Kommentti: Sanna Marinin hallituksen HE241/2020 kätki sisäänsä karmean virhearvion – kuka tästä vastaa?

Hyvinvointialueet kipuilevat alijäämäisten budjettiensa kanssa.

Rahat eivät riitä palveluiden tarjoamiseen, ja moni alue onkin lähtemässä säästöjen ja leikkausten tielle.

Leikkausten ja sopeutusten tie onkin ainoa mahdollisuus sen jälkeen, kun pääministeri Petteri Orpo (kok) ei luvannut alueille valtiolta automaattisesti lisää rahaa kasvavien menojen paikkaamiseen. Pääministeri penäsi säästöjä ja palveluiden tehostamista Ylen Pääministerin haastattelutunnilla.

Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi siirtyivät kunnilta 21 hyvinvointialueelle vuoden alusta. Helsinki järjestää palvelunsa itse. Hyvinvointialueiden rahoitus tulee lähes kokonaan valtiolta, ja juuri rahoituksesta onkin käyty viime päivinä vilkasta keskustelua.

Uudistuksen tavoitteena on luoda tasa-arvoisempi palvelujen saatavuus ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja.

Kaunis tavoite uhkaa kaatua rahapulaan.

Lue lisää: ”Rahat eivät riitä” – katso tästä rajut säästöt, joita Suomen hyvinvointialueet aikovat tehdä

Lue lisää: Pääkirjoitus: Pitävätkö Purra, Orpo ja Saarikko äänestäjää idioottina?

Ministeriö julkisti viime viikolla soten ns. painelaskelman, jossa eri alueiden rahoituksen kehitystä arvioidaan vuosiksi eteenpäin. Nyt jo voidaan sanoa, että alueilta puuttuu rahaa noin 1,2 miljardia euroa.

Lopullisesti kuluvan vuoden rahoitusvaje selviää vuoden lopussa, kun hyvinvointialueiden tilinpäätökset lyödään lukkoon. Hurjimpien arvioiden mukaan vaje voisi olla jopa 1,5–1,9 miljardia euroa.

Ja ensi vuonnakin yli 2 miljardia.

Lain mukaan alueilla on kolme vuotta aikaa laittaa rahoitus kuntoon, ja juuri nyt ei hyvältä näytä.

”

Kyyti on nyt kylmää.

MiteN tässä näin kävi?

Mennäänpä taaksepäin vuoteen 2020. Sanna Marinin (sd) hallituksen valmistelema sote-esitys tulee eduskuntaan joulukuussa, hurjan koronavuoden lopuksi. Esityksen esittelee perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd).

Esitys (HE241/2020) ei ollut ensimmäinen yritys; sote on ollut politiikassa ideologinen painimatto jo vuosia. Juha Sipilän (kesk) hallitus kaatui hiukan ennen eduskuntavaaleja vuonna 2019. Sen yksityistä ja julkista sektoria yhdistävä sote-esitys karahti kiville eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.

Sipilä hajotti hallituksensa.

Marinin hallituksen esitys perusteluineen ja lakipykälineen on massiivinen tekstivuori, joka pyrkii purkamaan ennakolta mahdollisia perustuslaillisia miinoja pilkuntarkasti.

Tekstiä on sen verran, että harva kansanedustaja on sen sanasta sanaan lukenut. Vielä harvempi hallitsee asiakokonaisuuden laskukaavioineen alusta loppuun.

Lakiesitys antoi runsaasti nippelitietoa palveluista, kiinteistöistä, omaisuuden siirroista, verotuksesta, hallinnosta, mutta ei siitä tärkeimmästä: kustannuksista.

Lakiesityksestä käy kristallinkirkkaasti selväksi, että keskusta sai haluamansa laajan aluehallintohimmelinsä ja Sdp julkisen palvelun järjestämisvastuunsa. Ideologisessa kiihkossa ilmeisesti unohtui laskea, mitä koko homma maksaa veronmaksajille.

Lakiesitys tyytyy toteamaan, että jos alueiden toteutuneet kustannukset ylittävät alueiden saaman laskennallisen rahoituksen, rahoituksen taso korvataan koko maan tasolla kahden vuoden viipeellä.

Kohtuullisen selvää tekstiä, joka sitoo Orpon hallituksen käsiä pitkäksi aikaa.

Laista löytyy myös koukeroisen pykälätekstin taakse piiloutuva laskennallinen rahoitusmalli ja siirtymätasaus. Siirtymätasauksella tasataan alueiden kustannusten ja rahoitusten erotusta portaittain vuoteen 2027 mennessä.

Kun alueiden budjettialijäämiä ja siirtymätasausta vertailee, on päivänselvää, että sote-hanketta vietiin eteenpäin aivan väärillä oletuksilla siirtymäajan kustannuksista.

Hiukan ihmetyttää viime viikkojen pallottelu alueiden budjettialijäämien maksajasta. Marinin hallituksen sorvaaman lakipykälän perusteella pitäisi olla selvää, että valtio maksaa hyvinvointialueiden viulut, jos lakisääteiset peruspalvelut vaarantuvat:

Jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen tai perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen, hyvinvointialueella on oikeus saada 2–4 luvussa säädetyn lisäksi valtiolta rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon hyvinvointialueen edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät. Lisärahoitus myönnetään valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue avasi jo pelin.

