Jopa keskituloiset perheet joutuvat jättämään lapsensa ilman harrastuksia rahan takia: ”Hirvittää, mikä tilanne on muilla”

Pienellä pohjoissuomalaisella paikkakunnalla asuva perheenisä on juuri kertonut toisen poikansa valmentajalle, ettei tiedä, pystyvätkö he enää käymään treeneissä neljästi viikossa. Ajomatkaa treeneihin tulee suuntaansa yli 60 kilometriä.

– Jos käydään kolme kertaa viikossa treeneissä ja pelit päälle, se on jo hyvin panostettu.

Perheenisä esiintyy jutussa nimettömänä, sillä taloudellinen tilanne on hyvin henkilökohtainen asia ja se koskee myös perheen lapsia.

Yle kertoi viime viikolla, että harrasteseuroissa on huomattu kaiken kallistumisen ja perheiden taloudellisen niukkuuden näkyvän seuroissa muun muassa siinä, että avustushakemuksia on tullut enemmän eikä kaikkiin harrasteryhmiin ole entiseen tapaan tulijoita.

Yle myös pyysi perheitä kertomaan omasta tilanteestaan.

Vastauksia verkkokyselyyn tuli nelisenkymmentä. Suurimmassa osassa vastauksia perheet kertoivat, että taloudellisen tilanteen tiukentuminen kustannusten nousun myötä on vaikuttanut perheen lasten harrastuksiin.

Useimmissa vastauksissa mainittiin asuinkustannusten nousu, mutta myös bensan hinta.

Pitkien matkojen pohjoisessa bensa vie harrastukset

Pohjoissuomalainen isä kertoo, että heillä erityisesti bensan hinta on edelleen se tekijä, joka vaikuttaa lasten harrastusten rajaamiseen.

Perheen asuinalueella ei ole julkista liikennettä siinä määrin, että lapset voisivat kulkea harrastusmatkat itsenäisesti bussilla tai että bussilla kulkeminen olisi edes järkevää. Vanhemmat kuskaavat lapsiaan sen takia joka paikkaan.

Miehen lasten treenimaksut ovat noin sata euroa kuussa per laji. Välineet toiseen harrastukseen saattavat maksaa jopa parituhatta euroa kerralla.

Viime kaudella isä kertoo kuskanneensa viisi, jopa kuusi kertaa viikossa lapsiaan yli 60 kilometrin matkan suuntaansa. Edestakaisin ajettavaa treeneihin tulee siis yhteensä 120 kilometriä.

– Nyt treenejä olisi kahdessa eri lajissa joka päivälle, jos haluaisi. Mutta nyt se jää.

Isän mukaan on siinä ja siinä, kannattaako lapsia kuskata enää ollenkaan.

Nyt voidaan vielä vähentää käyntikertoja, mutta jos kustannukset edelleen nousevat, silloin pitää lopettaa kokonaan, hän sanoo.

– Jos bensan hinta nousisi 2,5 euroon litralta, sanoisin, että silloin saa kaikki kuskaamiset jäädä. Se menee kipurajan yli.

Myös euribor on vienyt lapsilta harrastukset

Bensan hinnan lisäksi vastauksissa puhutaan asuinkustannusten noususta.

Keskisuomalaisen perheen on pitänyt rajata lasten harrastamista juuri asuinkustannusten takia. Perheen äiti kertoo, että lasten piti lopettaa tavoitteellinen kilpaurheilu jo pari vuotta sitten ja nyt pitää rajata harrastuksia lisää.

– Asumiskustannuksemme ovat nousseet niin paljon, että karsimme kaikista vapaa-ajan menoista. Tilanne harmittaa sekä lasten että kolmannen sektorin seurojen takia.

Perheen äidin mukaan he ovat miehensä kanssa pessimistisiä, tiukkoja taloudenpitäjiä, jotka varautuvat koko ajan pahimpaan. Säästössä pitää olla koko ajan rahaa isoihin yllätyksiin ja lisäksi he varautuvat korkojen nousuun entisestään.

Omat tavoitteelliset harrastuksensa äiti kertoo jo lopettaneensa, ja nyt hän pohtii aloittavansa halpoja harrastuksia, kuten ehkä uimahallin vesijumpan.

