”Nyt ei naurata”, totesi ministeri Kiuru koronatilanteesta. Rämmimme jälleen pandemian uutta vaihetta.
Yleinen väsymys näkyy. Nauru ei auta väärässä paikassa, ja murheellisten kuullen on puhuttava hiljaa.
Mutta jestas, että juuri nyt kaipaan huumoria.
Nauru tuntuu mahtavalle. Mahanpohjasta lähtevä nauruhepuli, joka saa vedet valumaan silmistä, hihitys, hörähdys tai hekotus.
Äskettäin tutkijat todensivat 65 eläinlajin nauramista. Tutkimus on varmasti naurattanut näitä lehmiä, koiria, rottia, hylkeitä ja muita.
On järkyttävän pönttöpäistä, että tähän asti olemme ajatelleet vain muutaman eläinlajin kykenevän nauruun.
Eläimillä, myös meillä ihmisillä siis, nauru on paitsi kikatusta kutittaessa, myös vapautunutta ääntelyä joka kertoo yhteisestä taajuudesta vailla vihamielisyyttä.
”Pohjois-Koreassa diktaattori kielsi naurun. Terveeseen yhteiskuntaan nauru mahtuu aina. Järjestelmällekin voidaan nauraa yhdessä.
Porukassa ja yhteiskunnassa jaettu, hyväntahtoinen nauru on yllättävän tärkeää. Miten jyrkästi erilaisten kantojen sovittelua auttaa pienikin jaettu huumori.
On aina palkitsevaa nähdä ihmisen nauravan aidosti, ei opetellusti tai väkinäisesti. Kun ihminen nauraa sydämestään, hän avaa oven ja astuu rooleistaan ulos.
”Nauru yhdistää. On lähes mahdotonta pitää etäisyyttä tai arvojärjestyksiä, kun ulvomme naurusta. Nauru on voima demokratialle”, tiivisti John Cleese, Monty Python -sketsiryhmän jäsen.
Pohjois-Koreassa diktaattori kielsi naurun. Terveeseen yhteiskuntaan nauru mahtuu aina. Järjestelmällekin voidaan nauraa yhdessä.
Aiempina vuosina totesimme viiden hengen perheen kinastelukäyrän nousevan, kun olimme olleet kaksi viikkoa tiivisti yhdessä.
Pandemia-ajan erittäin tiivistä yhdessäoloa on nyt 95 viikkoa takana. 95 viikkoa! On siinä madallettu käyrää ja ylläpidetty toimintakykyä.
Ja naurettu. Tähän vaiheeseen osui se, kun lasten parasta huumoria on äidin ja isän hiillostaminen. Historiankokeeseen kerratessa vanhemmat sijoittuvat rautakauden ja faaraoiden väliin. Palautuksena meiltä tulee surkeita puujalkavitsejä.
”Porukassa ja yhteiskunnassa jaettu, hyväntahtoinen nauru on yllättävän tärkeää. Miten jyrkästi erilaisten kantojen sovittelua auttaa pienikin jaettu huumori.
Ei jokainen päivä ole riemujuhlaa. Erään tutkimuksen mukaan nelikymppinen nauraa neljä kertaa päivässä, taapero sata kertaa. Mihin nauru häviää meillä aikuisilla?
Naurun terveysvaikutukset on moneen kertaan todennettu.
Nykyihminen kehittyi 300 000 vuotta sitten. Ja vain viimeisten satojen vuosien aikana moderni ihminen on lähes tuhonnut kotiplaneettansa. Tämän haudanvakavan faktan ympärille olen rakentanut työni.
Mutta ovatko nämä työt tosikkojen hommia? Päinvastoin. Työstä ja taitavista, hauskoista työkavereista saa iloita.
Emme pääse tuloksiin mailaa puristamalla, mutta leikkisä mieli saattaa keksiä vaikka mitä. Ja leikkisän mielen kanssa kulkee nauru. Huumorintaju on usein myös suhteellisuuden- ja tilannetajua.
Ja mikä tärkeintä: nauru on toivoa. Ja toivo on jaksamisen ja muutoksen polttoaine. Se ei saa loppua kesken.
Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.