Kun eroottinen hieroja päätti kertoa julkisesti työstään, hän varautui tappouhkauksiin – palautteen laatu yllättikin täysin
Ylen viikonloppuna haastattelema seksityöntekijä pelkäsi uhkauksia, mutta saikin kannustusta. Seksityöaktivistin mukaan alaan liittyvät ennakkoluulot vähenevät hitaasti.
•
Yle julkaisi lauantaina jutun, jossa käsiteltiin Kaisla-Kerttu Keinosen uravalintaa eroottisena hierojana. Julkaisun jälkeen Keinonen on saanut runsaasti kannustavaa palautetta siitä, että joku uskaltaa puhua aiheesta.
– Olin henkisesti valmistautunut saamaan tappouhkauksia, muita uhkailuja ja vaikeista tunteista nousevaa haukkumista ja vihaa.
Viestejä on tullut laidasta laitaan erilaisilta ihmisiltä. Palautteen mukaan juttu vapautti ihmisiä nauttimaan omasta seksuaalisuudestaan.
Aktivismi ja solidaarisuus isossa roolissa
Keinosen pelko ikävästä palautteesta on ymmärrettävä. Usein erilaista elämää elävät ihmiset herättävät paljon keskustelua, niin puolesta kuin vastaan.
Esimerkiksi joulukuussa Yle kertoi ääriminimalisti Sari Simoskasta. Tuolloin sosiaalisen median kommentointi äityi ajoittain rajuksi.
Miksi seksityöntekijästä kertova juttu keräsi huomattavasti vähemmän soraääniä? Ovatko alaan liittyvät ennakkoluulot jo vähentyneet?
Ovat ja eivät, vastaa Sexpo-säätiön puheenjohtaja Tiia Forsström. Hän on seksuaaliterapeutti ja seksityöaktivisti. Forsström on ollut alalla 10 vuotta ja kertonut siitä julkisuudessa vuosia sitten. Jo silloin Forsström ihmetteli odotettua positiivisempaa vastaanottoa.
Vuosien aikana moni asia on kuitenkin muuttunut entisestään.
– Silloin meitä omalla nimellä ja kasvoilla toimivia oli häviävän pieni määrä, ei juuri ketään. Minulla oli aika yksinäinen olo. Tänä päivänä meitä on todella paljon, ja kuten missä tahansa muussakin vähemmistöryhmäkysymyksessä, on sillä ihan valtavasti merkitystä, että kulttuurissa esiintyvien kuvien kautta ihmisten mielikuvat muuttuvat mielikuvituksen tuotteista eläviksi ihmisiksi.
Myös seksi- ja erotiikka-alaan liittyvä aktivismi ja solidaarisuus ovat lisääntyneet koko ajan. Tämä on Forsströmin mukaan luontevaa seurausta siitä, että asioista puhutaan yhä enemmän etenkin omilla kasvoilla.
Vielä muutama vuosi sitten seksityöksi miellettiin lähinnä vain fyysinen seksi. Esimerkiksi strippaaminen, hieronta ja dominapalvelut koettiin sen sijaan parempina tai kunniallisempina aloina, eivätkä tekijät kutsuneet niitä seksityöksi.
Seksityöntekijöiden näkyminen mediassa auttaa murtamaan alaan liittyviä asenteita hitaasti mutta varmasti.
– Yhä enemmän tulee ihmisiä, jotka sanovat että ”kyllä, minä olen seksityöntekijä. Tarjoan dominapalveluja, olen seksityöntekijä. Strippaan, olen seksityöntekijä.”
Yhä enemmän tulee ihmisiä, jotka sanovat että ”kyllä, minä olen seksityöntekijä. Tarjoan dominopalveluja, olen seksityöntekijä. Strippaan, olen seksityöntekijä.”
Tiia Forsström
Osa seksityöntekijöistä jää yksin
Vaikka avoimuus on lisääntynyt, toisenlaisiakin kokemuksia on.
Samaan aikaan, kun seksimyönteisyyden arvostus sekä salliva ja utelias suhtautuminen kaikenlaisiin ilmiöihin kasvavat, on olemassa ihmisiä, jotka kokevat jäävänsä tästä kaikesta osattomiksi.
– Minulla on kollegoja, joiden kokemus on hyvin toisenlainen, eikä heidän lähipiirissä ole ketään, jolle uskaltaisi puhua. Heidän arkitodellisuudessaan vastaanotto on superkielteinen, Forsström harmittelee.
Kaisla-Kerttu Keinosen ulostulo oli pieni askel eteenpäin asenteiden muuttamisessa. Tiia Forsströmin unelmien mediamaailmassa seksityöntekijöitä ei nostettaisi otsikkoon vain ammattinsa vuoksi.
Parasta olisi, jos seksialan työntekijät valtavirtaistettaisiin eli asetettaisiin mukaan johonkin laajempaan kontekstiin.
– Sellainen muistuttaa kaikkein tehokkaimmin siitä, että tässä on kyse työstä muiden töiden joukossa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 7.2. kello 23:een saakka.