Äiti itkee aikuisen poikansa vierellä silmät punaisina Vaalimaan raja-asemalla. Hän pelkää, että hänen poikansa lähetetään rintamalle.
– He vievät nyt kaikki, he eivät välitä, hän sanoo.
Noin kolmekymppinen poika ei ole ollut terveyssyistä asevelvollinen, mutta nyt hänet voitaisiin viedä Ukrainaan tykinruoaksi.
Pietarilaisen äidin ja pojan kannalta tilanne on ainakin toistaiseksi hyvä, sillä he ovat päässeet rajan yli Suomeen. Heillä on turistiviisumi, mutta äiti tahtoo järjestää pojalleen pysyvän paikan Suomesta tavalla tai toisella.
Venäjällä on täysi paniikki, tilanne on paha, ja me pakenemme, poika kertoo. Rajan ylittäminen oli hänen mukaansa vaikeaa Venäjän puolella, ja rajavirkailijat kyselivät paljon.
He ovat kuulleet huhuja siitä, että Venäjä sulkee rajan kokonaan. Ajatus pelottaa heitä.
Venäläinen oppositiomedia Meduza uutisoi sunnuntaina, ettei Venäjä jatkossa päästäisi asevelvollisikäisiä miehiä lähtemään maasta.
Toppatakkiset äiti ja poika eivät uskaltaudu kuviin tai kertomaan nimiään.
Lue lisää: Meduza: Venäjä aikoo kieltää palvelusikäisiltä miehiltä maasta poistumisen
Monet jaloittelivat odottaessaan vuoroaan rajalla.
Dmitri, 38, vaikuttaa iloiselta. Monet muutkin hymyilevät leveästi tupakkapaikalla raja-asemalla. Ovathan he Suomessa, ja se tuntuu heistä lottovoitolta. Lisäksi odotus on ohi. Dmitri saapui Pietarista rajalle puoli kahdeksalta, ja nyt viiden tunnin jonottelun jälkeen jalkojen alla on Suomi ja siten Schengen-alue.
– Me pakenemme. On huhuja, että Suomen raja suljetaan, eikä pois enää pääse, hän sanoo.
Se on totta. Ulkoministeri Pekka Haaviston mukaan hallitus aikoo päättää tällä viikolla, että venäläiset turistiviisumit pätevät vain poikkeustapauksissa kuten perhesyistä. Päätös tullee heti voimaan rajalla.
Dmitri jätti vaimonsa ja lapsensa taakseen Pietariin. Hänen Schengen-viisuminsa on voimassa 90 päivää, ja sen aikana hän etsii paikan, johon hän voi asettua ja jonne hänen perheensä voi tulla. Todennäköisesti se tarkoittaa Turkkia, missä venäläisiltä ei vaadita viisumia.
– En ole ensimmäisenä vuorossa, mutta se ei takaa mitään, hän sanoo liikekannallepanosta.
Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu sanoi keskiviikkona, että osittainen liikekannallepano koskee 300 000:ta venäläistä, mutta Novaja Gazeta Europen käsiinsä saamien asiakirjojen mukaan virallinen päätös koskee miljoonaa miestä.
Dmitri on ammatiltaan terapiaan ja vatsaelinsairauksiin erikoistunut lääkäri. Hän sanoo, ettei siksi halua nähdä enempää verta eikä kenenkään kuolevan.
– Mitä voin ajatella tästä sodasta. Se on valtava ongelma maalleni, joka aloitti hyökkäyssodan, ja se on aivan kamalaa. En kestä sitä, että omat maanmieheni tappavat toisen maan ihmisiä. En voi hyväksyä sitä.
Hän sanoo alkukantaisen hyökkäyssodan olevan luonteeltaan kuin keskiajalta. Sitten vihainen bussikuski tulee hakemaan hänet bussiin, jossa kaikki jo odottavat.
Jonotusta Vaalimaan raja-asemalla.
Vaalimaan raja-asemalla on maanantaina suhteellisen rauhallista. Jonoa kyllä on, mutta sen pää sentään näkyy. Viikonloppuna autoletka kiemurteli puolen kilometrin mittaisena, ja jotkut odottivat jopa 15 tuntia ylittääkseen rajan. Kaakkois-Suomessa rajan ylitti viikonloppuna yli 15 000 ihmistä.
Lue lisää: Yli 15 000 venäläistä tuli rajan yli Kaakkois-Suomessa viikonlopun aikana
Rajalla on nyt auki kuusi kaistaa ja erityiskaista, johon ajavilla on jotain ilmoitettavaa. Kuskit ja virkailijat toimivat rutiinilla: konepelti ylös, takaluukku auki, viininpunaiset passit käteen. Virkailijat kumartuvat taskulamput käsissään tarkastamaan autot. Jokainen tarkastetaan.
