Vesilahden Pyhäjärven vesi on nyt poikkeuksellisen matalalla. Kun perjantaina sää tarjoili parastaan, Laukon kartanon väki keksi mennä naaramaan rantavettä metallinpaljastimella.
Jonkin ajan kuluttua eteen tuli iso yllätys: vanhan kivilaiturin vierestä löytyi hyvin säilynyt viikinkiaikainen kupurasolki.
Laukon kartanon puiston rannassa sijaitsevan kivilaiturin on ajateltu kuuluneen 1400-luvulla rakennettuun päärakennukseen.
– Nyt näyttää siltä, että jos samaiselta laiturilta on pudonnut Laukon emännän koru jo vuoden 1000 paikkeilla, laituri on ollut käytössä maihinnousupaikkana jo paljon aikaisemmin, kertoo Laukon kartanon omistaja Liisa Lagerstam.
Viikinkiaikainen kupurasolki on peräisin eri arvioiden mukaan 900-luvun lopulta tai 1000-luvun alusta.
Lagerstamin mukaan kupurasoljet ovat perinteisiä hämäläisiä viikinkiaikaisia naisten rintakoruja. Perjantaina etsintöjä pystyttiin tekemään harvinaisen syvältä ja laajalta alueelta, koska järven vesi on niin matalalla.
– Metallinpaljastimella veden alta harvemmin mitään löytyy. Siinä kävi älytön tuuri, kun solki onnistuttiin sieltä löytämään, Lagerstam iloitsee.
Naisten rintasolki on säilynyt veden alla harvinaisen hyvin.
Löydön teki Lagerstamin mies, Laukon kartanon isäntä Jouni Minkkinen.
– Laukon alueelta on tehty paljon muinaislöytöjä. Siksi täällä ei saa enää metallinpaljastimilla etsiä, joten keksimme pienen kommervenkin. Se oli iso yllätys, koska veden alta harvoin metallinetsimillä löytyy mitään, Lagerstam huomauttaa.
Kupurasolki toimitetaan Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin. Lagerstamin mukaan solki on harvinaisen hyvin säilynyt verrattuna muihin vastaaviin viikinkiaikaisiin esineisiin.
– Se on joskus pudonnut veneestä tai laiturilta veteen ja se on varmaan harmittanut Laukon emäntää, joka on sen sinne pudottanut. Usein tuon ajan löydöt ovat peräisin polttokenttäkalmistoista eli hautapaikoilta, jolloin korut ovat poltettuja.
Pirkanmaan Vesilahdella Tampereen eteläpuolella sijaitseva Laukon kartano on ollut arkeologisten löytöjen perusteella merkittävä paikallinen keskuspaikka jo viikinkiajalla.