Onko ekologista kasvattaa itse kasviksia oman kodin parvekkeella, kasvihuoneessa tai kasvimaalla?
Totta kai, ajattelee moni. Käsitys ei kuitenkaan ole aivan oikea.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri selvitti Ylen pyynnöstä, mitä tiedetään parvekkeilla, takapihoilla, kaupunkiviljelmillä ja muilla pienimuotoisilla viljelmillä kasvatetun ruuan hiilijalanjäljestä. Selvisi, että tutkimuksia on yllättävän vähän.
Uusimmat ja Katajajuuren mielestä luotettavimmalta vaikuttavat tutkimukset viittaavat siihen, että asia saattaakin olla juuri päinvastoin kuin moni luulee. Itse kasvatetun ruuan hiilijalanjälki voikin olla yllättävän suuri, erään laajan tutkimuksen mukaan jopa kuusi kertaa suurempi kuin kaupasta ostetulla ruualla.
– Eri ihmisten viljelyillä voi olla hirveän isot erot. Isoja eroja voi olla myös ihan yksittäisten tuotteiden tasolla.
Ongelmana tarvikkeiden hankinta ja sadon pieni määrä
Miksi sitten itse kasvatetulla ruualla voi olla niin suuri hiilijalanjälki?
Katajajuuri kertoo, että tutkimuksissa nousi esiin etenkin erilaisten hankintojen merkitys. Pienimuotoinenkin kasvatus tarvitsee hankintoja, infrastruktuuria ja energiaa: kasvihuoneita, rakennusmateriaaleja, kasvualustoja, astioita, lämmitystä, valoa, välineitä, lannoitteita, multaa. Suuren mittaluokan maanviljelyssäkin vastaavia tarvitaan, mutta kun kaikki tehdään tehostetusti, yhtä satokiloa kohti niiden merkitys jää vähäiseksi.
– Jos näitä panoksia vielä haetaan erikseen kaupasta polttoainekäyttöisellä henkilöautolla, mikä on kaikkien tehottomin kuljetusmuoto, sekin on omiaan lisäämään päästöjä. Suhteellisen pienistäkin henkilöautoiluista tuotteen päästötaso voi nousta merkittävästi.
Pyysimme kahta kotipuutarhuria esittelemään viljelmänsä videolla. Näytimme sen Juha-Matti Katajajuurelle.
Itse kasvatetun ruuan hiilijalanjälkeä pienentää se, että sitä ei useimmiten kuljeteta tai pakata. Pakkauksen tai kuljetuksen osuus ruuan hiilijalanjäljestä on kuitenkin yleensä pieni, toisin kuin moni luulee, Katajajuuri huomauttaa.
Etenkään Suomen oloissa veden käyttö ei merkittävästi kasvata vesijalanjälkeä, koska vesivaramme ovat niin hyvät.
Ruuan kasvattaminen itse ei ole huono asia
Joidenkin kotona kasvatettujen tuotteiden hiilijalanjälki voi kuitenkin jäädä pienemmäksi kuin kaupasta ostettujen verrokkien. Eräässä tutkimuksessa esimerkiksi tomaatit olivat tällaisia.
Katajajuuren mukaan kaupasta ostetut kotimaiset tomaatit, paprikat, kurkut ja salaatit kasvatetaan yleensä ympärivuotisesti lämmitetyssä ja valaistussa kasvihuoneessa, mikä yleensä nostaa niiden hiilijalanjälkeä. Jos samat ruuat voi kotona kasvattaa kesällä ilman erillistä lämmitystä ja valaisua, niiden hiilijalanjälki saattaa jäädä kaupasta ostettuja kasviksia merkittävästi pienemmäksi.
Katajajuuren mukaan myös esimerkiksi hyvin pienimuotoisessa ruukkuviljelyssä, esimerkiksi yrttien kasvatuksessa parvekkeella hiilijalanjälki voi jäädä pieneksi. Tällainen viljely ei vaadi erillisiä tiloja eikä siihen tarvita juuri hankintoja.
Vaikka tehokkaassa maataloudessa voidaan päästä suhteellisen pieneen hiilijalanjälkeen, sillä on muuten merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Se voi esimerkiksi rehevöittää vesistöjä.
Katajajuuren mukaan tieteellinen tieto ruuan itse kasvattamisen hiilijalanjäljestä on kuitenkin hyvin vajavaista.
– Oli vähän hämmentävääkin nähdä, kuinka vähän tätä on tutkittu ja kuinka vaikea tutkimustulosten pohjalta oli tehdä päätelmiä.
Katajajuuri löysi myös tutkimuksia, joiden mukaan itsekasvatetun ruuan hiilijalanjälki oli kaupasta ostettua ruokaa pienempi. Niiden laatu ei kuitenkaan vakuuttanut häntä. Lisäksi joissain tutkimuksissa oli jopa asiaa tutkimatta tehty lähtöoletus, että itsekasvatetun ruuan hiilijalanjälki olisi pieni.
Lisäksi Katajajuuri näkee ruuan kasvattamisella monia hyviä puolia. Se esimerkiksi parantaa huoltovarmuutta, opettaa ruuan arvostusta ja voi lisätä yhteisöllisyyttä.
– Tämä on yllättävän visainen kokonaisuus.
Yhdeksän kotiviljelijää seuraa satoaan tämän kevään ja kesän
Oululainen Marjukka Käsmä ei ylläty kuullessaan, että kotiviljely voikin aiheuttaa isomman hiilijalanjäljen kuin kaupasta ostaminen.
– Se ei ole yllättävää, kun miettii, kuinka paljon minullakin menee rahaa ja resursseja suhteessa siihen, paljonko satoa tulee.
Käsmä pyrkii minimoimaan autoilun, mutta sanoo tekevänsä muutaman kerran kesässä impulssihupiajeluita puutarhaosastolle.
Helsinkiläinen Santtu Honkanen haaveilee omasta puutarhasta mutta kasvattaa tällä hetkellä parvekkeella juuri niitä kasveja, jotka Katajajuuren mukaan voivat olla hyvinkin ekologisia: kirsikkatomaattia ja yrttejä. Uutena hän aikoo kokeilla sitruunakurkkua.
Hän ei tee juuri hankintoja harrastuksensa takia. Viimeksi hän haki tarvitsemansa mullatkin julkisilla. Hän jatkaisi harrastustaan, vaikka paljastuisi, että sillä olisi iso hiilijalanjälki.
– Harrastus on niin tärkeä, että se antaa paljon mielelle.
Juha-Matti Katajajuuri on luvannut syksyllä arvioida, miltä hiilijalanjäljen näkökulmasta Käsmän, Honkasen ja seitsemän harrastajaviljelijän ruuankasvatus näyttää. Kyse ei ole tieteellisestä kokeesta.