Monella 16-vuotiaalla on oma mopo tai pelikonsoli, Linus Mjösundilla oma kellomerkki. Sen perustaminen vaati tuhansia euroja ja työtunteja sekä sen sietämistä, että muut pitivät häntä ”ihan hulluna”.
16-vuotiaan Linus Mjösundin ranteessa kimaltelee tyylikäs sveitsiläisvalmisteinen rannekello.
Mikä tahansa tiuku se ei ole. Se on Mjösundin oman merkin, Ibexin kello.
Ei kai 16-vuotiaalla voi mitään omaa kellomerkkiä olla?
Kyllä voi, Mjösund sanoo ja ottaa hörpyn kahvistaan. Mutta mitenkään helposti tähän pisteeseen ei ole päästy.
Mjösund pääsi viime kesänä ripiltä. Nuorukainen oli ollut jo parin vuoden ajan erityisen kiinnostunut kelloista, joten lahjaksi saatu Tissotin rannekello venytti suupielet leveään hymyyn.
Samalla häntä mietitytti, miten kellon myyntihinta oli oikeastaan muodostunut. Mikä sen valmistus- ja myyntihinnan välinen erotus mahtoi olla?
Hän tuli siihen tulokseen, että valmistus maksoi nelisenkymmentä prosenttia vähemmän kuin myyntihinta.
– Mietin, että siinähän olisi hyvä sauma, johon voisi iskeä ja perustaa oman brändin.
Linus Mjösund ei ole kuin kuka tahansa 16-vuotias.
Siitä se sitten lähti. Mutta mitä tavoitteen saavuttaminen todellisuudessa vaatisi?
Mjösundilla ei ollut aavistustakaan.
Haavekuva omasta kellomerkistä kyti parin kuukauden ajan. Välillä mielessä pyörivät ajatukset siitä, että hänhän on vasta ysiluokkalainen, eihän hän voi tällaiseen lähteä, yrittäminen on aikuisten hommaa.
Syksyllä Mjösundista tuntui, että hänen on yksinkertaisesti pakko ottaa selvää, voisiko tämä unelma toteutua.
Selvitystyön määrä yllätti.
– Piti selvittää kaikki verotukseen liittyvät asiat, mihin kaikkeen menee rahaa, millainen olisi hyvä ja oikeanlainen design, mikä valmistaja on luotettava, mitä tullauksessa pitää huomioida, miten nettisivut rakennetaan ja miten niihin luodaan vetävä design, Mjösund luettelee.
Urakka oli suuri, mutta motivaatio kova. Oma yritys vaati kuitenkin merkittävän taloudellisen riskin ottamista. Nuorukaisella oli säästöjä, jotka olivat juuri täydentyneet rippilahjarahoilla. Vanhemmiltaan hän sai lainaa. Mjösund korostaa, että hän myös maksaa lainan takaisin.
Omaa rahaa merkin luomiseen meni kuutisen tonnia.
– Jotkut ikätoverit ovat kysyneet, että olenko ihan hullu, tuohan on aivan jäätävä määrä rahaa, Mjösund sanoo.
Linus Mjösund on käyttänyt projektiinsa kuutisen tonnia omaa rahaa.
”
Jotkut ikätoverit ovat kysyneet, että olenko ihan hullu, tuohan on aivan jäätävä määrä rahaa.
Rahaa ja aikaa. Mjösund kertoo, että käytti koko yhdeksännen luokan ajan koulun ohelle kolmisenkymmentä tuntia viikossa saavuttaakseen unelmansa.
– Jotta tästä tulee jotain, niin pitää olla valmis keskittymään kokopäiväisesti, Mjösund sanoo.
Bussimatkoilla kouluun hän tutki laatukellojen designia ja imi oppia. Koulun jälkeen hän teki läksyt mahdollisimman nopeasti. Viimeistään neljältä hän upposi tunneiksi kellojen maailmaan.
Ainoat “tavalliset” vapaa-ajan puuhat olivat lenkkeily ja suunnistus. Ystäviä ei juuri ehtinyt nähdä.
– Jos tällaisen haluaa aloittaa, niin pitää jättää melkeinpä kaikki muu paitsi koulunkäynti. Se voi olla joillekin tosi raskasta ja vaikeaa.
Vaikka hän tinki hieman myös koulunkäynnistä, yläasteen päättötodistuksen keskiarvo oli komea 9,5. Syksyllä hän aloittaa opiskelun Mäkelänrinteen urheilulukiossa Helsingissä.
