Jaakko Rikalaisen, 17, ongelma ratkesi, kun miesten kansallispuku sai laukun: ”Sen voi yhdistää helposti arkipukeutumiseenkin”
Jaakko Rikalaisella, 17, on ollut ongelma.
Hän tykkää vetää ylleen kansallispuvun, mutta lompakolle, puhelimelle ja vesipullolle on ollut hankala keksiä paikkaa. Naisten pukuihin kuuluu esimerkiksi pärekoreja ja tilavia taskuja, mutta miehiltä on puuttunut laukku tai ohjeistus tarvaroiden kantamiseen.
Nyt ongelmaan on ratkaisu.
Miesten kansallispukuun on lisätty laukku. Se on nahkainen, isohko ja siinä on olkahihna. Malli on peräisin 1700–1800-luvuilta Konginkankaalta Keski-Suomesta.
– Kuvan perusteella laukku on eleetön ja ajaton. Se sopii kansallispukuun, mutta sen voi yhdistää helposti arkipukeutumiseenkin, kuten muutkin kansallispuvun osat, Rikalainen sanoo.
Suunnitteilla on toinenkin vaihtoehto, kankainen selkäreppu. Sen työohjeet ovat vielä valmisteilla eikä kuvia ole tarjolla.
Laukkuajatus lähti tarpeesta. Miehet ottivat yhteyttä Suomen Kansallispukukeskukseen ja kertoivat Rikalaisellekin tutuista ongelmista.
Ohjeet laativat Kansallispukukeskus ja Suomen käsityön museo.
– Laukun käyttäminen muutenkin kuin kansallispuvun kanssa on täysin sallittua. Tämän päivän vaatteiden yhteydessä kuka tahansa voi käyttää sitä, sanoo kansallispukukonsultti Taina Kangas Kansallispukukeskuksesta.
Kansallispuvun liivi tai paita sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen
Perinteet sulautuvat nykypäivään Rikalaisen yllä. Hän käyttää kansallispukujen osia arkivaatteina useammin kuin koko pukuja.
Se on hänen mielestään helppoa. Vaikkapa kansallispuvun liivi tai paita on hänestä oikein käypä vaate mihin tahansa tilanteeseen.
Eikä hän ole yksin.
– Hashtag tuunaa mun perinne on hyvin suosittua nykypäivänä. Siinä kansallispukujen osia tai tekniikoita yhdistetään arkipukeutumiseen, Rikalainen sanoo.
Innostus elää toisellakin tapaa. Rikalainen tekee kansallispukujen kaavoilla erilaisia arkivaatteita moderneista materiaaleista.
Hän ei olekaan kovin tarkka kansallispukujen säännöistä.
– Mielestäni rajoja pitää rikkoa ja saada sillä tavalla tuotua pukuperinnettä tähän päivään. Ei voi olettaa, että tällä vuosituhannella pitäisi pukeutua niin kuin 200 vuotta sitten. Totta kai vanhan perinteen pitää mennä eteenpäin, Rikalainen sanoo.
Kansallispukukeskusen Taina Kangaskin on sitä mieltä, että yksittäisiä osia voi yhdistellä nykypäivän pukeutumiseen. Hän rajoittaisi määrän kuitenkin yhteen tai kahteen kerrallaan.
– Jos niitä alkaa olla useampia, ollaan jo pikkuisen hakoteillä, hän toteaa.
Kangas tähdentää, että kansallispuku on kokonaisuus. Kun puhuu kansallispuvusta, pitäisi pukea aina kaikki kyseisen puvun osat jalkineita, sukkia ja päähineitä myöten.
Käsin ompelu vaatii pitkää pinnaa ja epätäydellisyyden sietoa
Kansallispuvun teko on työlästä. Se tarkoittaa kankaiden tekoa ja käsin ompelua.
Rikalainen tietää sen, sillä hänellä on työn alla jo viides puku. Hän sai juuri liivikankaan kudottua. Siinä vierähti aikaa, mutta nyt työläs osuus on takana ja edessä ompeluvaihe.
Siinäkin tosin riittää hommaa.
Rikalainen tekee jokaisen piston käsin. Osa saumoista on pitkiä, joten homma vaatii kärsivällisyyttä.
– Pitää oppia, että kaikki ei voi aina olla ihan täydellistä ja voi myös tinkiä joistakin asioista. Jos vaikka joku sauma ei näy, se ei ole aina niin justiinsa, Rikalainen kuvaa.
Nuoretkin ovat kiinnostuneet kansallispuvuista ja niiden valmistamisesta, kertoo Taina Kangas. Heitä hakeutuu myös Kansallispukukeskuksen koulutukseen, jossa opetellaan kansallispukukurssien opettajiksi. Koulutusten kysyntä ylipäätään on hänen mukaansa vilkasta.
– Kansallispuku ei ole vain puku. Puvun ompeleminen on matka 1700–1800-lukujen maailmaan, ihmisten elämään silloin ja siihen, kuinka taitavia he ovat olleet, Kangas kuvaa.
Jaakko Rikalainen on aina tykännyt käsitöistä ja historiasta.
Kansallispukuinnostus puraisi kaksitoistavuotiaana. Lopullinen niitti oli koulun Suomi 100 -juhla, jossa opettajat pukeutuivat kansallispukuihin.
– Innostuin siellä, että minäkin haluan tuollaisen. Halusin tehdä puvun itse, ja siitä se sitten lähti.
Lisää aiheesta:
Kansallispukuharrastajat heittäytyivät tuhmiksi – sekakäyttäjät uhmaavat pukuperinnettä