Glasgow’n yliajalle venynyt, lauantai-iltana päätökseen saatu ilmastokokous menee jälleen samaan sarjaan edeltävien ilmastokokouksien kanssa: paljon, pari viikkoa, taukoamatonta puhetta – ja lopuksi valju pettymys.
Saavutuksena pidetään sitä, että pyrkimystä maapallon lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen jatketaan.
Tällä, tai tälläkin kertaa suurin pettymys koski fossiilisia polttoaineita ja hiilipäästöjä. Ekologisen konnan roolin sai kantaakseen loppumetreillä Intia, joka kivihiilimaa Kiinan tukemana vesitti hiilipäästöjä ja -tukia koskevan kannanoton. Muotoilu pois häivyttämisestä (phase out) muuttui loppumetreillä vähentämiseksi (phase down).
”Mutta jos ilmastokokous olikin osittainen pannukakku, maapallo ei ole.
Kompromissi oli hinta, että YK:n kaikki 197 maata saattoivat allekirjoittaa sopimuksen, jonka puheenjohtaja Alok Sharma esitteli kokouksen päätteeksi kyynelsilmin ja anteeksi pyydellen.
Mutta jos ilmastokokous olikin osittainen pannukakku, maapallo ei ole.
Glasgow’n kokous oli jälleen esimerkki, miten kansallinen itsekkyys ohittaa globaalit ekologiset tavoitteet kerta toisensa jälkeen. Tavoite, että maapallon lämpeneminen saataisiin rajoitettua 1,5 asteen polulle, ei toteudu ainakaan nähdyillä linjauksilla. Lämpeneminen on tavoitteiseen nähden etenemässä kaksinkertaista vauhtia ja uskottavia keinoja kehityksen hidastamiseksi ei löydetty.
Suurin jakolinja on köyhien tai kehittyvien ja rikkaiden maiden välillä. Varsinkin eteläiset kehittyvät maat vaativat niitä rikkaammilta saastuttajamailta korvauksia ilmastonmuutoksen jo aiheuttamiin vaikeuksiin. Köyhät maat pitävät myös epäoikeudenmukaisena, että läntinen maailma vaatii heiltä nyt rajoituksia asioissa, joiden varassa länsi itse on rikkauksiaan lisännyt.
Ristiriita onkin yhtä ilmastokokousta suurempi. Tärkeää on tietenkin, että keskustelu jatkuu ja kaikkialla maapallolla ollaan tietoisia, mihin ilmastonmuutos on johtamassa.
Glasgow’n kokouksen jälkeen keskustelu ja huomio siirtyy Suomessa jälleen omaan ja EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan.
EU valmistelee parhaillaan luokitusjärjestelmää eli taksonomiaa, jolla on tarkoitus määritellä mitkä taloustoimet ovat ympäristön kannalta kestäviä.
Taksonomiakeskustelu ravistelee myös Suomen hallitusta, jossa varsinkin vihreät ja keskusta ottavat metsäpolitiikan osalta mittaa toisistaan. Kyse on niin perustavaa laatua olevista linjaeroista, että jotkut povaavat jopa hallituksen kaatumista.
Ilmastokokouksen jälkeen yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä on myös se, miten EU luokittelee ydinvoiman: onko ydinvoima niin kestävä ympäristöratkaisu, että se täyttää EU-taksonomian kriteerit.