Markku Laurikainen kohtasi onnettomuus­paikalla aavemaisen karmean tilanteen – nopea toiminta pelasti nuoren miehen hengen

Ne olivat Markku Laurikaisen, 55, elämän pisimmät 15 minuuttia.

Mikkeliläinen kuljetusalan yrittäjä oli ollut 18.4.2020 tavanomaiseen tapaansa jakamassa lehtiä yöllä: Helsingin Sanomia, Länsi-Savoa, Keskisuomalaista… Ajokeli oli kuiva ja selkeä, ja Laurikainen mukavasti aikataulustaan hieman edellä.

Noin kello kahdelta yöllä Pieksämäen ja Kangas­niemen rajalla Laurikainen tuli pienen mäen takaa tilanteeseen, jossa hän ensin luuli henkilöauton olevan sivutiellä parkissa.

– Kun tulin kohdalle, huomasinkin, että auton alta nousee kipinöitä. Maasto paloi konehuoneen alta.

– Siinä vaiheessa tajusin, että tämä onkin onnettomuus.

Laurikainen soitti hätäkeskukseen, laittoi otsalampun päähän ja lähti samalla tarpomaan kohti autoa.

– Auton sisältä nuori mies huusi olevansa siellä jumissa ja että auto palaa.

Onnettomuuspaikka oli järkyttävä

Laurikainen kertoo, että mies makasi kojelaudalla niin, että pää oli osittain ulkona tuulilasista ja miehen jalat kiinni ratin alla.

– Autosta puuttui koko keula, kaikki muovipuskurit ja jäähdyttimet olivat lentäneet jonnekin. Auto oli osunut ensin ojanpenkkaan ja siitä lähtenyt pyörimään ja mennyt katto edellä puihin.

– Se oli taipunut kuin banaani: keula oli maata myöten, mutta pakoputki otsani korkeudella. Katto oli litistynyt istuimiin ja uhri oli autossa kuin vakuumissa.

Auto oli edelleen käynnissä, kaasu pohjassa ja moottori huusi täysillä kierroksilla.

– Se oli hyvin aavemainen tilanne.

Auto oli tulessa

Pian liekit alkoivat nousta konepellin raoista, ja Laurikainen näki, miten uhrin hiukset kärventyivät. Uhri ei silti liikkunut, joten Laurikainen arvioi miehen olevan niin vammautunut, ettei häntä pidä yrittää siirtää.

– Jälkikäteen kuulin, että jos olisin ryhtynyt repimään miestä pois autosta, hän olisi luultavasti kuollut shokkiin.

Oli siis hillittävä tulipaloa. Laurikainen ryhtyi kiskomaan havuja irti kaatuneesta kuusesta ja tunkemaan niitä konepellin rakoihin, joista liekit nousivat kohti uhria. Se auttoi hetkeksi.

– Uhrikin sanoi, että en tiedä, mitä teit, mutta nyt helpottaa.

Laurikaisella ei ollut autossaan sammutuspeittoa tai sammutinta, joten hän mietti kuumeisesti, mistä saisi vettä ennen kuin koko auto syttyisi palamaan. Hän löysi noin kymmenen metrin päästä ojasta hieman vettä ja muisti autossaan olevat oranssit postinkuljetuslaatikot, joilla vettä voisi kantaa.

– Jouduin painamaan laatikkoa aina kaikella voimalla ojaan, jotta se täyttyi. Ja täyttyminen tuntui tuskastuttavan hitaalta.

– Siitä hypin ryteikön ja kaatuneiden puiden yli autolle ja heitin vettä auton päälle aina muutama litra kerrallaan ja lähdin hakemaan lisää.

Samalla Laurikainen vaihtoi jatkuvasti uusia havuja tukahduttamaan liekkejä.

Hän mietti koko ajan, missä vaiheessa hänen täytyy yrittää repiä mies pois autosta ja mitä jos tämä ei irtoakaan.

Poliisipartio viime hetkellä paikalle

Juuri, kun Laurikaisen voimat olivat loppumassa ja sekä auto että uhri osittain tulessa, poliisipartio ehti paikalle ja tyhjensi jauhesammuttimen auton päälle. Se ei auttanut, joten Laurikainen käskytti poliiseja ottamaan laatikot käsiin ja auttamaan veden kantamisessa.

Viiden minuutin kuluttua myös nuori pariskunta osui paikalle. Viisikko asettautui jonoksi, jonka toisessa päässä yksi nosti vettä ojasta ja toisessa päässä toinen heitti sitä auton päälle.

– Siinä vaiheessa, kun palokunta saapui, oikeastaan enää vain vasen eturengas paloi. Saimme palon periaatteessa sammumaan. Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta sain pidäteltyä paloa sen aikaa, että apua saapui.

Pelastuslaitos jäi irrottamaan uhria autosta, kun tunnollinen yrittäjä lähti ajamaan loput lehdenjakokierroksestaan.

– Olin varmaan vähän sekaisin, Laurikainen sanoo nyt ja naurahtaa.

Tapahtumat vilisivät mielessä

Yövuoron jälkeen uni ei tullut, sillä tapahtumat vilisivät mielessä taukoamatta. Laurikainen mietti, mitä uhrille kävi ja mitä hänen olisi pitänyt tehdä tilanteessa paremmin. Miksi hänellä ei ollut autossaan sammutuspeittoa? Miksi hän ei tajunnut hyödyntää mutaa?

Lopulta viikkoa myöhemmin uhrin äiti soitti Laurikaiselle ja kertoi, että nuori mies oli selvinnyt hengissä.

Se oli valtava helpotus.

Uhri oli saanut pahat palovammat, useita murtumia käsiin ja jalkoihin, ja lisäksi lantiossa oli pirstaleinen murtuma. Myöhemmin myös uhri itse soitti Laurikaiselle ja he kävivät tapahtunutta vielä yhdessä läpi.

”

Jos olisin ryhtynyt repimään miestä pois autosta, hän olisi luultavasti kuollut shokkiin.

Laurikainen uskoo, että syy sille, miksi hän osasi toimia niin järkevästi, löytyy ensiapukursseilta, joilla ammattikuljettajan on pitänyt käydä.

– On tuntunut hölmöltä viiden vuoden välein uusia ne ensiapukurssit, mutta kyllä siitä jotain aina jää mieleen. Kyllä tämä ihan niiden kurssien ansiota oli. Varmasti jollain toisella ensimmäinen reaktio olisi voinut olla se, että uhri pitää saada pois autosta, koska auto palaa. Tässä tapauksessa siinä olisi kuitenkin luultavasti käynyt huonosti.

Palkittiin hengenpelastusmitalilla

Laurikainen palkittiin keväällä 2021 presidentti Sauli Niinistön myöntämällä hengenpelastusmitalilla. Hän sanoo, että vasta siinä vaiheessa, kun häneen otettiin yhteyttä mitalin tiimoilta, hän itse kunnolla tajusi pelastaneensa todella ihmishengen.

Muille, jotka näkevät onnettomuustilanteen, hänellä on selvä neuvo.

– Paras on, kun ryhtyy vain toimimaan ja tekee sen, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Ja kun hätäkeskukseen soittaa, niin sieltä kyllä neuvotaan. Missään tapauksessa ei pidä ajaa ohi.