Ritva ja Aimo näkevät pihaltaan joka päivä Venäjän – nyt pienessä karjalaiskylässä asiat eivät ole enää ennallaan
Kontu. Niin tienvarsikyltissä lukee.
Nimestä huolimatta emme ole tulleet Taru Sormusten Herrasta -kirjasarjasta tuttuun vehreään hobittikylää, vaikka maisemat upeita ovatkin.
Sen sijaan olemme pienessä Konnun kylässä 30 kilometriä Lappeenrannasta, aivan itärajan iholla.
Paljon tämän lähemmäs Venäjää emme voisi enää päästä. Aimo Tiiri, 82, osoittaa kotipihaltaan syksyn kellertämää metsää muutaman sadan metrin päässä pellon toisella puolella.
– Tuo on jo Venäjää, hän toteaa.
Aimo on asunut koko elämänsä Konnussa, kuten myös hänen puolisonsa Ritva Tiiri, 78.
1930-luvulla koko Kontu kuului vielä kokonaan Suomeen, kuten myös hieman etelämpänä Karjalassa sijaitseva Viipuri. Tuohon aikaan Tiirin kotitilan vierestä kulki tie Viipuriin, ja kontulaiset olivatkin tottuneet asioimaan Lappeenrannan sijaan Viipurissa.
Aimo Tirri on kerännyt teiden varsilta tallin seinälle lähes sata pölykapselia.
Sitten sota vyöryi päälle. Vuosien ajan itärajan maastoa repivät tuhoisat taistelut, joilta Kontukaan ei säästynyt.
– Kaikki talot tuhoutuivat tältä paikalta. Kaksi pommia osui tuohon, Ritva osoittaa kotitalolleen päin.
Aimo on kerännyt vuosien ajan pommien sirpaleita ja muita sodan jälkiä pihaltaan. Metallinpaljastin piippaa vieläkin jatkuvasti.
Lopulta vuonna 1945 solmittiin rauha, jossa Suomi menetti paljon maa-alueitaan. Karjala Viipureineen jäi Venäjälle.
Uusi rajalinja halkaisi Konnun kahtia. Keskelle Viipuriin vienyttä tietä tuli aita.
Aidan toiselle puolelle jäi kaikki, Aimo toteaa. Koulu, mylly, nuorisoseura, järvi sekä 50 kontulaista taloa.
– Ihmiset sijoitettiin sinne tänne, Ritva kertoo.
Silloiselle Neuvostoliitolle jäivät myös Ritvan ja Aimon synnyinkodit. Yhtäkkiä vailla kotia olleet pienet lapset joutuivat lähtemään parin tunnin varoitusajalla evakkoon.
– Äitini kuulemma työnsi minut vaunuissa lahden toiselle puolen, Ritva kertoo.
Aimon perheestä yksi oli evakkomatkalle lähtiessä poissa. Aimon isä ei ehtinyt palata sieltä jostain ennen rauhaa.
Kohtaloksi koitui tarkka-ampuja, jonka luoti lävisti nuoren 24-vuotiaan kontulaisen kypärän.
Aimo Tirri on tehnyt merkinnän kalenteriinsa jokaisesta päivästä 1. tammikuuta 1967 lähtien. – Siinä on yli 20 000 päivää.
Kauas ei Ritvan ja Aimon tarvinnut lähteä kotimaisemistaan. Pariskunta on asunut Konnussa koko elämänsä.
Täällä itäisen naapurimaan läheisyyttä ei juuri ajatella, sillä siinähän se on aina ollut, aivan vieressä.
– Eikä tämä ole vielä lähelläkään, Aimo virnistää.
Hän kertoo edempänä asuvasta rouvasta, joka ikkunan avatessaan näkee kahdeksan metrin päässä kulkevan raja-aidan.
Kontu kuuluu Nuijamaan kylään, jossa sijaitsee yksi Suomen vilkkaimmista raja-asemista. Rajavartiolaitoksen vihertävät kulkuneuvot ovat tyypillinen näky kontulaisille. Marjaretkellä vastaan on voinut tulla koiran kanssa valtioiden välistä viivaa pitkin etenevä rajavartija.
Moni on päätynyt myös rajavartioston ”riistakameraan”.
Aimo on vanha tuttu Rajavartiolaitokselle jo vuosikymmenien ajalta. Vuonna 1996, kun Nuijamaan raja-asemalta oltiin purkamassa vanha vartiotornia, Aimo pyysi saada tornin huipulla olleen valvontakopin itselleen.
Aimo ja Ritva Tirrillä on numero, johon he voivat soittaa rajavartijoille jos näkevät jotain epäilyttävää.
Nyt rakennus lepää Aimon ja Ritvan kotipihalla eräänlaisena kesäkotana. Kopin pöydällä maljakossa on kolme pellistä muotoiltua kukkaa, lahjana pariskunnan pari viikkoa sitten viettämästä 60-vuotishääpäivästä.
