Espoolainen henkilö teki lauantaina rikosilmoituksen lintubongareista ja lintukuvaajista.
Rikosilmoituksen aiheena on salakatselu.
Komisario Hannu Väänänen Länsi-Uudenmaan poliisista luonnehtii rikosilmoitusta ”haasteelliseksi tutkia”.
– Tämä on vähän kinkkinen juttu, kun ei ole epäiltyä eikä ehkä oikein rikostakaan, Väänänen sanoo.
Kaiken takana on harvinainen siperialainen rastaslaji, mustakaularastas, joka asettui kuukausi sitten Espoon Latokaskeen erään asunto-osakeyhtiön pihapihlajiin.
Rastasta käy päivittäin kaukoputkilla ja kiikareilla katsomassa ja pitkillä teleobjektiiveilla vaanimassa lintubongareita ja lintukuvaajia.
Yksi bongauksen (harvinainen) alalaji on nähdä tietty laji jokaisena kalenterivuoden päivänä. Lintujen kuvaaminen puolestaan on lintuharrastuksen uusi megatrendi.
Taloyhtiössä asuva henkilö tuntee kotirauhansa häiriintyneen jatkuvasta tarkkailusta ja kuvaamisesta. Hän kokee monilukuisen teknisen välineistön osoittavan omaan asuntoonsa ja makuuhuoneensa suuntaan.
Vaikka lintu löytyi jo joulukuussa, kiinnostus ei ole laantunut.
– Ongelma tässä on se, että salakatseluun syyllistymisen pitäisi olla tarkoituksellista, että katselu on tarkoitettu jonkun ihmisen toiminnan seuraamiseen teknisellä laitteella tai että kuvataan kotirauhan piirin suojaamalle alueelle, Väänänen sanoo.
Harvinaisen rastaan tarkkaileminen ei ole salakatselua.
– Se, että kuljetaan putkien kanssa pihalla tai pihojen läpi ei täytä tämän rikoksen tunnusmerkistöä. Kun lintua kuvataan, silloin tarkoitus on kuvata lintua, ei kotirauhan piiriin kuuluvaa aluetta.
Väänänen luonnehtii rikosilmoitusta ”tosi vaikeaksi tutkia”.
– Ei ole nimetty rikoksesta epäiltyä ja rikoksen mahdollisuus on äärimmäisen pieni.
Jos rikosilmoituksen tehnyt henkilö kokee, että nimenomaan hänen asuntoaan kuvataan, Väänänen neuvoo soittamaan poliisille verekseltään.
– Epäillyn henkilöllisyyden selville saaminen on aina ensiarvoisen tärkeää.
Tällä hetkellä poliisi ei Väänäsen mukaan voi tehdä oikein muuta kuin lisätä valvontaa Latokaskessa.
– Täytyy ilmoittaa partioille, että katsovat, miltä se meno siellä näyttää.
– Se on ymmärrettävää, että kun ihmiset ovat eläneet rauhassa ja sitten tulee harvinainen lintu ja bongareita, niin se voi aiheuttaa hämmennystä ja harmistusta.
– Tämä on onneksi sellainen ongelma, että se poistuu heti kun lintu päättää lähteä.
– Toivotaan nyt kärsivällisyyttä. Ongelma on väliaikainen, jos jos tuollainen harvinainen luontokappale tulee nähtäväksi, niin onhan sekin hienoa, Väänänen lisää.
Hänen kokemuksensa on, että pitkillä ja kalliilla putkilla varustautuneet lintukuvaajat ymmärtävät varsin hyvin, mitä saa kuvata ja mitä ei.
– He tietävät, että jos tulee virheitä tai lapsuksia, niin mahdollinen rikoksentekoväline voidaan menettää tutkinnan ajaksi.
Suomen innokkaimmat bongarit ovat järjestäytyneet Bongariliittoon, joka valvoo ja ohjeistaa jäsentensä käytöstä bongaustilanteissa.
Liiton työvaliokunta antoi jo viime vuoden puolella ohjeet, joissa kielletään menemästä rastastaloyhtiön tontille tai parkkipaikalle ja kehotettiin katsomaan lintua tien varresta jalkakäytävältä tai kiertämään pitempää reittiä metsänreunaan.
Suuri osa Latokaskessa vierailleista lintuharrastajista ei ole Bongariliiton jäseniä, vaan tuiki tavallisia lintuharrastaja ja lintukuvaajia.
Näitä ”tavallisempia” harrastajia siipiensä suojiin kokoava Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry varoitti jäseniään tulehtuneesta tilanteesta sunnuntaina:
”Tringan talven ehkä eniten katselijoita kerännyt yksittäinen lintu on Espoossa talvehtiva mustakaularastas. Linnun vakiopaikka on rivitalon yksityisellä pihalla.
Tringa muistuttaa, että tarkkailu ei saa aiheuttaa häiriötä sen paremmin linnulle kuin paikallisille asukkaille. Mustakaularastaalla on oikeus ruokarauhaan ja asukkailla kotirauhaan. Kotirauhan suojaamien alueiden (kuten asuinrakennusten ikkunoiden) kiikarointi ja kuvaaminen on sekä epäkohteliasta että laitonta, ja asukkaiden huomautuksia aiheesta on syytä kunnioittaa.”
Vakiintuneissa lintuharrastuspiireissä on viime aikoina herättänyt huolta uusi ilmiö, lintukuvaamisen räjähdysmäinen suosion kasvu.
Lintukuvaamisesta on on tullut jokamiehenharrastus, jossa välineistö on laadukasta, mutta harrastuksen perustana ei ole enää lintujen käyttäytymisen tai edes tavallisimpien lintulajien tuntemus.
Tämä johtaa pahimmillaan lintujen häirintään, mikä on voi olla kohtalokasta erityisesti talvipakkasilla.
Muotisuuntana on saada lintu kuvaan mahdollisimman suurena. Niinpä teleobjektiivien hyöty ja linnuille suoma rauha osittain menetetään.
Kokeneet lintuharrastajat taas pyrkivät nykyisin saamaan kohteen jokaisen höyhenen dokumentoitua mahdollisimman tarkasti ja eri suunnista, minkä vuoksi saman linnun äärellä vietetään nykyisin pitkiä aikoja.