Pitkäaikainen pää- ja ulkoministeri Kalevi Sorsa ei vuonna 1994 päässyt kisaamaan presidentinpaikasta. Hänet sivuutti politiikan ulkopuolelta tullut Martti Ahtisaari. Mitä oikein tapahtui?
Uudessa elämäkerrassa Kansakunnan kakkonen – Kalevi Sorsan poliittinen toiminta 1969-1993 (Otava) professori Henrik Meinander kirjoittaa:
”Sorsa olisi 1980-luvulla itse asiassa ollut pätevämpi hoitamaan presidentin tehtäviä kuin viranhaltija (Mauno) Koivisto. Mutta häneltä jäi aina puuttumaan se tärkein, kansa suosio, mikä osoittautui hänen kohtalokseen myös, kun lähestyttiin vuoden 1994 presidentinvaaleja.”
Keväällä 1992 Sdp:n puoluevirkailijat teettivät psykologisen analyysiin Sorsan tavoista esiintyä työyhteisössä ja julkisuudessa. Sorsalla todettiin monia mainioita luonteenpiirteitä. Hän oli ystävällinen, asiallinen, määrätietoinen, hillitty ja vaatimaton.
Mutta nämä piirteet olivatkin rasite. Asiallisuus johti totisuuteen, ystävällinen vaatimattomuus ei vakuuttanut. TV-esiintyjänä Sorsa ei loistanut. Olisi tarvittu ”vitsikkyyttä”. Myös Sorsan pullukka olemus aiheutti päänvaivaa.
Sorsalla oli muitakin ongelmia. Pitkään uraan mahtui skandaaleja, kuten Valco-kuvaputkiyhtiöön liittyvät lahjusväitteet ja yhtä aikaa eduskunnasta sekä Suomen pankista nostettu palkka. Sorsan omat poliittiset toimet olivat suututtaneet hänen lähipiiriään, kuten merkittävää demaripoliitikko Matti Ahdetta. Sorsa vastusti presidentin vallan leikkaamista, mikä herätti ärtymystä demareissakin. Myös syövästä toipuneen Sorsan terveydentila herätti epäilyksiä.
Esivaaliehdokkaat Vappu Taipale, Kalevi Sorsa, Martti Ahtisaari, Pirkko Työläjärvi ja Sakari Knuuttila kuuntelevat selvitystä vaalisysteemistä vuonna 1993. Periaatteessa kyseessä ei ollut vain Sorsan ja Ahtisaaren kisa.
Sorsa ei ollut huolissaan siitä, että Ahtisaari lähti mukaan kisaan. Meinanderin mukaan Ahtisaari sai paljossa kiittää loistavassa ulkopoliittisessa urassaan Sorsan tukea. Sorsa ei pitänyt häntä uhkana. Ei myöskään sitä, että demarien ehdokas valittaisiin avoimella esivaalilla.
-Sehän on hyvä. Hiukan vipinää, reipasta kansalaisaktivismia, Sorsa totesi.
Esivaalista tuli kaaos. Puolueen jäsenet saivat äänestää postitse, mutta äänestyspaikoille tulleista kansalaisista kukaan ei pitänyt kirjaa. Oli siis jopa mahdollista käydä äänestämässä useimmissa paikoissa.
Meinanderin mukaan on kuitenkin todennäköistä, että valtaosa puolueen jäsenistäkin tuki raikkaana pidettyä Ahtisaarta. Sorsan mahdollisuuksiin ei uskottu.
Ulkoministeri Kalevi Sorsa ja suurlähettiläs Björn-Olof Alholm laskivat seppeleen Leninin mausoleumilla Moskovassa vuonna 1972. Sorsaa on syytetty liian läheisistä yhteyksistä tiedustelupalvelu KGB:n kanssa.
Sorsan jälkimainetta varjostavat väitteet yhteyksistä KGB:n neuvostotiedustelijoihin . Meinanderin mielestä esimerkiksi Jukka Seppinen ja Alpo Rusi menevät liian pitkälle teoksissaan asioista tekemissään johtopäätöksistä.
Sorsalla oli kotiryssänsä, joita KGB ohjasi. Hän ei Meinanderin mielestä kuitenkaan eronnut tässä muista aikansa johtavista suomalaispoliitikoista. Meinanderin mukaan tästä kantoi päävastuun presidentti Urho Kekkonen.
Se kuinka läheistä yhteydenpito tuolloin oli, on tietenkin nykylukijasta hämmentävää. Syyskuussa 1982 pääministeri Sorsa kirjoitti tuoreelle presidentti Koivistolle kirjeen.
”Lienetkö havainnut, että Viktor täyttää 60 vuotta 17.10?”, Sorsa kysyi.
Kyseessä oli Viktor Vladimirov, Helsingin KGB-päällikkö ja ”kotiryssien kuningas”.
Kalevi Sorsalla oli osa presidentti Urho Kekkosen suunnitelmassa kaataa pääministeri Mauno Koivisto vuonna 1981. Myöhemmin Sorsa palveli presidentti Koivistoa pääministerinä.
Vain vuotta aikaisemmin Sorsa oli Meinanderin mukaan osallistunut ”Kekkosen adjutanttina” yritykseen kaataa silloisen pääministeri Koiviston hallitus. Kekkonen oli itse hankkeen kaaduttua kuiskannut ystävälleen Maarit Tyrkölle:
-Meidän kesken, tässä yritettiin vallankaappausta.
Se epäonnistui, mutta myöhemmin Sorsan ja presidentti Koiviston yhteistyö kyllä sujui. Sellaista on politiikka.
Kalevi Sorsa menehtyi uusiutuneeseen syöpään vuonna 2004 73-vuotiaana.