Ennen Jori Reijulaa huoletti eniten porttikielto baariin, nyt hän leikkii mieluiten tyttärensä kanssa poneilla
Kuopiolainen ruuhkavuosi-isä Jori Reijula kypsyi kirjailijaksi isyyden myötä. Kirjoissaan Reijula kirjoittaa perhe-elämästä ja käsittelee vaikeita asioita huumorin avulla.
Lapsen nukkumaan mentyä monessa lapsiperheessä alkaa vanhempien oma aika. Kuopiolainen Jori Reijula hipsuttelee tyttären nukahdettua läppärin ääreen. Päivät Reijula on 7-vuotiaan tyttären isä, puoliso ja kehitysjohtaja, mutta illat hän kirjoittaa.
Lattesamuraista alkaneessa romaanisarjassaan Reijula kirjoittaa perheestä, joka muistuttaa pitkälti hänen omaansa. Kirjailijan alter ego on Jiipee, jonka kautta Reijula käsittelee perhe-elämän kipukohtia lapsen huolista aina parisuhdekriisiin.
– Kirjoittaminen on ollut minulle henkisen eheytymisen keino käsitellä omia kokemuksia.
Kirjoittaminen tuli Reijulan elämään yllätyksenä, sillä tekniikan alan dosentti ei ollut aikuiselämänsä aikana lukenut kuin jokusen kirjan. Luovuus lähti liikkeelle lapsen odotusaikana, kun vaimo ehdotti Reijulalle lastenkirjan kirjoittamista.
Lopulta puolihuolimattomasta jutusta kasvoi satasivuinen lastenkirja.
– En edes tiennyt silloin, millaisia lastenkirjat yleensä ovat. Halusin niin kovasti lasta, että silloin tuli luvattua mitä vain. Puhuin lapsen hankkimisesta paljon vaimon kanssa.
Vuosien kuluessa Reijula kypsytteli tekstinsä aikuisille suunnatuksi romaaniksi.
Värikkään elämän kautta isäksi
Isyyden myötä Reijulan koko elämä muuttui. Parikymppisenä Reijula oli aloittanut alkoholin huuruisen bilettämisvaiheen, joka venyi ja vanui. Kolmekymppisiin mennessä elämään mahtui vuosi Kaliforniassa, ero kihlatusta, uusi rakkaus ja muutto pääkaupunkiseudulta Kuopioon.
– Matkaa myöhässä kypsyneestä pojasta nelikymppiseksi aikuiseksi kuvastaa se, että Kuopioon muuttaessa mietin, montako yökerhoa täällä on. Että jos saan porttikiellon, niin onko minulla enää sen jälkeen mitään sosiaalista elämää. Tänä päivänä mietin, minkälainen asuinympäristö tyttärelleni on turvallisin.
Helsingistä pois muuttaessa kaveripiiri vaihtui. Se pakotti Reijulan uusien, kypsempien ihmissuhteiden luomiseen. Naimisiin meno ja lopulta isäksi kasvaminen muuttivat elämänarvot lopullisesti.
– Ei ollut mitään hajua, mitä isyys tuo tullessaan. Varmaan jokainen isä oppii tekemällä. Lastenhoidossa olen ryssinyt lukemattoman monta asiaa lähtien vauvauinnista, jossa olisi pitänyt osata käsitellä sukeltavaa vauvaa.
Perhe pelasti vakavan sairastumisen aikaan
Reijula uskoo, että hänen tumpelointinsa on luonnollista vanhemmuutta ja yksi syy siihen, miksi tyttärestä on kasvanut taitava ja hieno lapsi. Reijulasta lapsen pitääkin nähdä, että elämä ei ole pumpulilla pehmustettua.
Keväällä Reijulan perheen elämään tuli iso käännekohta, kun hän sairastui äkillisesti.
– Sydämeni verisuoni oli ahtautunut 95 prosenttia ja infarkti oli lähellä. Erinomainen kardiologi pelasti henkeni. Iso rooli toipumisessa oli läheisilläni, minkälainen perhe minulla on ja minkälainen suhde tyttäreeni on.
Reijula ponnisti terveyteen perheen tuella. Nyt hän on toipunut hyvin ja pääsi syksyllä jo juoksemaan maratonin.
Kirjoissaan Reijula haluaa hurtin huumorin keinoin viestiä muille isille ja vanhemmille, että kaikesta selviää.
– Jos betoniseinästä ei pääse kiipeämään yli, niin siitä voi puskea läpi. Älä luovuta. Täällä eletään vain kerran, joten kannattaa olla ennemmin hymy huulessa kuin itkua purren.
Pohdintaa lapsiluvusta
Reijulan kirjatrilogia päättyy joulukuussa julkaistavaan osaan nimeltä Museokilvet. Romaania kirjoittaessaan Reijula kävi pohdintoja, onko oman perheen lapsiluku täynnä. Kirjassa alter ego saa lisää lapsia.
Tosielämässä lapsia ei ole tulossa enempää.
– Lapsuuden perheeni on nelihenkinen. Havahduin siihen, että haluan kopioida konseptin omaan perhemalliin. Heräsin pohtimaan, että onko kyse siitä, että todella niin haluaisin. Suhde tyttäreeni on paras mitä voi olla, joten minulta ei puutu mitään.
Jori Reijula oli Radio Suomen Sunnuntaivieraana. Kuuntele haastattelu tästä: