Kesäkuu 1986. Sanoman toimittajakoulun nuori oppilas Tuomas Manninen astuu sisälle Helsingin Sanomien toimitukseen Ludviginkadulla. Kesän harjoittelupaikka on järjestynyt lehden ajankohtaistoimituksesta.
– Olin aika pihalla touhuista vielä, koska olin aloittanut koulun ihan pystymetsästä, Manninen muistelee.
Ennen toimittajakoulua hän on ajanut taksia. Manninen ja toinen toimittajakoululainen Heikki Miettinen saavat työpisteet huoneesta, jossa juttuja takovat toimittajat Ilkka Malmberg ja Ilse Rautio.
– Se oli kova juttu, sillä Ilkka oli idolini. Mieleen jäi siitä kesästä Ilkan vaatimattomuus, Manninen muistelee.
Malmberg jatkoi Helsingin Sanomissa, Manninen aloitti seuraavana vuonna työt Ilta-Sanomissa, jossa hän on työskennellyt toimittajana siitä lähtien. Myöhemminkin Mannisen ja Malmbergin tiet kohtasivat, kun he bongasivat yhdessä lintuja ja juoksivat maratoneja.
Kesällä 1986 Tuomas Manninen ei voinut millään aavistaa, että 36 vuotta myöhemmin Helsingin Sanomain säätiö palkitsee hänet Ilkka Malmberg -palkinnolla. Ei tosin tiennyt Malmbergkaan (1954-2016), että säätiö alkaa jakaa hänen nimeään kantavaa palkintoa.
Palkinto luovutettiin Manniselle torstaina Päivälehden museossa Helsingissä. Kirjoittaville toimittajille tarkoitetun palkinnon on tarkoitus kannustaa hyvään ja asioihin perehtyvään kirjoittamiseen journalistisessa työssä ja osoittaa, mitä hyvä journalistinen kirjoittaminen on parhaimmillaan. Palkinnon avulla pyritään myös nostamaan journalistisen työn laatukriteereitä ja ammatin arvostusta.
Palkinnon saaminen tuntuu Mannisesta hyvältä.
– Aivan mahtavalta, etenkin, kun Ilkka Malmberg oli suuri idolini. Toinen kahdesta, toinen on Bisquit, Manninen sanoo.
Bisquit eli Seppo Ahti kirjoitti pakinoita Ilta-Sanomiin yli 50 vuoden ajan. Ahdin vaimo on edellä mainittu Ilse Rautio, jonka kanssa Manninen ja Malmberg jakoivat aikoinaan työhuoneen – mutta ei siitä sen enempää.
Palkintoraati kuvailee Mannista suomalaisen sielunmaiseman kuvaajaksi. Mannisella on kyky katsoa maailmaa ruohonjuuritasolta. Hän on kehittänyt omintakeisen tyylin, jolla on suuri ja arvostava lukijakunta.
Raadin mukaan Mannisen jutuista tulee hyvä mieli. Hän on vinoon katsova tyylitaituri, jonka maailma ei näyttäydy vain synkkänä. Manninen valitsee juttujensa aiheet selvien uutisaiheisen ulkopuolelta – kirjoitukset sykkivät sydämellistä huumoria.
”Sankarinainen pelasti koiraa pelastaneen miehen, joka pelasti sankarinaisen, jotka pelastivat koiran”, kertoo Ilta-Sanomien jutun otsikko.
Jutun takaa löytyy – kukapa muukaan kuin – Tuomas Manninen. Tapahtuma ei ylittäisi valtakunnallista uutiskynnystä, mutta Manninen luo pelastuslaitoksen tyypillisestä tehtävästä pienen arjen tarinan, jonka kruunaa otsikon sanaleikki.
– Minulla alkaa usein päässä pyöriä jonkinlainen assosiaatio-mylly tai tarinallistaminen, Manninen kertoo jutun syntyhistoriasta.
Vastaavia esimerkkejä pienistä tarinoista löytyy lukemattomia:
Lue lisää: Susi lamautti robottiruohonleikkuri Ension ja rusikoi Tuulan suihkulähteen
Lue lisää: Viiden euron lahtelainen voileipä paljasti ”todellisen sarjanäpistelijän”
Lue lisää: Jokelan kirkonkellot yhä karkuteillä – eivät todennäköisesti soi enää puhtaasti
Manninen on kertonut, että uutisaiheet löytyvät soittamalla päivystäville palomestareille. Hän keskittyy usein mitättömiin ja jopa vääriin hälytyksiin, joiden takaa löytyvät tarinat.
Palkintokriteerit
Ilkka Malmberg -palkinto voidaan myöntää toimittajalle,
■ joka osaa käyttää suomen kieltä tarkoituksenmukaisella tavalla, taitavasti, tarkasti ja kekseliäästi,
■ joka karttaa sekä kuluneita ilmaisuja että muotisanoja,
■ joka on tietoinen kielen eri rekistereistä ja osaa käyttää niitä,
■ joka ei pyri esiintymään erityisasiantuntijana eikä rehvastele tiedoillaan,
■ joka saa lukijan kiinnostumaan asioista, joista tämä ei ollut vielä äsken kiinnostunut,
■ joka valppaasti vahtii ajassa liikkuvia asioita ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia,
■ jonka teksteissä asiat nähdään eri näkökulmista kuin mihin on totuttu,
■ jonka tehtävänä ei ole sanoa sitä, mitä kaikki muutkin sanovat, vaan nimenomaan jotain muuta,
■ jonka kirjoitukset perustuvat huolelliseen tiedonhankintaan,
■ jonka kirjoitusten tarkoitus ei ole luoda kirjoittajansa mediapersoonaa tai henkilöbrändiä,
■ jonka tekstit ovat luettavia ja ymmärrettäviä,
■ jonka journalismi palvelee lukijaa.
Palkintokriteereitä (ohessa) lukiessaan Manninen nostaa kysyttäessä esille yhden vahvuuden ja yhden kehityskohteen.
– Suomen kielen eri rekisterien käyttämisen tunnistan, samoin ehkä joskus kummallistenkin näkökulmien löytämisen, mutta enemmän pitäisi kyllä valppaasti vahtia ajassa liikkuvia asioita, missä työssä Ilkka oli aivan omaa luokkaansa, Manninen sanoo.
Paitsi pienten tarinoiden mestari Manninen on myös vuorotyötä tekevä kokenut yleistoimittaja, jolta luonnistuvat jutut laidasta laitaan. Poikkeuksellisen laaja yleissivistys näkyy Mannisen jutuissa. Kun työpöydälle tulee vakavampi aihe, Manninen hoitaa sen varmoin ottein ilman velmuilua.
Koskettavan rakkaustarinan kirjoittaminenkin onnistuu, kuten Mannisen juttu Pentti Linkolasta ja Anneli Jussilasta osoittaa:
Lue lisää: Sinä yönä Anneli Jussila pujahti Pentti Linkolan sänkyyn
Samainen Linkola osallistui aikoinaan Mannisen ja Malmbergin kanssa toimittajien joukkueessa WWF:n ja Eläinmaailma-lehden Lintumaratoniin. Mutta ei siitäkään sen enempää.
Ilkka Malmberg -palkinto on arvoltaan 10 000 euroa.
Ilkka Malmberg tunnettiin erityisesti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen kirjoittamistaan jutuista. Hän kuoli haimasyöpään 62-vuotiaana joulukuussa 2016.