Viuluvirtuoosi Lilja Haatainen, 12, esiintyi eturivin poliitikoille – pedagogi: ”Tuntuu, että varsinkin erityislahjakkaat on unohdettu”
Ihmeellisintä on hänen reagointikykynsä lavalla.
Muun muassa näin kuvailivat ammattimuusikot poikkeuksellisen lahjakasta ja taitavaa viulistia, 12-vuotiasta Lilja Haataista, kun hän soitti Radion sinfoniaorkesterin solistina kuluneella viikolla.
Haatainen on todellinen huippuviulistilupaus, suvereeni musiikin tulkitsija, joka voitti syksyllä kansainvälisen viulukilpailun alle 14-vuotiaiden sarjan Saksassa.
Viime keskiviikkona Haatainen valloitti Sibeliuksen Humoreskeilla maksavan konserttiyleisön sydämet, torstaina vuorossa oli ohjelman uusinta osana valtiopäivien avajaisten juhlallisuuksia. Silloin Helsingin musiikkitalon katsomo täyttyi Suomen eturivin poliitikoista.
– Olihan se ihan uskomatonta. En olisi ikinä voinut kuvitella soittavani poliitikoille. Olin aivan sanaton, enkä pystynyt edes ajattelemaan. Ihan huikeata, hän iloitsee.
– Tapasin Sanna Marinin ja Petteri Orpon – kävin kättelemässä heitä. Se oli tosi hienoa. He kiittelivät paljon ja olivat tosi iloisia, Haatainen kertoo.
”Koetaan, että vähemmällä saataisiin yhtä hyvää jälkeä”
Haataisen esiintymistä päättäjille voi pitää Radion sinfoniaorkesterilta hienovaraisena kannanottona. Huippuviulistilupauksen ja kärkipoliitikkojen kohtaamisessa on jotain vertauskuvauksellista, sillä huoli musiikkikoulutuksen tilasta ja tulevaisuudesta on suuri.
– Yli kymmenen vuotta on leikattu. Se näkyy esimerkiksi soittotuntien pituutena. Entinen kuusikymmentä minuuttia on joissakin paikoissa nyt 30 minuuttia. Siitä ymmärtää, että ei tavoitteellista harrastusta pystytä niillä resursseilla järjestämään, sanoo Haataisen opettaja, viulupedagogi Janne Malmivaara.
Näköalattomuus kulttuuria ja taiteita kohtaan tuntuu vaivaavan kaikkialla, missä päätöksiä tehdään. Helsingin kaupunki suunnittelee musiikkiluokkien lakkauttamista. Suomen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja Riikka Purra kohahdutti Ylen vaalitentissä kutsumalla kulttuuria luksuspalveluksi.
– Koetaan, että vähemmällä saataisiin yhtä hyvää jälkeä tai jopa parempaa. Tuntuu, että varsinkin erityislahjakkaat on unohdettu, Malmivaara päivittelee.
Ei ihme, että säveltäjä Kaija Saariaho, jolle tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi vastikään taiteen akateemikon arvonimen, ilmaisi kiitospuheessaan suuren huolensa suomalaisen kulttuurin arvostuksesta ja nuorten mahdollisuuksista musiikilliseen koulutukseen jatkossa.
– Suomi on maa joka on asettanut musiikin identiteettinsä keskelle, ja noussut kansainväliseen maineeseen nimenomaan musiikkinsa ansiosta, Saariaho muistuttaa puheessaan.
”On äärimmäisen tärkeää tukea synnynnäisesti lahjakkaita”
Suomessa on käynnissä laaja tutkimushanke (siirryt toiseen palveluun) musiikillisesti lahjakkaiden lasten koulutukseen liittyvistä kysymyksistä. Viisi vuotta jatkuvan projektin päämääränä on muun muassa selvittää, millä keinoin erityislahjakkaita lapsia voisi tukea koulutuksen aikana entistä paremmin ja eettisesti kestävämmin.
Lähtökohta on kuitenkin selvä. Musiikin ja muiden taideaineiden arvo on kaikille lapsille mittaamaton, ja erityislahjakkaat tarvitsevat ylimääräistä tukea.
