Ingman myi kuljetusliikkeensä vuosi sitten ja samalla päättyi hänen elämässään 16 vuoden mittainen työtä lähes vuorotta -jakso.
Ingman tulot olivat viime vuonna 1 049 158 euroa. Veroja hän maksoi runsaat 300 000 euroa.
– Joskus ajattelin, että jäisin eläkkeelle 50 vuotta täytettyäni, mutta kun olen koko ikäni jotain hommaa tehnyt, niin en osaa olla joutilaana.
– Sen vuoksi jätin raskaan ajokaluston korjaamon vielä itselleni ja se tarjoaa edelleen kolme työpaikkaa Kärkölän Järvelässä, 52-vuotias Ingman kertoo.
Kärkölässä toimiva Koskisen Oy:n saha tarjosi Ingmanin kalustolle ajoja. Kun Kimmo Ingman myi yrityksensä, oli hänellä 18 yhdistelmärekkaa ja viisi pyöräkonetta hakkeen lastausta varten.
”Huoltohommista kaikki lähti ja rasvamontun pohjalla olin kädet öljyssä. Mutta köyhänä on pakko yrittää tehdä töitä leipänsä eteen.
Ingmanin firma tunnetaan ensimmäisenä yksityisenä yrityksenä, joka hankki pitkien, 30-metristen ajoneuvoyhdistelmien luvat sahatavaran kuljetukseen.
– Yrittäjän työssä on paljon vapauksia, mutta kuljetusalalla myös paljon vastuuta. Ala on vahvasti säännelty ja tarkkana on yrittäjän oltava.
– Vaikka päivät olivat pitkiä ja vapaata oli vähän, niin en voi moittia yrittäjänä puurtamista.
Kimmo suoritti työn ohessa merkonomin tutkinnon ja siitä oli paljon apua paperihommissa.
– Sitkeyttä yrittäjyys vaatii, mutta sitä on joutunut opettelemaan lapsuudesta saakka.
– Aamulla lähdettiin naapurikuntaan bussilla kouluun ja päivät olivat pitkiä.
– Töitä riitti usein vielä kotona, kun oli pientila, joka on nyt omistuksessani ja se työllistää edelleenkin jonkin verran, Ingman kertoo.
Rekkahommiin hän tuli aivan perustöiden kautta.
– Huoltohommista kaikki lähti ja rasvamontun pohjalla olin kädet öljyssä. Mutta köyhänä on pakko yrittää tehdä töitä leipänsä eteen, miljoonatilin tehnyt heittää.
Kun kuljetusliike kasvoi ja laajeni, niin se tarjosi enimmillään lähes 50 työpaikkaa.
– Kun myin yritykseni riihimäkeläiselle Tarkkalan Kuljetus Oy:lle, oli palkkalistoilla edelleen noin 30 työntekijää, Kimmo kertoo.
Yrityksen siirtäminen omalle pojalle, joka on nyt 12-vuotias, olisi ollut mahdollista jossain vaiheessa, mutta sitä hän ei pohtinut.
– Poika tekee omat ratkaisunsa sitten aikanaan, isä tuumii.
Yrityskaupat Ingman ehti solmia viime vuonna juuri ennen kuin koronaepidemia käynnistyi.
– Ajankohta oli hyvä ja ajoja on taudista huolimatta riittänyt, sillä sahateollisuus pyörii täysillä, Ingman tuumaa.