Turkki on sitä mieltä, ettei Suomea ja Ruotsia tulisi hyväksyä puolustusliitto Naton uusiksi jäsenmaiksi. Mitä Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan haluaa, jotta sopu olisi mahdollinen?
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta kertoi ISTV:n Turkki-studiossa keskiviikkona, etteivät Erdoganin tavoitteet rajoitu pelkästään toivomansa saamiseen Suomelta ja Ruotsilta, vaan hänen valtapelinsä kohteena on myös Yhdysvallat.
Alaranta kertoi IS:lle aiemmin uskovansa, että Turkin suurin tavoite on saada Yhdysvallat yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Tarkoituksena on vaatia muutoksia Yhdysvaltain Syyria-politiikkaan.
Yhdysvallat on jo viestittänyt Turkille, että voisi Nato-prosessin ulkopuolisissa neuvotteluissa keskustella maan kanssa F16-hävittäjäkaluston uusimisesta. Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto oli Alarannan mukaan jo valmistellut hävittäjäpaketin päivittämistä, mutta asia on tällä hetkellä jumissa kongressissa.
Onko mahdollista, että Yhdysvallat lähtee Suomen ja Ruotsin lisäksi neuvottelemaan Turkin kanssa?
– Keskustelin useamman yhdysvaltalaisen kollegani kanssa ja käsitys siellä päässä on se, että Bidenin hallinto pyrkii toistaiseksi välttämään Yhdysvaltojen ja Turkin kahdenvälisiä neuvotteluita. He pyrkivät pitämään pallon Ruotsin päässä, sillä Ruotsi on väkisinkin tässä tilanteessa pääneuvottelija, Alaranta sanoi.
Alaranta uskoo, että Turkin suurin tavoite on päästä yhteiseen neuvottelupöytään Yhdysvaltojen kanssa.
Umpisolmutilanne aiheuttaa Alarannan mukaan paineita Yhdysvaltojen päässä. Maa ei halua osallistua liikaa, muttei myöskään jättäytyä täysin taka-alalle, jottei saa syytöksiä käsiensä pesemisestä tilanteen suhteen.
– Yhdysvallat on laittanut paljon poliittista pääomaa Suomen ja Ruotsin liittymiseen ja korostanut koko ajan, että maiden liittyminen on Naton tulevaisuuden kannalta tärkeä askel. Sen vuoksi tuntuu mahdottomalta, etteivät he tulisi mitenkään esiin, Alaranta pohti.
Alaranta kollegoineen arvioi, että Yhdysvallat ottaa suuremman roolin pattitilanteessa viimeistään siinä tapauksessa, jos tilanne on ennallaan vielä kesäkuun lopussa Madridissa järjestettävän Nato-kokouksen jälkeen. Alaranta itse ei usko, että kokouksessa saadaan aikaan läpimurtoja.
Turkin Suomelle ja Ruotsille laatima vaatimuslista elää ja muuttuu turkkilaisessa mediassa lähes päivittäin. Listan ydinkohta on Alarannan mukaan se, että kaikenlainen PKK:n, eli kurdien itsehallintoa Kurdistanissa ajavan järjestön, ja siihen kytkeytyvien ryhmien toiminta Suomessa ja Ruotsissa tulisi katkaista.
– Jo pelkästään aktivismi ja kaduilla marssiminen PKK-liput kädessä on Turkin mielestä suuri synti. Lisäksi Turkki on tehnyt listoja ihmisistä, jotka pitäisi luovuttaa maalle. Suomen listoilla on 5–6 ihmistä, jotka ovat pääosin PKK:hon liittyviä henkilöitä.
Neuvottelutilanne on tällä hetkellä Alarannan mukaan luovutusvaatimusten osalta käytännössä mahdoton. Osaa luovutuksiin liittyvistä tapauksista on käsitelty oikeusteitse Ruotsissa. Siellä on todettu, ettei perusteita luovutuksille ole.