– Kaikki huippuammattilaiset eivät ole synnynnäisesti lahjakkaita, ja kaikki synnynnäisesti lahjakkaat eivät nouse huipulle. Todellisuus on sekoitus molempia, ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunta tukee lahjakkaita lapsia. Tutkimukset osoittavat, että lahjakkuus ikään kuin palaa synnynnäisesti lahjakkaiden lasten sisällä. Sitä poltetta pitää stimuloida, toteaa hankkeen päätutkija, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen dosentti Guadalupe López-Íñiguez.
Suomesta on noussut pienestä väkiluvustaan huolimatta vuosikymmenten saatossa valtava määrä ammattilaisia klassisen musiikin huipulle. Syitä menestykseen ovat López-Íñiguezin mukaan ainutlaatuinen musiikkikoulutusverkosto sekä koulutuksen ja tutkimuksen laatu.
– Kyseenalaistamme jatkuvasti käytäntöjämme, jotta ne palvelisivat opiskelijoita paremmin.
López-Íñiguez on seurannut hämmentyneenä kulttuuripolitiikkaa Suomessa.
– Suomella riitti resurssit sodan jälkeen musiikkikoulutusverkoston rakentamiseen ja nyt yhtäkkiä meillä ei ole varaa pitää sitä yllä? Kulttuuri ei ole luksusta. Se on ihmisen perustarpeita.
Lisäkoulutus on tarpeen tavoitteellisesti harrastaville
Lilja Haatainen aloitti viulunsoiton 3,5-vuotiaana Oulun Suzukikoulussa ja jatkoi opintojaan 6,5-vuotiaana Oulun konservatoriossa Mervi Kyrkin oppilaana.
Kun Kyrki jäi eläkkeelle, Haataisen koko perhe muutti Porvooseen Liljan viulunsoiton ja hänelle sopivaksi koetun uuden opettajan vuoksi.
– En olisi tässä vaiheessa ilman perheeni tukea. Äitini kulkee mun viulureissuillani ja viulutunneillani mukana, Haatainen sanoo.
Haatainen opiskelee viulunsoittoa Porvoon musiikkiopistossa ja saa lisäkoulutusta hänen opettajansa Janne Malmivaaran ja konserttiviulisti-pedagogi Elina Vähälän perustamassa Viuluakatemiassa, joka tunnetaan myös nimellä Jousiakatemia. Se järjestää viikonloppuperiodeja viidestä kuuteen kertaan vuodessa.
– On sillä iso arvo. Siellä on viulunsoittajia, jotka haluavat vaativampaa opetusta ja enemmän koulutusta, Haatainen kertoo.
Malmivaara ja Vähälä kävivät itse aikoinaan Kuhmon viulukoulun ja halusivat tarjota nykynuorille jotain vastaavaa.
– Varsinkin tänä päivänä, kun resurssit eivät ole riittävät, niin kyllä siihen täytyy saada päälle lisää jotakin, Malmivaara toteaa.
Samalla pitää pitää jäitä hatussa. Haatainen kertoo harjoittelevansa keskimäärin kolme tuntia päivässä. Malmivaara sanoo, että kaikin mokomin, mutta ei mielellään enempää.
– Nuorille soittajille tärkeintä on, että harjoittelu on säännöllistä.
Menestys vaatii veronsa
Musiikin huipulle yltävät ovat yhteiskunnallisesti arvokkaita muun muassa kansainvälistymisen ja kansallisen identiteetin rakentamisen nimissä – yhä edelleen.
Poikkeuksellinen menestys ei kuitenkaan synny ilmaiseksi.
Kun Haatainen oli soittanut torstaina poliitikoille, hän lähti väliajalla kotiin Porvooseen nukkumaan ja valmistautumaan tulevaan koulupäivään, mutta…
– En sitten jaksanut mennä perjantaina kouluun. Oli ollut kaksi konserttia, aika rankkaa ja pitkä ilta. Päätin, että ehkä mä jään kuitenkin kotiin.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 18.4. kello 23:een saakka.