– Saavutus lajissaan, Ritva naurahtaa merkkipäivälle.
Sodan jälkeen elämä Konnussa on palannut hiljakseltaan takaisin arkiseen uomaansa.
Kahdeksan vuosikymmentä kylässä on menty Ritvan mukaan ”vanhaan viisiin” vailla suurempaa huolta.
Tuolla on Venäjä. Tiirien kodin viereisen pellon takainen metsä on jo itänaapurin puolella.
Tämän vuoden helmikuussa, Venäjän hyökätessä Ukrainaan, moni asia kuitenkin muuttui.
Ritvan iloiset kasvot vakavoituvat asiasta puhuessa. Hän tietää, millaista on menettää koti sodan tieltä.
Koskaan aiemmin Ritva ei ole ollut näin huolissaan kuin nyt.
– Totta kai sitä miettii, pysyykö tämä samanlaisena. Tilanne näyttää niin epävarmalta.
Kevään jälkeen tilanne muuttui myös itärajalla. Yhtäkkiä Rajavartiolaitoksen autoja on vilkkunut aiempaa useammin kylän raitilla.
– Yksi meni tuosta meidän ohi viime yönäkin kahden aikaan, Ritva mainitsee.
Pariskunta on huomannut selkeän muutoksen myös taivaalla. Kesästä lähtien rajaa valvovia helikoptereita on lentänyt Konnun yllä huomattavasti enemmän. Yksi tummanvihreä kopteri kiitää yli haastattelunkin aikana.
Kesällä Ritva koki myös jotain ennenkuulumatonta. Rajapartio pysäytti takaisin kotiinsa tuttua reittiä polkeneen kontulaisen.
– ”Millä asialla olet liikkeellä”, he kysyivät minulta topakasti. Koskaan aiemmin eivät ole rajamiehet kysyneet minulta mitään, Ritva kertoo.
Aimo Tirri on löytänyt pihamaansa mullista lukemattomia sota-ajan jäänteitä ja kerännyt ne 1800-luvun lopulta olleen aitan seinille ja sisuksiin. Puoliso Ritva Tirri kutsuu rakennusta vitsaillen ”törkypaikaksi”.
Syksyn aikana rajavalvonnan läsnäolo on korostunut entisestä.
Parisen viikkoa sitten Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti maahan osittaisen liikekannallepanon. 300 000 reserviläistä päätettiin liittää vahvistamaan Venäjän pahoin heikentyneitä sotavoimia Ukrainan rintamilla.
Heti Putinin julistuksen jälkeen Venäjällä alkoi todellinen joukkopako. Ihmiset päättivät paeta sotavoimiin joutumista. Kymmeniä tuhansia venäläisiä suuntasi sillä hetkellä myös Suomen rajalle.
Raja-asemille kerääntyi satojen metrien mittaiset pitkät autoletkat. Rajan yli tuli myös paljon armeijaikäisiä nuoria miehiä, mikä on herättänyt myös keskustelua Suomen turvallisuustilanteesta.
Aimo astelee pihallaan tyynenä. Hän tuumaa, ettei yksittäinen kontulainen voi asioiden suuntaa voi muuttaa.
– Onneksi meillä on hyvät viranomaiset, jotka hoitavat asiansa.
Ritva ja Aimo Tirrin tontilla olevan valtavan puutoteemin runko on peräisin Venäjältä. – Yksi siipi painaa 85 kiloa, tolppa lähes kolme tonnia, Aimo sanoo.
Tällä viikolla Suomi sulki itärajansa venäläisiltä turisteilta. Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) mukaan päätöksen yhtenä syynä on juuri Venäjän aloittama liikekannallepano.
Ritva kertoo ymmärtävänsä, ettei moni halua tulla lähetetyksi sotaan. Silti asia saa hänet mietteliääksi.
– Eihän koskaan voi tietää varmaksi, ketä sieltä tulee. Kyllä keinot keksitään, jos todella yli halutaan.
Kyseessä ei olisi ensimmäinen kerta, kun Kontuun tullaan laittomasti itärajan takaa.
1990-luvun lopulla Konnussa vietettiin suurta kyläjuhlaa, johon oli kokoontunut runsaasti entisiä ja silloisia kontulaisia.
Päivän aikana juhlaväki oli kummastellut, miksi Rajavartiolaitoksen helikopterit pörräsivät niin sankoin joukoin ilmassa tuntien ajan.
Seuraavana aamuna Tiirien kotitalon viereen oli ilmestynyt kymmenen rajapartiota autoineen.
Vastapäisestä ojasta nostettiin ylös helteen ja nälän uuvuttama venäläissotilas. Hän oli ryöminyt koko matkan Venäjältä Suomeen. Kuraiset housut olivat lähes puhki polvien kohdalta.
Rajavartijat kertoivat myöhemmin Ritvalle ja Aimolle, että mies oli karannut Suomeen armeijassa kokemaansa rajua simputusta.
– Kai hän haki turvapaikkaa täältä, Ritva tuumaa.