Kaksi tunnettua murhaa nousi esille päätöspäivänä – kadonneen lakimiehen tapauksen ratkaisu voi venyä kuukausilla
Turku
Vuonna 1994 kadonneen lakimiehen Ilpo Härmäläisen murhaoikeudenkäynti saatiin päätökseen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa maanantaina.
Alkuperäisen aikataulun mukaan loppulausunnot olisi pidetty jo ennen joulua, mutta käsittely venyi lopulta vuoden 2022 puolelle.
Sekä aluesyyttäjä Niina Merivirta että vastaajaa, 68-vuotiasta Härmäläisen liiketuttavaa, puolustava asianajaja Heikki Uotila pitivät pitkät ja yksityiskohtaiset loppulausunnot, jotka molemmat kestivät lähes kaksi tuntia.
Lue tapauksen käänteistä tarkemmin täältä: Ilpo Härmäläinen katosi kotitalon edestä jäljettömiin – 12 seikkaa ratkaisee, selviääkö 27 vuotta vanha mysteeri viimein
Syyttäjän mukaan ”mainosmieheksi” kutsuttu liiketuttava olisi houkutellut Härmäläisen purjeveneelleen, surmannut tämän ja upottanut ruumiin Airiston vesistöön. Motiivina oli pelko siitä, että Härmäläinen paljastaisi talousrikokset poliisille.
Härmäläisen ruumista ei ole löydetty, mutta syyttäjä Merivirralla oli siihen liittyvää kerrottavaa käsittelyn aluksi.
– Airistolla on tehty etsintöjä, ja siellä on tutkittu ja luokiteltu 700 eri kohdetta. Määrää on luokitusten avulla saatu pienemmäksi, ja niitä aletaan selvittää sukelluksilla, hän sanoi.
Airisto on noussut esille myös käsittelyn aikana. Todistajana toiminut toinen liiketuttava oli kertonut Härmäläisen veljelle uskovansa, että Härmäläinen on ”Airiston syvimmässä kohdassa”. Myös vastaajan työntekijä on kertonut esimiehensä käyttäneen ilmaisua ”pitäisi upottaa betonisaappaat jalassa Airiston syvimpään kohtaan”, joskaan tämä ei ollut puhunut tuolloin Härmäläisestä.
Lue lisää: Liiketuttavan mukaan kadonnut Ilpo Härmäläinen on ”Airiston syvimmässä kohdassa”
Käsittelyssä viitattiin maanantaina pariinkin otteeseen paljon huomiota saaneeseen ”Varusmies-Millan” tapaukseen. Somerolla kadonneen Milla Arosen ruumista ei ole koskaan löydetty, ja hänen ex-puolisonsa myönsi aiheuttaneensa vahingossa Arosen kuoleman. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta, mutta hovioikeus tuomitsi hänet murhasta elinkautiseen.
Syyttäjä otti esille myös laajasti uutisoidun Volkan Ünsalin palkkamurhan, jossa niin ikään ruumis jäi kateisiin, mutta josta annettiin elinkautisia tuomioita.
– Tapauksessa oli teknistä selvitystä, jonka mukaan Ünsal olisi surmattu tietyssä asunnossa. Nyt meillä ei ole teknistä tutkintaa, ei verijälkiä tai muuta, mistä selviäisi tekopaikka tai tekotapa, puolustus muistutti.
Lue lisää: Tällainen oli Volkan Ünsalin palkkamurha – lapsuudenystävä houkutteli ansaan
Syyttäjä kävi yksityiskohtaisesti läpi jokaisen yksityiskohdan, jossa vastaajan kertomus ei täsmännyt todisteisiin. Näistä keskeisimpiä ovat väite siitä, ettei vastaaja ollut tavannut Härmäläistä katoamispäivänä ja että vastaaja olisi ollut Raision Kesoililla Härmäläisen katoamishetkellä. Televalvontatietojen mukaan se ei ole mahdollista. Lisäksi vastaaja on kieltäytynyt valheenpaljastustestistä useaan otteeseen, joka syyttäjän mukaan on kummallista ottaen huomioon, että se voisi puhdistaa vastaajan maineen.
Syyttäjän mukaan mikään todisteissa ei viittaa siihen, että Härmäläinen olisi kadonnut vapaaehtoisesti tai että joku muu olisi surmannut hänet.
– Mielestäni tässä ei jää järkevää epäilyä siitä, etteikö Härmäläinen olisi kuollut henkirikoksen uhrina. Kun näyttö on käyty läpi, ei jää myöskään järkevää epäilyä siitä, etteikö vastaaja olisi ollut tekijänä. Ei ole noussut esiin mitään sellaista, että tapaukseen liittyisi muu asia tai teon olisi tehnyt joku muu. Siellä on faktaa, jota ajan kuluminen ei syö, hän kommentoi Ilta-Sanomille.
Puolustusasianajaja Heikki Uotilan mukaan lähtökohtana on syyttömyysolettama. On syyttäjän vastuulla osoittaa, että syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.
– Vaihtoehtoisen tapahtumakulun ei tarvitse olla uskottava, vaan sen on oltava mahdollinen.
Puolustuksen mukaan syyttäjän väitteille ei ole näyttöä. Näistä keskeisin on motiivi eli että Härmäläinen olisi ollut menossa poliisin puheille. Muita ovat esimerkiksi ennakolta suunniteltu surmaamistapa tai että vastaaja olisi houkutellut Härmäläisen purjeveneelleen. Näin ollen ei ole myöskään näytetty toteen, että tekotapa olisi ollut erityisen törkeä.
– Syyte tulisi hylätä, koska on useita seikkoja, joita ei ole näytetty toteen. Muun muassa väitetty motiivi, Uotila sanoi.
Kaikki muut rikosnimikkeet kuin murha ovat jo vanhentuneet. Näin ollen vastaaja saa joko vapauttavan tuomion tai murhatuomion.
– Tätä alettiin tutkia viime vuonna murhana eikä tappona siksi, että käytössä on ollut uusia todisteita kuten katoamista edeltävä vastaajan pankkitapaaminen, Merivirta sanoi.
Sekä syyttäjä että puolustus kuvailivat oikeudenkäynnin olleen raskas prosessi. Pitkän ajan kuluminen tapauksesta ei ole helpottanut kummankaan osapuolen työtä.
– Tämä on varmasti ollut pitkä ja raskas prosessi kaikille osapuolille. Tietenkin ajan kuluminen tuo vielä oman haasteensa, Merivirta sanoi.
– Olimme varautuneet, että asia saataisiin päätökseen ennen joulua. Päämieheni kannalta oli raskasta odottaa joulun yli, että päästään jatkamaan. Onneksi ollaan loppusuoralla. Ihmisten muisti ei kanna 27 vuoden päähän, mikä on tuonut omat ongelmansa, Uotila sanoi.
Tapaus voi tehdä historiaa. Suomessa ei ole koskaan annettu murhatuomiota näin vanhasta tapauksesta.
– Tämä on poikkeuksellinen tapaus. Vaikka se on ollutkin raskas, se on ollut niin mielenkiintoinen, että sen eteen jaksaa painaa ja tehdä kaikkensa, että rikosvastuu toteutuisi, Merivirta sanoi.
Todennäköisesti tapaukselle ei saada lopullista pistettä vielä kuukausiin.
– Uskon, että oli lopputulos käräjillä mikä tahansa, hoviin mennään joka tapauksessa, Merivirta sanoi.
Uotila oli arviossaan maltillisempi.
– Mennään askel askeleelta. Tietysti näissä täytyy aina varautua siihen, että asia jatkuu hovissa.
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio tulee myöhemmin.