Alarannan mukaan realistisempi Turkin esittämä vaatimus on asevientikieltojen purkaminen. Suomen ja Ruotsin delegaatiot ovat jo keskustelleet Turkin kanssa aiheesta ja antaneet ymmärtää, että neuvotteluissa on mahdollista edetä. Ruotsalaislehti Expressen kertoi viime viikolla, että Ruotsi aikoo purkaa oman asevientikieltonsa. Sekä Suomi että Ruotsi asettivat kiellot maalle vuonna 2019, kun se hyökkäsi Syyrian kurdialueille.
Jos Turkki aloittaisi lähiviikkoina Syyriassa uhkaamansa operaation, täytyisi Alarannan mukaan asevientikiellon purkamista pohtia uudelleen.
– Jos valmistelisimme samaan aikaan Turkin hyökkäyksen kanssa asevientikiellon purkua, näyttäisi se huonolta, sillä kielto on asetettu nimenomaan vastalauseena Turkin aikaisemmalle Syyrian operaatiolle. Siitä tulisi pr-mielessä huono kuva.
Turkin presidentti Recep Taayip Erdogan haluaa, että PKK:n ja siihen kytkeyyvien ryhmien toiminta katkaistaan sekä Suomessa että Ruotsissa.
Alarannan mukaan siitä liikkuu erilaisia teorioita, kuinka paljon tilanne koskee Turkin sisäpolitiikkaa. Tutkija kertoi, että osa hänen kollegoistaan tarkastelee tilannetta nimenomaan sisäpoliittiselta kannalta ja ajattelee, että kyse on 80 prosenttisesti sisäpolitiikasta. Alarannan itsensä mielestä luku on lähempänä 40:ää prosenttia.
Erdogan ei tällä hetkellä nauti merkittävää suosiota johtamansa maan kansalaisten keskuudessa. Hänen asemansa saattaa olla vaakalaudalla ensi kesänä järjestettävissä vaaleissa. Kun presidentin kannatuslukemat ovat aiemmin olleet huonoja, on hän pyrkinyt osoittamaan omaa kyvykkyyttään.
– Jos käsillä on jokin ulkoinen uhka, varsinkin PKK Syyrian puolelta, otetaan länsimaita kohtaan käyttöön kova retoriikka. Se kertoo, että Erdogan on suuri johtaja, joka pystyy torppaamaan Naton laajentumisen täysin. Ainakin osaan peruskannattajakunnasta sillä on sellainen vaikutus, että nähdään Turkin olevan voimissaan ja maalla olevan kyvykäs, kokenut johtaja. Jonkin verran se tulee varmasti olemaan Erdoganin avuksi, sillä hänen kannattajalukunsa ovat aika alhaiset.
Alarannan lisäksi ISTV:n Turkki-studiossa Nato-tilanteesta oli keskustelemassa hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja ja Venäjä-asiantuntija Hanna Smith. Hänen mukaansa erimielisyydet ja jäsenyysneuvotteluiden venyminen kuuluvat tavanomaisiksi osiksi Nato-prosesseja.
– Katsoin, kuinka paljon erimielisyyksiä on Naton historiassa ollut ja kuinka kauan jotkin jäsenyysneuvottelut ja joidenkin strategisten ajatusten tuominen Naton keskiöön ovat kestäneet. Suuressa kuvassa ei näytä siltä, että Nato olisi nolattu, vaan tämä on nyt sitä, mitä on Naton arkipäivä, Smith sanoi.
Smithin mukaan on mahdollista, että Turkin päätös Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessien jarruttamisesta on tullut vasta tilanteen edetessä. Turkki ei siis välttämättä antanut Yhdysvalloille ja Britannialle väärää käsitystä suhtautumisestaan Naton mahdollisiin uusiin jäseniin.
– Sitä ei ole sanottu, että he olisivat itsekään tienneet tätä siinä vaiheessa, kun sanoivat tukevansa jäsenyyksiä. Voi olla, että he keksivät vasta myöhemmin, että tässä on peliväline, jota voidaan käyttää näissä muissa kokonaisuuksissa. Silloin on helppo sanoa tukevansa, kun ei ole vielä miettinyt asiaa loppuun. On valitettavaa, ettei näin oltu tehty.