Se aikoo pyytää valtiolta lisärahoitusta.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ei selviä ensi vuonna lakisääteisistä tehtävistään, mikäli rahaa ei tule lisää joko valtiolta tai korkeakorkoisena lainana pankista. Pyytäessään lisärahaa alue joutuu ministeriön arviointimenettelyyn, mutta sitä ei pidetä pahana takaiskuna.

Jos rahaa ei ole, sitä ei ole.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Soten rahoitus­pommi laukesi Orpon ja Purran käsiin – rönsyilevät vaali­lupaukset kansalaisten terveyden­hoidosta ovat nyt koetuksella

Osa poliitikoista on ollut äimän käkenä hyvinvointialueiden budjettivajeista, palveluiden karsimisesta ja koko sote-järjestelmän kustannuksista.

Aluevaaleissa vuonna 2022 tammikuussa kerättiin irtopisteitä lupaamalla kaikenlaista kaunista äänestäjien houkuttelemiseksi.

Kyyti on nyt kylmää.

Aluevaltuustoissa istuu kansanedustajia ja ministereitäkin päättämässä sote-palveluista, joiden rahoituksesta he itse päättävät eduskunnassa. Onnea vaan!

Kaiken kukkuraksi sote-mallia hallituksessa ajanut keskusta on nyt oppositiosta tehnyt asiasta välikysymyksen. Ei ihme, että tavallinen terveydenhoidon asiakas tippuu kärryiltä sekasotkua ihmetellessään.

Jos kustannusten kasvua ei saada loivenemaan hyvinvointialueilla, hallitus joutuu laittamaan joka vuosi miljardeja lisää soteen – vaikka se pyrkii hallitusohjelmansa mukaisesti rahoituspaineen hillitsemiseen.

Jos oikein vääntää rautalankaa, sotessa on kyse tästä: kestääkö Orpon hallituksen ja tulevien hallitusten takamus työntää rahaa alueille tulevina vuosina? Sote-malli saattaa toimia oikein ja kustannuksia säästyä – viiden vuoden päästä.

Siihen saakka nurkistaan huojuvaa rakennelmaa pitäisi pitää pystyssä valtion rahalla tai antaa sen luhistua.

Hyvä kysymys on, olisiko koko hanketta ylipäätään hyväksytty, jos soten rahoituslaskelmat olisi tehty huolella ja uudistuksen todellinen hinta olisi valjennut päättäjille ajoissa.

Sote-hankkeessaan Marinin hallitus syyllistyi nykypolitiikan helmasyntiin: lakiesityksiä heitellään eduskunnan päätettäväksi hätäisesti tehdyillä vaikutusarvioilla.

”

Harva poliitikko voi kokonaan pestä käsiään sote-sotkusta.

Joskus eduskunnan saamasta väärästä tiedosta on pidetty isompaankin meteliä.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) joutui tilille kerrottuaan muunneltua totuutta eduskunnalle hallintarekisterilain valmistelusta loppuvuodesta 2015. Stubb väitti eduskunnan kyselytunnilla, että 90 prosenttia hallintarekisterilakia koskevista viranomaislausunnoista oli myönteisiä.

Tosiasiassa myönteisiä lausuntoja oli vain 10 prosenttia. Sen jälkeen Stubb aloitti eduskunnassa ja mediassa anteeksipyyntöjen sarjan, joka huipentui kuuluisaan sori siitä -nöyrtymiseen.

Oppositio iski heti.

Vihreät ja vasemmistoliitto jättivät Juha Sipilän hallitukselle välikysymyksen ministerin toiminnasta. Väärän tiedon antaminen on niin vakava asia, että se vaatii perusteellisen ja avoimen selvityksen eduskunnalle, välikysymyksen perusteluissa sanottiin.

Eduskunnan tiedonsaanti ja asianmukainen lain valmistelu on varmistettava, väärästä tiedosta tuohtuneet puolueet jyrisivät.

Soten yhteydessä vastaavanlaista huolestuneisuutta ei ole esiintynyt. Stubbin amatöörimäinen kompastelu välikysymyksineen vaikuttaa soten miljardiharhan rinnalla mitättömältä – ellei suorastaan huvittavalta.

Kokenut poliitikko kuittaa soten ”harhautuksen” sillä, että tekijät kantavat aina poliittisen vastuun. Sotea on veivattu niin pitkään, että harva poliitikko voi kokonaan pestä käsiään sote-sotkusta.

Sote-lain esittäjät ovat nyt Rkp:tä lukuun ottamatta oppositiossa, ja lain käsittelyn aikainen oppositio hallituksessa.

Osat vaihtuivat.

Onneksi sentään yksi taho on ja pysyy omassa roolissaan, käyttää hupenevia terveyspalveluita ja kuuntelee poliitikkojen tyhjiä lupauksia.

Veronmaksaja.