Minka Virtanen, sanoo, että aktivismikin välillä ahdistaa, mutta eniten pelottavat luontokato, ilmastokriisi ja vakavat ihmisoikeuskysymykset.
– Tutkijat puhuvat siitä, että keikahduspisteet ovat lähellä, ruoantuotanto romahtaa, sivilisaatio romahtaa, ihmislaji ajautuu kohta sukupuuton partaalle. Jos en tällaisen edessä tee mitään, niin milloin sitten? Asiat ovat ahdistavia, mutta aktivismi auttaa, se että toimin ja teen jotain, en vain makaa tulessa, Minka Virtanen pohtii.
Nykyiset ympäristöliikkeet ovat mielenilmauksillaan otsikoissa tämän tästä, mutta mitenkään uutta aktivismi, jopa kapinointi, ei tietenkään ole. Käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottaja Virpi Suutari sanoo, että kansalaistottelemattomuus on aina vauhdittanut muutoksia yhteiskunnassa, esimerkiksi tasa-arvoasioissa ja rodullisissa kysymyksissä.
– Luonnonsuojeluliike on ollut hyvin merkittävä Suomen historiassa. Tämä maa olisi tuhottu ilman heitä. Nämä nykynuoret tekevät meidän kaikkien puolesta todella tärkeää työtä suojellessaan meidän metsiämme. He ovat ikään kuin kaivoksessa olevia kanarialintuja, jotka varoittavat meitä tulevasta vaarasta.
Suutarin mielestä varoittajia olisi syytä kuunnella ja varoituksiin olisi reagoitava.
– Oman ikäpolveni täytyy ehdottomasti radikalisoitua uudestaan. Toivon, että tämä leffa antaa tähän ripauksen energiaa ja toimintatarmoa, ja myös lohtua ja kauneutta, sillä elokuvassa on paljon hienoa Teemu Liakan kuvaamaa luontoa. Toivottavasti Havumetsän lapset kuvaa myös sitä metsärakkautta, joka meissä suomalaisissa kuitenkin useimmissa on.
Dokumentin Suomen ensi-ilta on kiirastorstaina. Havumetsän lapset on kutsuttu jo useille elokuvafestivaaleille eri puolille maailmaa ja elokuva on lähdössä myös kansainväliseen levitykseen.