Mjösund kertoo olevansa introvertti – mikä ei kyllä näy sanavalmiista nuoresta ulospäin – ja kuvailee ystäväpiiriään pieneksi. Viidestä ystäväksi luokiteltavasta henkilöstä kaksi on mukana kellobrändin toiminnassa, loput hän tuntee suunnistuspiireistä. Kyse on tietoisesta valinnasta: Mjösund pyrkii olemaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin hän.
– Silloin ei mene turhiin asioihin aikaa, hän sanoo.
Turhiksi asioiksi hän listaa esimerkiksi pelit ja leffojen tai sarjojen katsomisen.
Mjösund kertoo, kuinka häntä pidettiin yläasteella pitkälti nörttinä. Koulun ruokalassa hän puhui yrittäjäystävänsä kanssa ydinfysiikasta ja teoreettisesta fysiikasta.
– Kukaan muu ei oikein halunnut istua meidän kanssa, sillä olimme heidän mielestään tylsiä, Mjösund sanoo nauraen ja lisää, ettei se häntä haitannut.
Linus Mjösund viettää aikaa lähinnä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin hän.
Nuorten kiinnostus yrittämistä kohtaan on noussut merkittävästi 2000-luvun aikana.
Muun muassa oman yrityksen perustamisesta kiinnostuneiden ihmisten määrää tutkivan Global Entrepreneurship Monitor -katsauksen mukaan vuonna 2015 jopa 20 prosenttia 18–24-vuotiaista suomalaisista oli kiinnostunut perustamaan oman yrityksen kolmen vuoden kuluessa. Vuonna 2003 kiinnostuneiden määrä oli vain prosentti. Uusi Suomea koskeva tutkimus julkaistaan tänä syksynä.
– En näe mitään syitä tai merkkejä, että osuus putoaisi vuosituhannen alun tasolle, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Petri Salminen kertoo.
Salmisen mukaan nuoria yrittäjiä yhdistää etenkin terve itseluottamus, uskallus kokeilla ja optimistinen suhtautuminen tulevaan. Nämä tekijät eivät ole vuosien saatossa muuttuneet toisin kuin moni muu yrittäjyyteen vaikuttava tekijä.
Ibexin kellot valmistetaan Sveitsissä. Mjösund myy niitä verkon kautta varastostaan.
Salminen ryhtyi yrittäjäksi 23-vuotiaana vuonna 2004. Tuolloin yrityksen perustamiseen tarvittiin hänen mukaansa minimissään 8 000 euron osakepääoma. Nykyään alkupääomaa ei vaadita lainkaan, joten yrityksen perustaminen on merkittävästi helpompaa.
– Teknologian kehittyminen on avannut monella alalla yrittäjyyden kokeilemiselle uusia mahdollisuuksia, eikä yritystä käynnistäessä tarvitse aina sitoa pääomaa esimerkiksi kalliisiin koneisiin tai kivijalkamyymälään, hän lisää.
Suomen Yrittäjien Petri Salminen perusti oman yrityksensä 23-vuotiaana.
Lisäksi start up -kulttuuri on Salmisen mukaan innostanut ihmisiä uskaltamaan ja kokeilemaan omia ajatuksiaan. Yrittäjillä on oma yhteisö, jonka piiristä saa apua ja lisätietoa helposti.
Myös media on voinut vaikuttaa nuorten yrittäjyysinnokkuuteen. Onnistuneita tarinoita on ollut mediassa runsaasti esillä. Ilta-Sanomat on kertonut muun muassa ylöjärveläisestä Jonne Kurikasta, joka perusti 21-vuotiaana LVI-alan firman ja on nyt 32-vuotiaana miljonääri. 17-vuotias Justus Berner taas perusti jopa 10 ihmistä työllistäneen mediayrityksensä 15-vuotiaana.
MjösundILLE oli alusta asti selvää, että hän haluaa luoda vakavasti otettavan, laadukkaan kellobrändin. Siispä kellot piti tehdä Sveitsissä.
Syksyn aikana Mjösund oli yhteydessä moniin eri valmistajiin. Niistä yllättävän iso osa ilmoitti tekevänsä ”sveitsiläisiä kelloja”, vaikka todellisuudessa kellot valmistettiin Hongkongissa.
Lopulta hän löysi Chronon AG Classic -mallin kellon, jonka ulkonäköön hän tykästyi. Niitä oli mahdollista tilata itselle pieniä, noin kymmenen kappaleen eriä.
– Se on tehtaan design, ja sen hinta on siten paljon halvempi.
