Totuus tietokoneiden käytöstä lukioissa: oppilaat katsovat tunneilla salaa Netflixiä ja shoppailevat kenkiä
Lukio opiskellaan Suomessa lähes kokonaan digitaalisten oppimateriaalien avulla. Syynä on oppivelvollisuuden pidentäminen. Kuntien on kustannettava oppimateriaalit lukiolaisille. Digi on halvin ratkaisu.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ jakoi Ylelle maaliskuussa julkaistavan selvityksen lukuja, joiden mukaan digitaalisen oppimateriaalin osuus käytetyistä oppimateriaaleista on 75–100 % suurimmassa osassa lukioita.
Toisen asteen opinnot muuttuivat syksyllä 2021 maksuttomiksi.
Digioppimateriaalien käyttö aiheuttaa kuitenkin arjessa ongelmatilanteita, joita ei olisi aiemmin tullut vastaan.
Oppilaat katsovat tunneilla suoratoistopalveluita
Lukioissa on huomattu ilmiö, että opiskelijat harhautuvat katsomaan tunneilla suoratoistopalveluita, vaikka heidän pitäisi tutkia oppimateriaaleja tietokoneellaan.
Ilmiötä on todistanut kaveripiirissään vantaalaisen Vaskivuoren lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Marta Sundell. Hänen mielestään oppilaiden keskittymiskyky on heikko.
Sundellin mukaan osa opiskelijoista varaa joka tunnille eri sarjan.
Jotkut puhuvat ihan ääneen, että ”jes, nyt on historiaa, pääsee katsomaan Modernia perhettä”, Sundell kuvailee.
Moderni perhe on Disneyn komediasarja.
Sundell myöntää, että harhailua sivustoilla tunnin aikana tapahtuu hänelle itselleenkin.
– Välilehdissä on auki ne kaikki oppimateriaalit ja muistiinpanovälineet, mutta sitten avaa helposti uuden välilehden ja tulee vaikka joku sivuajatus, että ”hei, millainen sää tänään on”, Sundell pohtii.
Tikkurilan lukion filosofian ja elämänkatsomustiedon lehtori Antti Kuusela on huomannut saman ilmiön.
Hän on nähnyt, kuinka tunneilla ostetaan kenkiä netistä ja katsotaan Netflixiä.
– Oikein itse hätkähtää, että yrittää sydänverellä opettaa Platonista ja ihmiskunnan historiasta ja sitten toinen pelaa shakkia tai katsoo Netflixiä samalla, sanoo Kuusela.
– Kyllä siinä opettaja saa olla aika lailla hereillä, että siellä ei kauheasti touhuttaisi muuta kuin opiskeltaisi, lisää puolestaan äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Minna Moisanen Kerttulin lukiosta Turusta.
Marta Sundell pohtii videolla, että kun kotona on somessa ja vielä koulussa katsoo ruutua, vuorokauden kokonaisruutuaika on suuri.
Tekniset ongelmat ja käyttöliittymien hankaluus vaivaavat
Kuuselalle tekniikan kanssa painiminen on lähes viikoittaista.
– Meillä on koulussa koulun verkko, mutta kyllä se, että jos sitä tuhat opiskelijaa käyttää kerrallaan ja kaikki katsovat jotain videota sieltä omasta kirjastaan, niin kyllä sen voi jokainen ymmärtää, ettei se todennäköisesti kovin hyvin toimi, sanoo Kuusela.
Kuusela kertoo, kuinka oppilas saattaa myös unohtaa kannettavan tietokoneen latauspiuhan kotiin tai oppimisalustalle kirjautumisessa voi ilmetä ongelmia, jolloin opettaja ei voi paljoa tehdä.
Lisäksi Kuusela nostaa esille, että monista digitaalisista kirjoista voi olla vaikea hahmottaa, kuinka pitkä esimerkiksi yksi luku on, koska kirjaa vain rullataan alaspäin. Opiskelijalle tämä voi aiheuttaa Kuuselan mielestä jopa toivottomuutta, kun digitaalinen oppimateriaali on niin avoin.
– Se on helppo hahmottaa, että kun luen tämän kirjan kuuden viikon aikana, niin se on siinä. Oppimiskokemus on toisenlainen digikirjassa, jossa voi linkillä päätyä johonkin, josta aukeaa loputon internetin maailma, Kuusela pohtii.
Lappeenrannan lyseon lukion matematiikan ja fysiikan opettaja Riitta Salmenoja mainitsee digitaalisten oppimateriaalien varjopuoleksi omassa aineessaan myös käyttöliittymät, joista pitäisi hänen mielestään tehdä parempia.
– Jos on tottunut paperikirjaan, niin siinä on iso ero, millaiset valikkorakenteet digitaaliseen kirjaan on tehty, Salmenoja sanoo.
Salmenoja on laittanut merkille, että eri kustantajien käyttölogiikat voivat erota toisistaan, mikä vaatii opiskelijalta tottumista.
Vaskivuoren lukion opiskelijan Marta Sundellin mukaan riippuu paljon oppiaineesta, kuinka hyvin digimateriaalit toimivat opetuksessa. Esimerkiksi matematiikassa ja kemiassa digitaalisuus tuottaa hänen mielestään vaikeuksia.
– Oppitunneilla ei saa käyttää laskinta tai viivotinta. Kaikki on koneella, ja se on tosi raskasta, Sundell sanoo.
Tältä näyttää matematiikan kirja digiversiona:
Oppimateriaalien digitaalisuudessa myös hyviä puolia
Keskustelussa oppimateriaalien digitaalisuudesta kuuluu kritiikki, mutta hyviäkin puolia löytyy.
Turun Kerttulin lukion opettaja Minna Moisanen allekirjoittaa, että hänen oppiaineeseensa, äidinkieleen ja kirjallisuuteen, digimateriaalit sopivat.
– Olen ottanut erittäin iloisena vastaan nämä uudet hienot materiaalit, koska digitaalisuus on mahdollistanut muun muassa sen, että me pystytään käyttämään videomateriaaleja aiempaa paremmin, sanoo Moisanen.
Moisanen tunnustaa, että ei kaipaa vanhoja paperipinoja tai opiskelijoiden käsin kirjoittamien tekstien lukemista – ”hieroglyfien tulkitsemista”, niin kuin hän asian ilmaisee.
– Koska äidinkielessä kirjoitetaan hyvin paljon tekstejä, niin tekstin muokkaaminen näillä digitaalisilla työkaluilla on paljon helpompaa ja nopeampaa, kuin se aiempi pyyhekumilla suttaaminen, Moisanen summaa.
Myöskään matematiikan ja fysiikan opettaja Riitta Salmenoja ei palaisi takaisin pelkästään fyysisten oppikirjojen pariin. Hän kuitenkin painottaa, että opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus valita oppimisen tueksi myös kynää ja paperia halutessaan. Salmenojan tunneilla myös puhelimen laskin on sallittu.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.