Turistien suosima bilepaikka myytiin venäläismiljonääreille huipputason kylpyläksi – nyt koko komeus rämettyy Saimaan rannalla

Juttusarjassa IS vierailee unohduksiin jääneillä paikoilla.

Lapsilaumat eivät enää kirmaa iloisina kauniilla hiekkarannalla, ei soi soitto rantaravintolan tansseissa, eivätkä alueella sosiaalista lomaa viettävät perheet osallistu ohjaajien järjestämään harrastustoimintaan.

Vuosi ennen Lomaliiton konkurssia venäläisille miljonääreille vuonna 2008 myyty lomakeskus on nyt autio ja tyhjä. Alue on metsittynyt lähes umpeen, rakennukset lahoavat pystyyn. Osa niistä on joutunut silmittömän vandalismin ja hävityksen kohteiksi.

– Sääli Sulkavaa, että niin suosittu, luonnonkaunis ja tulosta tehnyt paikka ryssittiin näin perusteellisesti, harmittelee lomakeskuksen viimeisenä päällikkönä ollut Jaana Komi.

Hänen lomakeskusmuistonsa ulottuvat 1980-luvulle. Jo lukioikäisenä hän oli kolmena vuotena kesätyöntekijänä Lomaliitolla Sulkavan Vilkaharjulla. Paikka oli silloin myös seudun asukkaiden ja turistien suosima bilepaikka.

– Se oli huimaa menoa silloin. Joka paikkaan oli älyttömän pitkät jonot, kun suuret ikäluokat liikkuivat. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä, kun isännät maakunnasta tulivat Lomaliitolle juhlimaan.

Mutta elämä Lomaliitolla Sulkavalla ei ollut pelkkää biletystä. Lomakeskuksen keskeisintä toimintaa olivat kuitenkin sosiaaliset lomat. Niitä järjestettiin perheille, joilla ei itsellään ollut kesämökkejä tai varaa omakustanteiseen matkailuun lomakeskuksissa. Sosiaaliset lomat maksoivat Lomaliiton taustayhteisöt, kunnat ja Raha-automaattiyhdistys.

Sulkavan Lomakeskus oli kesäpaikka. Siellä majoittui parhaina aikoina satoja lomalaista viikoksi kerrallaan. Käyttöaste oli 100 prosenttia. Lomalaisille oli myös ohjattua toimintaa. Sitä heille suunnittelivat ja järjestivät palkatut lomaohjaajat.

Isoja kansanjoukkoja kokoavia tapahtumia lomakeskuksessa olivat muun muassa Sulkavan suursoudut ja Sulkavan yöuistelu. Soutujen ajaksi koko lomakeskus varattiin niitä varten. Se oli aikaa, jolloin suursouduissa oli jopa 10 000 osanottajaa. Myös juhannusjuhlissa lomakeskus oli tupaten täynnä väkeä.

Jaana Komilla on hyvät muistot lomakeskuksessa viettämistään kesistä. Lukioajan kesätöiden lisäksi hän oli kahdeksan kesää lomakeskuksen päällikkönä sen viimeisinä vuosina.

Vielä tuolloin lomakeskus tarjosi kesätyötä noin 30 hengelle. Työväki tuli ympäri Suomen. Suuri osa työväestä asui lomakeskuksessa koko kesän.

– Meillä oli valtavan hyvä ja tiivis työyhteisö. Niiltä ajoilta minulle on jäänyt vain hyviä muistoja ja pysyviä ystävyyssuhteita, Komi muistelee haikeana.

Sulkavan lomakeskuksen myynti tuli henkilökunnalle yllätyksenä. Siitä ei kerrottu etukäteen. Paikka oli kuitenkin kannattava ja muun muassa sen majoitustiloja oli kunnostettu vielä 2000-luvulla.

Lomaliitto oli ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo pitkään. Rahaa jouduttiin pumppaamaan muun muassa 1982 liitolle hankittuun, raskaasti tappiolliseen hotelli Korpilampeen. Myös Ylläkselle rakennettu Ylläs-Saaga vei liiton rahaa enemmän kuin tuotti.

Konkurssin välttääkseen Lomaliitto myi osan lomakohteistaan. Sulkavan lomakeskus oli yksi niistä. Se myytiin vuonna 2008 venäläisille miljonääreille 1,3 miljoonalla eurolla. Sillä ostajat saivat muun muassa noin 15 hehtaaria luonnonkaunista harjumaata, lähes puoli kilometriä Saimaan hiekkarantaa, ravintolan, kolme rivitaloa, 10 lomamökkeinä toiminutta paritaloa, yhteiskäytössä olleen Ilolaksi kutsutun vapaa-aikatalon sekä kaksi rantasaunaa.

