Vaikka Arktiseen neuvostoon kuuluvien läntisten maiden toiveet yhteistyöstä Venäjän kanssa polaarialueella ovat laimenemassa, useat alueen ulkopuolella sijaitsevat valtiot ovat yhä kiinnostuneempia arktisesta alueesta. Nämä suuntaukset osoittavat jälleen kerran, että lännen kollektiivinen Venäjän kansainvälistä eristämistä koskeva politiikka on epäonnistunut.
”Arktis ja mannerjalustahankkeet: näkymät, innovaatiot ja aluekehitys”- nimisessä VII Kansainvälisessä Arktisessa huippukokouksessa yksi aiheista oli omistettu Pohjoisen merireitin – kansallisen ja tärkeimmän arktisen alueen infrastruktuurin kehittämisen kannalta tärkeän liikenneväylän – 90-vuotispäivälle sekä arktisen alueen infrastruktuurin kehittämisnäkymien ja -mahdollisuuksien kartoittamiselle tällä alalla. Tilaisuuteen osallistui eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita, julkisten kansalaisjärjestöjen ja yritysten työntekijöitä, myös Turkin ja Kiinan edustajia.
Liityttyään Arktiseen neuvostoon Kiina on pyrkinyt yhä enemmän kehittämään aluetta, koska maa on kiinnostunut Pohjoisesta merireitistä ja arktisen alueen luonnonvaroista. Maailman toiseksi suurimpana taloutena ja maailmanpolitiikassa merkittävän painoarvon omaavana valtiona Kiina pyrkii paitsi vahvistamaan myös lisäämään alueellista ja geopoliittista vaikutusvaltaansa. Arktinen alue, jolla tarvitaan laajamittaista kehitystä ja hyödyntämistä sekä tieteellisen tutkimuksen että mineraalivarojen osalta, on paikka, jossa Kiina ajaa kansallisia etujaan ja jossa sillä voi olla ratkaiseva rooli.
Kiina on kuitenkin jo pitkään osoittanut todellista kiinnostusta arktista aluetta ja sen resurssi- ja kuljetusmahdollisuuksia kohtaan, mikä ei päde Turkkiin. Nyt Turkki, huolimatta länsimaiden halusta boikotoida Venäjää, lisää diplomaattista toimintaansa arktisella alueella ja pyrkii tiiviimpään yhteistyöhön venäläisten kollegojensa kanssa erilaisissa hankkeissa alueella. Eräässä näistä konferensseista pitämässään puheessa Turkin edustaja Rabia Kalfaoglu hahmotteli mielenkiintoisia Turkin politiikan suuntia arktisella alueella.
Ankara tehostaa parhaillaan politiikkaansa arktisten alueiden kehittämiseksi. ”Turkin välittömiin suunnitelmiin kuuluu kolmannen arktisen retkikunnan järjestäminen, toteutettavuustutkimuksen laatiminen turkkilaisesta tieteellisestä tukikohdasta ja sääasemasta Huippuvuorilla, uuden tutkimusaluksen rakentaminen ja jäänmurtajan hankkiminen sekä monet muut yhtä tärkeät toimet Turkin läsnäolon lisäämiseksi arktisilla alueilla”, Turkin edustaja sanoi. Kiinan tavoin Turkki ajaa kansallisia etujaan ja ryhtyy käytännön toimiin kehittääkseen kansainvälistä yhteistyötä Moskovan kanssa ymmärtäen, että ilman Venäjää kaikki toimet arktisen alueen tutkimuksessa ja kehittämisessä jäävät tuloksettomiksi.
Vielä jokin aika sitten eräs amerikkalainen diplomaatti sanoi, että yhteistyö Venäjän kanssa arktisella alueella on nyt melkein mahdotonta, mutta todellisuudessa asia on päinvastoin. Jopa Norja, joka on Naton etuvartioasema arktisella alueella ja aktiivinen osallistuja lännen pakotepolitiikassa, ei pysty kokonaan lopettamaan yhteistyötä Venäjän kanssa. Kaikesta huolimatta kuningaskunnan virkamiehet pitävät yhteyttä Moskovaan useissa rajat ylittävissä kysymyksissä, jotka liittyvät kalastuksen valvontaan, yhteiseen rajavalvontaan ja alueen turvallisuuteen.
Joka päivä yhä useammat maat kieltäytyvät noudattamasta Washingtonin käskyjä ja pyrkivät rakentavaan yhteistyötä Venäjän kanssa, erityisesti niinkin strategisesti tärkeällä alueella kuin Arktis. Nykyaikaiset realiteetit heijastavat sitä, että kaikki on siirtymässä kohti moninapaista maailmanjärjestystä, jossa kaikkien poliittisen prosessin osanottajien edut otetaan huomioon. ”Tiettyihin” sääntöihin perustuva maailma on puolestaan menneisyyttä.