Kommentti: Loppu ei mennyt Rkp:n Henrikssonilta kuin Strömsössä – ero­ilmoituksella huvittava yhtymä­kohta Teuvo Hakkaraiseen

Rkp:n puheenjohtaja, opetusministeri Anna-Maja Henriksson piti tiistaina yllätysinfon, jossa hän ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajan paikasta kesäkuun puoluekokouksessa.

Hän teki viimein välttämättömyydestä hyveen.

Joskin yliajalla.

Käytännössä pahasti myöhässä ottaen huomioon, millaisen sotkun hän sai aikaan tammikuisella ilmoituksellaan lähteä EU-vaaleihin. Kukaan ei tiennyt sen paremmin puolueessa kuin ulkopuolella, mitä puheenjohtaja miettii.

Että päättääkö hän jatkostaan vasta sen jälkeen, kun tietää, avautuvatko EU-parlamentin ovet kesäkuussa?

Yhtä kaikki, Petteri Orpon (kok) hallituksen opetusministeri–puoluejohtajan loppukausi jättää surkean maun suuhun.

Se ei mennyt kuin Strömsössä, kuten rkp:läiset tapaavat sanoa. Omien pahin puheen­johtajakritiikki kuultiin tosin käytävillä, ei julkisuudessa.

EU-ehdokkuuteen liittyvä sählinki on vain osa tarinaa.

Toki tässä yhteydessä kuuluu sanoa, että Henriksson on ollut yhdeksän vuotta ministerinä ja kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Suomen pisimpään istunut oikeusministeri.

”

Osa Henrikssonin loppuluisua oli nimittäin se, ettei puolue asettanut presidentinvaaleihin omaa ehdokasta, minkä myötä puolue jäi poliittisen julkisuuden ulkokehälle.

Toisaalta Rkp:n ankkalammikossa jatko on sentään perinteiseen tapaan tähtiin kirjoitettu: seuraajapeli on kahden kauppa, suuria yllätyksiä ei ole luvassa.

Puheenjohtajaksi nousee joko Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz Kirkkonummelta tai eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson Loviisasta.

– Jompikumpi, pomminvarmasti, arvioidaan Rkp:n ryhmästä.

Lue lisää: Tässä ovat kärkinimet Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi – yksi julkisti jo ehdokkuutensa

Heistä kahdesta ”pomminvarmin” on Adlercreutz, puolueen perintöprinssi, jolle Henriksson on ollut sisäpiiritietojen mukaan kateellinen jo pitkän aikaa.

”

Jos Rkp olisi presidenttiehdokkaan asettanut, hän olisi ollut juuri Adlercreutz. Se ei puolestaan käynyt Henrikssonille. Siksi omaa ehdokasta ei asetettu.

Osa Henrikssonin loppuluisua oli nimittäin se, ettei puolue asettanut presidentin­vaaleihin omaa ehdokasta, minkä myötä puolue jäi poliittisen julkisuuden ulkokehälle.

Syksyn ja talven mittaan kansalaiset tiesivät paremmin jopa Harry Harkimon Liike nytin poliittisen linjan kuin Rkp:n.

Jos Rkp olisi presidenttiehdokkaan asettanut, hän olisi ollut juuri Adlercreutz.

Se ei puolestaan käynyt Henrikssonille. Siksi omaa ehdokasta ei asetettu.

Nyt Adlercreutz saa sitten koko puolueen, ellei Andersson aja lopussa ohi.

Ilman Pohjanmaan ruotsinkielisten tukea uutta puheenjohtajaa ei valita. Andersson onkin vieraillut Pohjanmaalla tiiviisti.

Kolmas nimi on kansanedustaja Henrik Wickström, mutta hänen mahdollisuuksiaan pidetään olemattomina.

”

Rkp:n kymmenen hengen eduskuntaryhmästä peräti kolme pääsi ministeriksi, siis kolmannes kansaedustajista. Suomen ennätys?