Mjösund suunnitteli designin yhdessä graafikkoystävänsä kanssa. Logon piti olla yksinkertainen, brändin nimi vetävä. Hän halusi niiden viittaavan johonkin tunnettuun sveitsiläiseen asiaan, joka ei kuitenkaan olisi niin käytetty, että häntä voitaisiin syyttää plagioinnista.
Vuorikauris. Se on englanniksi Alpine ibex.
Ibex! Se oli siinä.
– Se on hyvin helposti muistettava ja ytimekäs nimi, Mjösund sanoo.
Designiksi kelloon tuli vuorikauriin kuva.
– Eikö ole ihan tyylikäs? Mjösund kysyy.
Tältä näyttää Ibexin ensimmäinen myynnissä oleva kellomalli.
Ibexin verkkokauppa avattiin maaliskuussa 2022. Mjösund toimittaa kellot asiakkaille omasta kotivarastostaan. Hänellä olisi ollut vaihtoehtona perustaa myös dropshipping-tyylinen yritys, jollaisessa asiakas saa tilaamansa tuotteen suoraan tavarantoimittajalta. Tällöin yrittäjän tai verkkokaupan pyörittäjän ei tarvitse varastoida tuotetta itse. Tuotteen postituksesta vastaa tällöin kolmas osapuoli.
Kellojen myyminen omasta varastosta mahdollistaa kuitenkin sen, että suomalainen asiakas saa kellon postitse nopeammin – Mjösund kun lähettää sen Suomesta Sveitsin sijaan. Hän myös pystyy tällöin lähettämään mahdolliset lisäosat, käytännössä teräsrannekkeen, samassa postipaketissa.
Toistaiseksi myyntimäärät ovat olleet maltilliset. Mjösund on myynyt ensimmäisen kelloeränsä, 10 kelloa. Ensimmäinen ostaja oli tutun tuttu. Muutamia kelloja on mennyt myös sellaisille ostajille, joita Mjösund ei tunne.
Jotta Mjösundin liikevaihto nousisi plussan puolelle, hänen pitäisi myydä noin kaksi kelloa kuukaudessa. Jossain vaiheessa pitäsi tehdä voittoa niin, että saisi omat firmaan laitetut rahat takaisin – ja kuitattua velat vanhemmille.
Se vie aikaa, mutta onneksi 16-vuotiaalla yrittäjällä sitä on.
Linus Mjösundin tavoite on päästä lukion jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä.
Yrityksen perustaminen on aina riski, eivätkä kaikki ideat kanna. Sen myöntää myös Suomen Yrittäjien Salminen.
Nuorella iällä yrityksen perustaminen on sikäli riskittömämpää, että yrittäjä asuu usein vielä vanhempiensa luona. Vuokraa ei tarvitse maksaa, ja ruoka tuodaan pöytään. Jos firma kaatuu, niin on hävinnyt “vain” rahaa.
Eikä Mjösundin mukaan silloinkaan voida puhua häviöstä.
– Tämä on ollut jo nyt sellainen oppimiskokemus, jota ei voi mitata rahassa.
”
Tämä on ollut jo nyt sellainen oppimiskokemus, jota ei voi mitata rahassa.
Salminen ymmärtää täysin, mistä puhutaan.
– Yrittäjänä pystyy rakentamaan arvokasta verkostoa ja oppii näkemään esimerkiksi kirjanpitoa, verotukseen liittyviä asioita ja saa kokonaiskuvan siitä, miten yhteiskunta toimii.
Tiettyjä asioita Mjösund on jo joutunut oppimaan kantapään kautta. Esimerkiksi sen, että mikäli yrityksen liikevaihto on alle 15 000 euroa, sen ei tarvitse periä asiakkailta arvonlisäveroa. Mjösund luuli, että arvonlisäverottomuus koskee myös sitä, kun hän tilaa kellot kotivarastoonsa Sveitsistä. Tullilta tuli muutaman sadan euron lasku.
Chrono on joutunut nostamaan kellon valmistushintaa, joten Mjösund joutui käyttämään malliin enemmän rahaa kuin oli kaavaillut. Ongelmia on aiheuttanut myös Google Ads, joka on estänyt Mjösundia tekemästä Google-mainontaa. Syynä on se, että hän on alaikäinen.
Mutta sellaista se on, hän sanoo. Nämä pettymykset eivät ole mitään sen rinnalla, mitä hän on merkin omistajana oppinut jo lyhyessä ajassa.
– Ja se tunne, kun myös tuntemattomat ovat ostaneet kellojani… Se on ihan mahtavaa.
Oletko sinä ryhtynyt jo nuorella iällä yrittäjäksi? Kerro oma tarinasi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen samppa.rautio@iltasanomat.fi