Uudet omistajat esittelivät suuria suunnitelmia paikalle rakennettavasta kymmenien miljoonien eurojen huipputason kylpylästä. Hanke ei kuitenkaan ole edennyt puheita pitemmälle.

Yli 30 vuotta Lomaliitolla työssä ollut Tiina Raninen sai Sulkavan Lomakeskuksen myynnin jälkeen tehtäväkseen tyhjentää se irtaimistosta. Raninen oli tuolloin hotellinjohtajana Lomaliiton Kylpylä-Kasinolla Savonlinnassa. Sitä ennen hän oli pitkään toiminut Lomaliiton Punkaharjun yksikköjen päällikkönä.

Lomakeskuksen tyhjentäminen oli iso urakka. Osa käyttökelpoisesta kalustosta ja esineistöstä vietiin Lomaliiton muihin Savonlinnan seudun yksiköihin, osa kaupattiin huutokaupalla. Niitä pidettiin ainakin kaksi.

– Kansaa oli huutokaupoissa kuin Kaikuvuoren kisoissa. Myynnissä oli muun muassa kalusteita, astioita, kanootteja ja veneitä. Joku huusi leikkimökinkin ja nosti sen kuormaajalla traktorin kyytiin. Paremmista tavaroista melkein riideltiin huutajien kesken.

Raninen ei itse ollut koskaan työssä Sulkavalla, mutta muistaa hyvin siellä 2000-luvun alkupuolella koko Lomaliiton konsernin henkilökunnalle järjestetyt Lomaliitto-päivät.

– Meitä lomaliittolaisia oli silloin lähes 600. Lomaliitto-päivät pidettiin toukokuussa kahtena viikonloppuna ennen kesäsesongin alkua niin, että mahdollisimman moni pääsi osallistumaan. Se oli sellaista ryhmäytymistä. Meille oli järjestetty erilaista ohjelmaa, muun muassa kirkkovenesoutua. Se oli osalle porukasta ihan uusi kokemus, eikä ihan helppo.

Myös Raninen on harmissaan lomakeskuksen nykytilasta. Talousosaajana hän kuitenkin ymmärtää, että paikalla ei entisellä toimintamallilla olisi ollut tulevaisuutta. Toimintaa olisi pitänyt uudistaa.

– Lomaliiton lisäksi sosiaalista lomatoimintaa järjestivät muutkin ja kilpailu kiristyi. Mökkilomien rinnalle tulivat kylpylälomat, joita voitiin järjestää ympäri vuoden ja ne houkuttivat lomanviettäjiä.

Lomaliitto perusti Sulkavan lomakeskuksen 1960-luvulla saatuaan alueen ja siellä olleet asuntorakennukset käyttöönsä puolustusvoimilta. Lomakeskuksen päärakennuksena toiminut ravintola valmistui alueelle 1967.

Nykyisin alueen omistaa Kyprokselle rekisteröity Sarafanex Holdings Limited -niminen yhtiö, jonka omistaja on itävaltalainen Sirius International -sijoitusyhtiö. Yhtiöt ovat taustaltaan venäläisomisteisia.

Sarafanex Holdings Limited omistaa myös lähellä sijaitsevan Kukkapään lomakeskuksen, jonka Sulkavan kunta oli myynyt venäläisille jo aikaisemmin. Kukkapään lomakeskus oli sekin muutaman vuoden suljettuna, mutta on jälleen matkailijoiden käytössä.

Sulkavan kunnanjohtajalla Juho Järvenpäällä ei ole tietoa entisen Lomaliiton alueen nykyomistajien suunnitelmista alueen suhteen.

– Muutama vuosi sitten olin neuvotteluyhteydessä heidän asiamiehensä kanssa alueen kaavoituksesta, mutta asiamiehen kuoltua asiasta ei ole kuulunut sen jälkeen mitään.

Järvenpään mielestä on harmi, että arvokas paikka on jäänyt rämettymään. Alueen matkailukäyttö toisi pieneen kuntaan kovasti kaivattuja työpaikkoja, toimeliaisuutta ja verotuloja.

– Mutta taitaa olla niin, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan tilanne Vilkaharjulla jatkuu nykyisellään vielä pitkään.