Mutta lasten harrastuksista pitää säästää vieläkin. Alueella on äidin mukaan onneksi vaihtoehtoja ja myös halvempia lasten harrastuksia löytyy.

– Me emme ole mikään pienituloinen perhe. Olemme reippaasti yli keskituloinen perhe. Hirvittää, jos itsellä on tällainen tilanne, niin mikä tilanne on muilla.

Perheenäiti sanoo miettineensä viime aikoina luokkayhteiskuntaa ja Matteus-vaikutusta eli sitä, että hyväpalkkaiset vanhemmat antavat lapsilleen enemmän mahdollisuuksia, joita pienituloisimmilla ei ole.

– Jos Suomi ei ole luokkayhteiskunta, niin mitä me sitten olemme. En seuraa tätä tyytyväisenä enkä toiveikkaana. Juopa kasvaa koko ajan.

THL: ”Perheet tiukilla. Harrastukset kuuluvat kaikille”

THL:n, eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, lasten ja nuoren asioiden johtavan asiantuntijan Päivi Lindbergin mukaan harrastusten lopettaminen tai vähentäminen on tietynlainen merkki.

– Se kertoo, että meidän yhteiskunnassa monet perheet ovat tällä hetkellä aika tiukilla.

Harrastusten lopettaminen lisää Lindbergin mukaan nimenomaan eriarvoisuutta lasten ja nuorten kesken.

Lindbergin mukaan lapsi ja nuori, joka ei löydä omaa harrastusta tai joutuu luopumaan siitä, saattaa kokea ahdistusta ja yksinäisyyttä.

– Se lisää jopa syrjäytymisriskiä, Lindberg sanoo.

Lindberg sanoo, että tutkimusten mukaan ne lapset ja nuoret, jotka harrastavat, kokevat yksinäisyyttä ja ahdistusta vähemmän.

– Humalahakuista juomista on myös vähemmän. Se harrastusyhteisö jotenkin kannattelee nuoria.

Harrastaminen on Lindbergin mukaan lasten ja nuorten keskuudessa eräänlainen yhdenvertaisuuskysymys. Tämän takia Suomen kansallisessa lapsistrategiassa todetaan, että kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus harrastamiseen. Harrastamisen Suomen -malli pyrkii tällä hetkellä edistämään sitä, että kaikilla lapsilla olisi edes yksi ohjattu harrastus.

Sen merkitys ehkä nyt kasvaa, jos perheiden taloudellinen tilanne tiukkenee vielä entisestään.

– Lapsiperheköyhyys lisääntyy. Ääripäät kasvavat. Tämä ei koske kaikkia. Tiedämme, että hyvinvoivissa perheissä tilanne jatkuu entisellään. Mutta ne, joilla on isot lainat tai heikkoa toimeentuloa, vaikutus voi olla iso.

Lindberg huomauttaa, että jo ennen koronapandemiaa noin kolmasosa lapsista oli sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei heillä ollut mahdollisuutta harrastuksiin.

– Jos perheen taloudellinen tilanne heikkenee, silloin monesti jätetään harrastukset pois. Tämä heikentää lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta entisestään meidän yhteiskunnassa.

Pohjois-suomalainen isä: ”Elämme pula-aikaa”

Pohjois-suomalainen kahden lapsen isä sanoo, että he ovat juuri heitä, jotka ovat aina laittaneet lasten koulunkäynnin ja harrastukset kaiken edelle. Myös nyt viimeiseen asti.

Vanhemmat käyvät nykyään vain talvella hiihtämässä. Muita omia menoja ei ole. Mökkireissujakin on karsittu, koska bensakulut vieläkin pohjoisemmassa olevalle mökille olisivat liikaa ja ruokakassi mökille viikonloppureissuun maksaisi heti 150 euroa.

– Elämme nyt pula-aikaa. Se on tämmöstä nyt. Minä sanoin pankkineidillekin, että itselleni en osta kuin pikkuhousuja ja sukkia. Sitä se nyt on.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 3. syyskuuta kello 23:een asti.