Vuosikausien haave rauniokirkon lasikatteesta on entistä lähempänä toteutumista – rakennuslupa tuli jo
Pälkäneen rauniokirkon suojeluyhdistys odottaa ely-keskukselta rahoituspäätöstä. Maakuntamuseo puoltaa kirkon kattamista tietyin ehdoin.
Pitkään suunnitellulle rauniokirkon kattamiselle on saatu rakennuslupa Pälkäneellä.
Pälkäneen johtava rakennustarkastaja Arttu Jokinen kertoo, että päätös tehtiin maanantaina.
Rakennusluvan lisäksi tarvitaan vielä Museoviraston kajoamislupa, koska lasikatteen teossa kajotaan rauniokirkon muureihin eli kiinteään muinaisjäännökseen.
Pirkanmaan maakuntamuseon lausunnosta käy ilmi, että lupahakemuksen mukaan ”lasikate on tarkoitus toteuttaa korkeana lasikatteena muurien päältä, jolloin saadaan suojattua niin päälaivan muurit kuin matalan ja korkean osan päätyseinätkin. Tämä auttaa muurien huolto- ja korjaustöitä ja niiden tarve vähentyy huomattavasti, kun kirkon pystyssä olevat seinämuurit saadaan säältä suojaan.”
Maakuntamuseon mukaan luvan hakijana toimi Pälkäneen seurakunta ja hankkeen toteuttajana Pälkäneen rauniokirkon suojeluyhdistys.
Yhdistys hakee myös rahoitusta hankkeeseen ely-keskukselta. Rauniokirkon suojeluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Carita Lindholm sanoo, että hän voi kommentoida asiaa sen jälkeen, kun kaikki päätökset on tehty.
Rauniokirkon kattamisesta haaveiltu jo vuosia
Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on keskiaikaisen harmaakivikirkon raunio. Se sijaitsee Pälkäneen kirkonkylässä Onkkaalassa.
Kirkko on rakennettu vuoden 1500 tienoilla. Paikalla on toiminut kristillinen hautausmaa ja mahdollisesti puurakenteinen kappeli tai kirkko jo ennen kivikirkon rakentamista.
Kirkon suojeluyhdistys on perustettu vuonna 2002. Alusta asti yhdistys on pitänyt tavoitteenaan kattaa rauniokirkko lasikatteella.
Rauniota on hoidettu, restauroitu ja konservoitu Museoviraston toimesta ja ohjauksessa vuosikymmeniä. Tarve korjata kirkkoa on jatkuvaa, koska sää rapauttaa laastia ja vanhoja tiiliä.
Museo korostaa materiaalivalinnan tärkeyttä
Pirkanmaan maakuntamuseo puoltaa hanketta tietyin ehdoin.
Museo katsoo, että lasikate sijoittuisi kirkkosalin päälle lappeiden jyrkkyydestä johtuen hyvin näkyvästi, joten muutos ei olisi huomaamaton eikä rakennuksen ominaispiirteisiin sopeutuva.
Museo arvioi, että lasi tulee kiiltämään ja heijastelemaan ympäristöään. Niinpä se toivoo, että lopullista lasimateriaalia valittaessa on syytä arvioida muun muassa lasin heijastavuutta ja pyrkiä mahdollisimman eleettömään vaihtoehtoon.
Maakuntamuseo esittää, että rakentamisen ajaksi palkataan arkeologi, joka valvoo ja dokumentoi työtä kajoamisluvan mukaisesti.