Vuoden 2024 presidentinvaaleissa oli Haaviston kohdalla kyse siitä, tuleeko hänestä presidenttiä nyt vai ei koskaan, kirjoittaa IS:n politiikan toimittaja Erno Laisi.
VALITSIJAYHDISTYKSEN presidenttiehdokas Pekka Haavisto (vihr) oli ehdolla presidentiksi kolmatta kertaa ja oli yhtä monetta kertaa kisan kakkonen.
Kaksi edellistä hopeamitalia tulivat väistyvää tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä vastaan selvin numeroin: vuonna 2012 toisella kierroksella ja vuoden 2018 läpihuutovaaleissa jo ensimmäisellä kierroksella.
Kolmannen tappion on kirveltävä eniten, lähtihän hän kisaan jonkin sortin ennakkosuosikkina.
Asetelma murtui kuitenkin käytännössä heti, kun Alexander Stubb (kok) ilmoittautui kisaan loppukesästä.
Syksyllä Haavisto ajautui haastajan asemaan eikä kyennyt vimmatusta yrityksestä huolimatta enää kampeamaan itseään johtoon ja voittoon.
VUODEN 2012 vaaleissa Haaviston pääsy toiselle kierrokselle oli suuri yllätys. Pekka-ilmiö Ultra Bran paluukonsertteineen oli suomalaista poliittista hypetystä näyttävimmillään, mutta presidenttiys jäi tuolloin lopulta hyvin kauas.
Sauli Niinistö voitti Pekka Haaviston selvin lukemin vuoden 2012 presidentinvaalien toisella kierroksella.
Vuoden 2018 vaaleissa kenelläkään ei ollut nokan koputtamista massiivista kansansuosiota jo tuolloin nauttinutta ja toiselle kaudelle heittämällä päässyttä Niinistöä vastaan. Jo ensimmäisellä kierroksella 62,6 prosenttia äänistä onkinut Niinistö oli täysin ylivoimainen, eikä varsinaista kisaa missään vaiheessa edes syntynyt.
Vuonna 2018 Sauli Niinistö voitti presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella saaden yli 60 prosenttia äänistä. Pekka Haavisto oli vaalien kakkonen.
KOLMANNEN presidentinvaalitappion on oltava katkerin ennen muuta siksi, että Haavisto olisi kiistämättä ollut tuoreen ulkoministeripestinsä myötä valmis ja pätevä ryhtymään Niinistön työn jatkajaksi. Se, olisiko Haavisto ollut ehdokaskaartin pätevin Niinistön työn jatkaja, on kiinni poliittisesta makuaistista.
Suomen kansan enemmistön mielestä Stubb oli ainakin sopivin. Tasaisen harmaa Haavisto jäi räiskyvämmän ja läpi poliittisen uransa suurta kansansuosiota vaaleissa nauttineen Stubbin varjoon.
Toisen kierroksen tulos ei jätä lopulta suuremmin sijaa jossittelulle. Vaikka kampanja olisi jatkunut vielä viikon tai kaksi, tuskin Haavisto olisi peliä enää edukseen kääntänyt.
IS seurasi Haaviston Pohjois-Suomen kierrosta viikkoa ennen toisen kierroksen varsinaista vaalipäivää. Kampanjaväki saattoi saada hieman ruusuisen kuvan siitä, kuinka valmiita perussuomalaisten ja keskustan vahvoilla kannatusalueilla ollaan todella äänestämään Haavistoa.
Pekka Haaviston kampanjatilaisuus viime viikon lauantaina täytti Ylivieskan Shellin ääriään myöten.
Vaikka Haaviston kampanjatilaisuus täytti esimerkiksi Ylivieskan Shellin ääriään myöten ja torniolainen kahvila oli aivan liian pieni Haaviston kampanjatilaisuudelle, vaalitulos osoittaa optisen harhan. Vaalitilaisuuksien ihmismassoista voi lopulta päätellä hyvin vähän.
”
Haavisto hävisi toisella kierroksella kisan konservatiivisista ja maaseudun äänistä.
On selvää, että Haavisto hävisi toisella kierroksella kisan konservatiivisista ja maaseudun äänistä.
Onnea ja kiitos. Toisen kierroksen tulos on selvinnyt.
Haaviston kolmatta tappiota voi selittää monilla syillä. Puoluetausta, voittajaa varovaisempi ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja, Haaviston seksuaalinen suuntautuminen, vastustajaa pienempi vaalikassa, vastustajaa pienempi puoluekoneisto…
Enemmistölle suomalaisista Stubb oli joko mieluisampi tai vähemmän huono valinta. Etenkään Jussi Halla-ahoa (ps) ensimmäisellä kierroksella äänestäneet tuskin riemumielin lähtivät Stubbia äänestämään, mutta lopulta Halla-ahon sekä Olli Rehnin (kesk) äänestäjät ratkaisivat kisan lähtemällä riittävissä määrin liikkeelle ja Stubbin tueksi.
”
Olisikohan presidentti Stubbilla tarjota jotain järkevää tekemistä Haavistolle?
Vuoden 2024 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ennakkoäänten jälkeen Haavistolla oli syytä iloon. Hän meni kirkkaasti toiselle kierrokselle Stubbin kanssa.
VUODEN 2024 vaaleissa oli Haaviston kohdalla kyse lopulta siitä, tuleeko hänestä presidenttiä nyt vai ei koskaan.
Nyt näyttää siltä, ettei hänestä tule koskaan Suomen tasavallan presidenttiä. Kuusi vuotta on pitkä aika 65-vuotiaalle kolminkertaiselle presidenttikisan hopeamitalistille. Liian pitkä aika.
Suomen ja suomalaisten kannalta olisi kuitenkin hyvä, jos Haaviston kokemukselle, laajoille verkostoille, tiedoille ja taidoille olisi hyödyllistä käyttöä jatkossakin.
Oppositiopuolueen rivikansanedustajan pesti tuntuu Haaviston kyvyt huomioon ottaen alimittaiselta tehtävältä.
Olisikohan esimerkiksi presidentti Stubbilla tarjota jotain järkevää tekemistä Haavistolle? Kannattaisi ainakin pohtia.