Puomi ylös, puomi alas. Kaikki sujuu rauhallisesti. Emme näe ketään käännytettävän, mutta virkailijoiden mukaan viikonloppuna tuli vastaan joitakin kertaviisumien väärinkäyttöyrityksiä.
Jokainen auto tutkitaan.
Autokanta on pääosin isoa ja kiiltävää. On Mercedeksiä, Porscheja, Audeja, Chevrolet, Volvoja ja muita eurooppalaisia ja japanilaisia autoja, monet katumaastureita. Raha helpottaa, jos aikoo jättää kaiken taakseen. Poikkeuksen sääntöön tekee yksi ränsistynyt Lada.
Venäläiset rekisterikilvet kertovat, mihin auto on rekisteröity. Valtaosa on Pietarista tai sen alueelta, mutta todella monet kilvet johtavat miltei kymmenen tunnin ajomatkan päähän Moskovaan. Kauempaakin tullaan: yksi auto on Siperiasta, toinen Tatarstanista.
Huomio kiinnittyy myös suksibokseihin, joita todella monen auton katolla on, vaikka edellisestä hiihtokaudesta on pitkä tovi. Se voi kertoa jostain – tai olla kertomatta. Vain harva auto tursuaa tavaraa kuin lapsiperheen lomamatkalla tai pakomatkalla entisestä elämästä.
Dmitri B., 26, ei vielä tiedä, onko takaisin palaamista Pietariin. Laukut on kyllä varuiksi pakattu, mutta hän aikoo päättää tulevaisuudesta vasta kahden päivän päästä, kun työmatka pelialan konferenssiin Suomessa on ohi.
– Ehkä menen Turkkiin ja vietän siellä talven, kunnes tilanne rauhoittuu. Lopulta haluan palata Venäjälle, mutta jonkun pitäisi rakentaa uusi Venäjä.
Sotia ja tappaa hän ei halua. Ihmisiä voi tappaa videopeleissä mutta ei oikeassa elämässä, hän sanoo.
Eikä hän ymmärrä, miksi Venäjään pitäisi liittää uusia alueita, kun Venäjän maa-alasta on muutenkin vain viisi prosenttia käytössä.
– Jos jotenkin joutuisin sotaan, menen vankilaan, hän sanoo.
– Jos Venäjällä olisi vallankumous, olen valmis. Jos tilanne muuttuu, olen siellä, mutta en usko vallankumoukseen.
Hän ei usko nopeaan muutokseen. Mielenosoitukset eivät auta Venäjällä mitään, hän sanoo, eikä vaihtoehtoisia johtajakandidaatteja hänen mukaansa ole. Koko hallitus pitäisi Dmitrin mukaan vaihtaa – mutta mihin.
– Viimeinen ihminen, joka pystyi johtamaan muutosta, tapettiin vuonna 2015 hän sanoo ja viittaa Boris Nemtsoviin.
Dmitri ei pidä nykyoppositiosta, joka hänen mukaansa haluaa tuhota kaiken.
– En usko, että se on hyvä ajatus. Ei kaikki nykyisen hallituksemme rakentama ole pahaa. Se on tyhmä lähtökohta.
Hän sanoo seuraavansa uutisia sekä venäläis- että ukrainalaismyötäisistä lähteistä, joita hän kutsuu molempia propagandaksi. Hän puhuu hyvää englantia ja työskentelee ulkomaalaisten kanssa.
– On parempi, ettei usko ketään. Jos haluaa auttaa, kannattaa auttaa ihmisiä.
Viereen tulee hänen ystävänsä, jonka kädessä lompakossa on paksu tuppo sadan euron seteleitä. He suuntaavat yhdessä koti länttä.
Tatjana ja Aleksandr ylittivät rajan pyörällä.
Tatjana, 36, ja Aleksandr, 42, löysivät ohituskaistan Suomeen. He pyöräilevät temppuunsa silmin nähden tyytyväisinä tarkastuspisteeltä poispäin reput selässä.
Aleksandrin vaimo ajoi heidät vajaan kolmen tunnin matkan Pietarista rajalle, jossa he vaihtoivat kaksipyöräisiin välttääkseen autojonon. Kohta he tapaavat suomalaisen ystävänsä, jonka kanssa he suuntaavat pelaamaan pingistä.
Rajalla on myös muutamia busseja.
Viimeisenä puhumme nuorelle venäläisäidille, joka kantaa vauvaa sylissä. Takana on viiden ja puolen tunnin odottaminen, äiti huokaisee kuolemanväsyneenä ja jatkaa autolle.