Antti, 20, suoritti vuoden opinnot huippuyliopistossa vain muutamassa kuukaudessa – kertoo nyt niksinsä
Olennaista on ymmärtää.
Mutta miten ymmärretään? Sen sanallistaminen on Antti Asikaiselle itselleenkin hieman vaikeaa. Se on selvää, että ymmärtäminen on taitoa selittää asia toiselle vaikkapa kirjoittaen tai puhuen.
– Mutta tuossa vaiheessa tärkeintä on, että kykenee hahmottelemaan tien, jolla pystyy esittämään minkä tahansa opittavan johtopäätöksen ”omanaan”.
Toisin sanottuna Asikaisen mielestä myös päässä muodostettu ajatusketju riittää, kunhan oikeasti myös koettelee osaamistaan joillakin käytännön tehtävillä.
Antti asikainen on Mikkelin lukiosta keväällä 2020 valmistunut seitsemän laudaturin ylioppilas. Viime syyskuusta hän on opiskellut yhdysvaltalaisessa huippuyliopistossa Massachusettes Institute of Technologyssä eli MIT:ssä Bostonissa. Opintojen kulusta on kertonut muun muassa Yle.
Asikainen asuu kampusalueella soluasunnossa, jossa toinen henkilö nukkuu samassa huoneessa. Se sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa, ja ikkunasta näkyy puska.
– Muuten sijainti on ihan loistava.
Puumalaislähtöinen Asikainen on tahkonnut opintoja kiitettävään tahtiin. Noin 60 suomalaista opintopistettä vastaavia academic creditsejä on syksyltä kertynyt hitusen vajaat 120. Nyt kasassa on siis Suomen vinkkelistä katsottuna melkein vuoden verran fysiikan, matematiikan ja tietotekniikan opintoja.
Tällä hetkellä kaikista suorituksista ei vielä näy virallisia arvosanoja, mutta ainakin lähes kaikista olisi Asikaisen laskujen mukaan tullut A:t eli korkeimmat arvosanat.
– Arvosanoja ei oikeastaan anneta vielä ensimmäisen syksyn opiskelijoille, että saa vähän kokeilla omia rajojaan, Asikainen naurahtaa.
Jatko-opinnot ja tutkijanura kiinnostavat Antti Asikaista.
Taustalla on jo lukioaikoina voimistunut halu opiskella asioita itsenäisesti. Lukiossa monien kurssien sisällöt tuntuivat loppuvan kesken.
– Siinä samalla aloin opiskella asioita pidemmälle matematiikan ja fysiikan puolelta.
Asikainen valittiin vuonna 2019 Suomen fysiikkaolympialaisjoukkueeseen, jonka kanssa hän sijoittui pronssille. Kiitosta hän antaa erityisesti siihen liittyneelle valmennukselle.
– Sieltä tuli hyvää viitoitettua tietä siihen, mistä voisi löytää opiskeltavaa ja mielekästä tavaraa.
Varsinaisia yliopistokursseja hän ei ollut etukäteen tehnyt, mutta oman kiinnostuksen vuoksi osaamista oli kertynyt sen verran, että nyt ensimmäisenä syksynä hän saattoi vain tenttiä ensimmäisiä kursseja pois alta. Samoin ovat tehneet monet muutkin opiskelijat.
Tähtäimessä on muutaman vuoden päästä ”luonnontieteiden kandidaatiksi” kääntyvä Bachelor of science -tutkinto. Yhdysvalloissa tosin kandidaatin tutkinto on hieman laajempi kuin Suomessa, ja sen jälkeen on mahdollista edetä tohtoriopintoihin. Se kiinnostaa Asikaistakin.
– Näillä näkymin se on tutkijanura. Tiedä sitten häntä, mitä päätyy lopulta tekemään.
Opiskelun syke on ollut välillä rivakka Asikaisenkin mielestä.
– Mennään välillä sellaista tahtia, että pitää itsekin tehdä töitä kunnolla.
Opiskelu on Asikaisen mukaan yliopistossa voittopuolisesti tehtävien tekemistä ja asioiden soveltamista, eikä niinkään pänttäämistä tai käsitteiden opettelua.
– Pitää myös varata aikaa opiskelulle, mutta se nyt on varmaan itsestään selvää.
Intensiiviseen syksyyn on mahtunut toki muutakin kuin opiskelua. Asikainen työskentelee eräässä kokeellisen fysiikan tutkimusryhmässä. Yliopiston lukukausimaksut ovat varsin tuntuvat. Lisäksi hän soittaa vapaa-ajallaan kitaraa jazz-yhtyeessä, jossa on yliopiston palkkaama ohjaaja. Muut soittajat ovat Asikaista vanhempia tohtoriopiskelijoita.
– Onhan se ihan hauskaa, vaikka vähän saa ottaa kiinni muita, kun ei ole niin paljon kokemusta jazz-puolelta.
Kitaran lisäksi Asikainen on soittanut aiemmin muun muassa pianoa, viulua ja huuliharppua sekä opiskellut musiikin teoriaa.
Lopuksi Asikainen jakaa kaksi ohjenuoraa, joita seuraten hän on opinnoissaan menestynyt.
1. Pysähdy kunnolla miettimään, mitä on tullut tehtyä.
– Itselleni on kehittynyt semmoinen mentaliteetti, ettei asiakokonaisuutta kannata jättää sikseen, mikäli ei sitä osaa ainakin yhtä kautta ymmärtää – mieluummin useampaa. Tämä toki korostuu matemaattisissa aineissa, mutta lienee hyvä pohja missä tahansa: vakaan perusosaamisen päälle on helppo rakentaa lisää, hän kertoo.
2. Harjoittele.
– Vaikka ymmärryksen tavoittelu on äärimmäisen tärkeää, pelkästään lukemalla, katsomalla tai kuuntelemalla ei saavuta konkreettista osaamista. On myös testattava omaa osaamista tehtävillä, Asikainen sanoo.
– Itse olen karttanut puhtaan mekaanisia tehtäviä, ja niiden sijaan olen etsinyt suoraan soveltavampia, joihin yleensä kuitenkin sisältyy myös mekaanisia vaiheita. Nietszchen Aamuruskon lainausta hieman toisenlaiseen kontekstiin siirtäen: ”Siispä harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta! Kaikki asiaankuuluva ’usko’ kyllä seuraa perässä – siitä voitte olla varmoja.”
Asikainen sanoo, ettei ole ikinä nähnyt mielekkäänä päntätä terminologiaa tai ulkoa opittavia asioita.
– Tehdessä ja soveltaessa ne tulee opittua. Toki tätä ajattelumallia pitää soveltaa maltilla oppiaineisiin, joissa painottuu vähemmän ymmärtäminen ja enemmän tietäminen, mutta kyllä ainakin lukiossa pärjäsin mainiosti matikan ja fysiikan ulkopuolellakin tällä filosofialla.