Saamelaisalueen tytöt ovat aktiivisia, tiedostavia ja rakastavat kotiseutuaan, kertoo väitöstutkimus
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan kotiseudun historia on pohjoisen tytöille tärkeä ja he tuntevat sen hyvin. Helena Ristaniemi on tutkinut aihetta väitöskirjassaan ”Täällä on merkitystä mihin sukuun synnyt, se vaikuttaa kaikkeen.” : historiatietoisuuden muotoutuminen ja merkitykset Suomen saamelaisalueen tyttöjen elämässä.
Väitöskirjassa selvitetään, millaisia merkityksiä kotiseudulla ja paikallisella historialla on pohjoisimmasta Suomesta kotoisin oleville tytöille.
Ristaniemen tavoitteena on ollut tuottaa uutta tietoa pohjoisen tyttökulttuureista. Suurimpina eroina etelän tyttökulttuureihin hän mainitsee luonnon ja perheen merkityksen pohjoisessa asuvien tyttöjen elämässä. Haastatellut viettävät paljon aikaa luonnossa ystäviensä ja perheidensä kanssa.
– Aiempi tutkimus on jonkin verran puhunut siitä, kuinka perheen merkitys nuorille vähenee, mutta kaikki haastattelemani tytöt puhuvat paljon ja todella lämpimästi omasta perheestään.
Ristaniemen haastattelemat tytöt ovat hyvin kotiseuturakkaita. Osa heistä muutti tutkimuksen aikana opintojen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Muuttaneet muistelivat uudessa ympäristössä lämmöllä kotiseutuaan.
– Monesti aiemmassa tutkimuksessa, varsinkin tyttöjen kohdalla, harvaan asutuilta seuduilta halutaan muuttaa pois. Kotiseutua ei välttämättä arvosteta vaan sitä jopa ehkä on hävetty. Nämä minun haastattelemani nuoret olivat todella ylpeitä omasta pohjoisesta kodista ja sitä haluttiin kuljettaa mukana myös uusissa elämänvaiheissa.
Saamelaisalueella elävät tytöt tuntevat kotiseutunsa historian
Muhokselta kotoisin oleva Ristaniemi alkoi tehdä historian oppiaineen väitöskirjaansa Northern Rural Youth in Flux -hankkeessa, jossa seurataan pohjoisessa asuvia nuoria ja heidän elämäänsä liittyviä kysymyksiä.
Ristaniemi on aiemmin tarkastellut saamelaisnuorten koulukokemuksia saamelaisen kulttuurin gradussaan. Jo siellä nousi esiin, kuinka nuoret puhuivat vanhempien ja isovanhempien kouluajoista ja siitä, miten se näyttäytyy myös nykyhetkessä.
– Historian läsnäolo jäi kiinnostuksen kohteeksi, ja väitöskirjassa oli mahdollisuus laajentaa ylisukupolvisuuden teemaa vähän laajempiin konteksteihin, kertoo Ristaniemi väitöskirjansa lähtökohdasta.
Väitöstutkimuksen keskiössä olivat paikallisten historioiden merkitykset. Tutkimuksessa mukana olleet tytöt tuntevat hyvin pohjoisen kotiseutunsa historiaa.
– Kaikki nuoret ovat hyvin historiatietoisia, ja historiasta on puhuttu varmasti kodeissa ja paikallisessa yhteisössä paljonkin.
Helena Ristaniemi kertoo Suomen saamelaisalueella elävien tyttöjen historiatietoisuutta käsittelevästä väitöskirjastaan:
Tutkimuksen nuoret kritisoivat perinteisiä sukupuolinormeja
Väitöstutkimuksessa oli haastateltavana 12 Suomen saamelaisalueella elävää tyttöä, joista osa sanoi olevansa saamelaisia ja osa suomalaisia.
Haastatellut tytöt olivat tutkimuksen alkaessa 14–15-vuotiaita. Aineiston keruu kesti puolitoista vuotta ja heitä haastateltiin sinä aikana kolme kertaa. He esiintyvät väitöskirjassa anonyymeinä.
– Ollaan mahdollisimman laajasti pyritty Suomen saamelaisalueelta nuoria löytämään niin, että he eivät paikantuisi mihinkään yhteen nuorisojoukkoon tai ryhmään.
Syrjäkylämäisyys on saamelaisalueella asuvien nuorten tyttöjen elämästä Ristaniemen mukaan kaukana. Tutkija kuvailee haastateltuja aktiivisiksi ja tiedostaviksi.
– Esimerkiksi kun keskusteltiin ammatinvalinnoista ja he pohtivat vaikkapa poronhoitoa, niin sitä tarkasteltiin sellaisen linssin kautta, että kuinka sukupuolen rooli on muutoksessa. Toisaalta myös ehkä kritisoitiinkin perinteisiä sukupuolinormien asettamista. Kaikki ei ollut sellaista, että tunnistetaan ja hyväksytään, vaan myös kritisoidaan ja halutaan mennä eteenpäin ajatuksissa ja asenteissa.
Kotiseuturakkaus näkyy tulevaisuuden suunnitelmissa
Tutkijan yllätti se, miten saamentutkimuksesta ja saamelaispolitiikasta tutut käsitteet olivat mukana haastateltujen puheissa. Käsitteiden avulla tarkasteltiin oman perheen ja yhteisön historiaa.
– He puhuivat vaikkapa suomalaistamisesta ja norjalaistamisesta, ja niiden kautta myös hahmotetaan menneisyyden kysymyksiä.
Paikallishistorian keskeisyys ja kotiseudun merkitys näkyvät myös haastateltavien tulevaisuuden suunnitelmissa. Erityisesti saamelaistaustaiset tytöt miettivät ammatinvalintaa siitä näkökulmasta, että voisivat elää tulevaisuudessakin kotiseudullaan.
– Saamen kieli ja kulttuuri koettiin tärkeiksi ja sellaisiksi asioiksi, joita haluttiin vaalia myös omassa tulevaisuudessa. Saatettiin vaikkapa toisen asteen opintojen jälkeistä vaihetta pohtia sillä tavalla, että mikä voisi olla sellainen ammatti, mikä mahdollistaa paluun pohjoisille alueille.
Filosofian maisteri Helena Ristaniemen väitöstilaisuus on Oulun yliopistolla tammikuun 27. päivänä 2023. Vastaväittäjänä toimii professori Sanna Valkonen Lapin yliopistosta ja kustoksena dosentti Kaisa Vehkalahti Jyväskylän yliopistosta.