Rkp:n ja Henrikssonin kannalta asiat alkoivat mennä vinoon jo viime kevään ja kesän hallitusneuvotteluissa, kun osa vierasti hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa.

Varsinkin kansanedustaja Eva Biaudet’n kipuilu näkyi ulospäin, edustajan merkitykseen nähden jopa ylikorostuneesti.

Henrikssonista puolestaan näkyi, miten koville Sanna Marinin (sd) hallituksen naisviisikosta luopuminen otti. Ja ottaa yhä.

Kesän rasismikeskustelun aikana Henriksson tutisi eikä tiennyt, miten päin olisi ollut.

Hallituksen kaatuminen oli jo kesäkuussa elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps) eron yhteydessä minuuttipelin varassa, mutta Orpo sai puhuttua Henrikssonin ja sitä kautta Rkp:n ryhmän vielä hallituksen taakse ja Riikka Purran perussuomalaiset mukaan.

Lopulta kaikki johti – yhdessä tai erikseen – siihen, että Rkp:n kannatus alkoi talvea kohti tultaessa laskea gallupeissa, sekä Helsingin Sanomien että Ylen.

Hesarin tuoreimmassa kyselyssä Rkp:n kannatus laski alemmas kuin kertaakaan mittaushistoriassa vuoden 1991 jälkeen: 3,6 prosenttiin – jopa alle kristillis­demokraattien 4,1 prosentin kannatuksen.

Osa rkp:läisistä pitää kannatuksen laskun syynä osallistumista nykyhallitukseen perussuomalaisten kanssa.

Osa on puolestaan sitä mieltä, että kannatuksen lasku johtuu nimenomaan Henrikssoniin liittyvästä hoipertelusta: heidän mielestään Rkp on porvaripuolue, ja sen tulee toimia sen mukaan ja istua hallituksessa jämäkämmin.

Lisäksi Orpon hallituksessa Rkp:n kymmenen hengen eduskuntaryhmästä peräti kolme pääsi ministeriksi, siis kolmannes kansaedustajista. Suomen ennätys?

Jos Rkp ei nosta EU-vaalilistoilleen Henrikssonia tai Biaudet’ia suurempia tähtiä, Henrikssonin nousu EU-parlamenttiin lienee selvä.

Sen takaa Rkp:n noin 100 000 äänestäjää, jotka gallupeista huolimatta lopulta äänestävät kuuliaisesti omia ehdokkaitaan.

Kesän hallitusneuvotteluiden valossa onkin mielenkiintoista, että Henriksson pyrkii EU-parlamenttiin, kun perussuomalaiset savustavat sieltä samaan aikaan ulos omaa miestään Teuvo Hakkaraista.

Säätytalolta kantautui kesän hallitusneuvotteluissa tietoja, että jotkin persut kokivat Rkp:n neuvottelijoiden katselevan heitä pitkin nokkavartaan, ylemmyydentuntoisesti. Hakkaraisenkin nimi nostettiin esille.

Nyt siis perussuomalaiset pyrkii salonkikelpoiseksi puolueeksi jättämällä viita­saarelaisen sahuri-Hakkaraisen pois EU-listoilta. Vielä elokuun puoluekokouksessa Tampereella Hakkarainen piti katsauksen puolueensa EU-linjasta.

Lue lisää: Nyt kuohuu: PS:n puolue­sihteeri tyrmää yllättäen Teuvo Hakkaraisen väitteet euro­vaali­ehdokkuudesta

Ja samaan aikaan Rkp ajaa perussuomalaisten kanssa samoissa hallitusneuvotteluissa ja samassa hallituksessa istuvalle, eräänlaiseen poliittiseen umpikujaan ajautuneelle Henrikssonille EU-paikkaa.

Teuvo ulos!

Anna-Maja sisään!

Vertauskuvallista, noin niin kuin hallituksen vinkkelistä.